”Toimii paremmin kuin 100 Buranaa” eli kulttuurikymppi – taide- ja kulttuurikysely ehdokkaille
Kulttuurikymppi oli kymmenen kysymyksen mittainen taide- ja kulttuurikysely Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kunnallisvaaliehdokkaille. Kyselyn päätavoite oli jakaa tiiviissä muodossa olevaa taide- ja kulttuurialan tietoa, ajatuksella ’katso lähelle’. Oli myös kiinnostavaa nähdä, minkä verran kyselyyn ylipäätään tullaan vastaamaan ja miten. Vastauskenttiin kirjoittaminen oli pakollista, muuten lomake ei edennyt. Jokaisen vastauksen jälkeen avautui pieni tietolaatikko liittyen kysymykseen. Infolaatikoiden sisällön toteutti yhteistyössä Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen ja Kaakon taiteen kulttuurin kehittämistehtävät sekä Kymenlaakson kuntien kulttuurityöryhmä. Kysely lähetettiin molempiin maakuntiin puolueiden piiritoimistojen kautta sekä somekanavien avulla. Kyselyn käytännön toteutuksesta vastasi Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen kehittämistehtävä. Kysely oli avoinna ajan 3.5. – 13.6.2021.
Kiitos vastanneille!
Kyselyyn tuli 143 vastausta. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kaikista ehdokkaista tämä oli vähän reilu 7 %. Maantieteellisesti vastauksia tuli jokaisesta Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kunnasta. (Kouvola 33, Kotka 30, Hamina 4, Pyhtää 4, Virolahti 2, Miehikkälä 1, Lappeenranta 27, Taipalsaari 4, Savitaipale 2, Luumäki 5, Lemi 1, Imatra 17, Parikkala 3, Ruokolahti 4, Rautjärvi 4 sekä maakuntien ulkopuolelta 2). Vastauksia tuli ilahduttavasti eri puolueiden ehdokkailta. Aktiivisimpia vastaajia olivat SDP:n ehdokkaat. (SDP 50, Keskusta 32, Kokoomus 29, Vihreät 8, Perussuomalaiset 7, Liike NYT 7, Vasemmisto 6, Siniset 1, KD 1, Feministinen puolue 1, RKP 1)
Kulttuuri on oikeus!
Ehdokkailta kysyttiin tietävätkö he, mitkä kulttuuripalvelut ovat lakisääteisiä, onko kotimaakunnassa ja/tai kotikunnassa kulttuurihyvinvointisuunnitelmaa sekä paljonko kulttuuritoimen rahoitus on kotikunnan budjetista.
”Heti vaikea kysymys.”
”Laki kuntien kulttuuritoiminnasta jättää aivan liian paljon soveltamisvaraa, että voisi sanoa mitkä kulttuuripalvelut ovat varsinaisesti lakisääteisiä.”
Kokonaisuutena kysymykseen lakisääteisistä kulttuuripalveluista vastattiin laajasti sillä ymmärryksellä, että kunnan tulee mahdollistaa kulttuuritoiminta ja järjestää sitä resurssien mukaan. Ehdottomasti eniten vastauksissa nousi kirjastot. Kirjastojen lisäksi museot ja teatteri sekä musiikin ja taiteen opetus, kulttuuritilat, kulttuurikasvatus ja avustukset oli kirjattu useaan vastaukseen. Myös kulttuurin edistäminen (mm. taide- ja kulttuurikasvatuksen turvaaminen), harrastusmahdollisuuksien kattaminen, kulttuuriperinnön säilyminen ja yhteisöllisyyden merkitys oli nostettu vastauksissa. Yhdessä vastauksessa oli epäilys, että kunnan kulttuuripalveluihin tarkoitettu valtionosuus ei välttämättä mene suoraan kulttuurisektorille vaan kunnan ”pohjattomaan säkkiin”.
Lähikulttuuri rakentuu täällä!
Maakunta- tai kuntatason kulttuurihyvinvointisuunnitelman olemassaoloon vastasi kyllä yhteensä 82 vastaajaa, joskin heistä neljännes vastasi suunnitelman olevan kapea tai lisätyötä vaativa. Ei vastauksia oli 14 ja en osaa sanoa -tyyppisiä vastauksia oli 47. Osa jälkimmäisistä vastaajista kirjoitti, että aikoo ottaa selvää onko suunnitelmaa ja muutama vastaaja haluaa ajaa asiaa eteenpäin, jos suunnitelmaa ei ole.
Kulttuuristaan alue tunnetaan!
Valtion budjetissa taiteen ja kulttuurin tuki on 0,8 prosenttia. Esimerkkinä kuntakohtaisesta kulttuuribudjetista Kouvola. Kouvolan kaupungin budjetissa kulttuurin osuus on 2,02 %. Ilman kirjastoja, museota ja kulttuuritaloja ns. yleisen kulttuuritoiminnan osuus on 0,6 %. Kulttuuripalveluiden tuottamiseen kunnat saavat valtionosuutta. Jos toimintoja joudutaan olennaisesti supistamaan, myös toimintoihin kohdistettu valtion tuki automaattisesti laskee vastaavassa suhteessa.
Kysymykseen tiedätkö, paljonko kulttuuritoimen rahoitus on kuntasi budjetista vastasi yli puolet (75), että ei tiedä. En tiedä vastauksen jälkeen oli usein lisätty ’vähän’, ’tosi vähän’ tai ’liian vähän’. Yksi vastaaja oli yrittänyt löytää tietoa oman kuntansa nettisivuilta siinä onnistumatta. Tarkkojen summien löytyminen oli useammalle vastaajalle ollut haasteellista. Vastauksissa nousi mm. tällaisia näkökulmia.
”Tarkkaa lukua vaikea kertoa, kun se (=budjetti) jakautuu yleiseen kulttuuritoimintaan, kaupunkiyhtiöihin ja elinkeinopuolelle.”
”Lukua ei suoraan saa kunnan budjetista, kun osin hallinnossa (mm. museotoimen kehittäminen) ja osin hyvinvointilautakunnan alla (kirjasto, musiikkiopisto, taiteen perusopetus).”
”Kulttuuritoimen rahoitus kuuluu hyvinvointi- ja koulutuspalveluihin, jotka vievät kokonaispotista noin 26,5 %, tämän sisällä sen rahoitus lienee parin prosentin luokkaa koko kunnan budjetista.”
Prosenttiosuuden mukaan vastauksia oli sektorilta 1-10 %. Pienten kuntien ja isojen kaupunkien vastaajien prosenttiarvoissa ei juurikaan ollut eroa, toki kokonaissummat poikkeavat kunnan koosta riippuen paljonkin (arviot muutamasta kymppitonnista miljooniin).
”Varsin vähän, ko. osa-alueen pienet summat ovat vielä joutuneet leikkauksien kohteeksi.”
”En tiedä, mutta luulisin olevan koko konsernit sisältävästä budjetista noin 1 prosentin luokkaa.”
”Tavoite lienee ollut mennä kohti prosenttiperiaatetta, mutta jäänemme sen alle.”
”Joitakin tuhansia euroja. Varsin pieni osuus kunnan budjetista.”
Yhdessä vastauksessa koettiin kulttuurin rahoitusosuuden olevan liian suuri.
”6.4 milj. euroa / 240 euro/asukas, joista 50 % liikaa!”
Pienten kuntien pienet resurssit nousivat vastauksissa myös.
”Tilinpäätöksessä ei ole eritelty, mutta kunta ”huolehtii” omana toimintanaan kulttuurista. Meillä ei ole palkattu kulttuurin asiantuntijaa, joten sittenhän tulos ei voi olla hyvä, jos tehdään siinä sivussa.”
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta.
Uudessa kuntien kulttuuritoimintalaissa kunnan tehtäväksi on kirjattu mm. luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle. Ehdokkailta kysyttiin, täyttääkö kotikunta tämän tehtävän ja jos kyllä, niin miten.
Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa on noin tuhat ammattitaiteilijaa ja luovalla alalla työskenteleviä on satoja. He tuottavat lähikulttuuria eli takaavat taiteen ja kulttuurin saatavuuden. Oman taiteellisen työn lisäksi he toimivat usein opettajina lapsille ja nuorille sekä aikuisille harrastajille. Harrastustoiminta antaa tuhansille ihmisille yhteisön, johon kuulua. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan kulttuurialan yhdistyksiä on Kymenlaaksossa 510 kpl ja Etelä-Karjalassa 426 kpl. Järjestöt, taidelaitokset, työryhmät ja yritykset luovat puitteet taiteen tekemiselle ja kokemiselle sekä työllistävät. Tilat (mm. työskentely- ja näyttelytilat sekä esiintymispaikat) mahdollistavat taiteen ja ihmisten kohtaamisen.
Vastauksissa oli hyvin laaja hajonta. Imatran 19 vastaajasta vastasi kieltävästi vain yksi henkilö. Muut totesivat, että kunta täyttää tehtävän, joskin rajallisesti. Tällöin vastaajat kuvasivat mitkä asiat toimivat ja mitkä taas eivät. Viimeksi mainitussa arvostelua sai työtilojen puute. Lukumääräisesti eniten vastaajia oli Kouvolasta, 32 henkilöä. Heistä kaksi oli sitä mieltä, että kunta ei täytä tehtävää ja 3 ei osannut vastata kysymykseen. Yleisesti ottaen Kouvolassa oltiin tyytyväisiä tarjontaan.
Suvorov Band – Katusoittobändiltä näyttävää musiikkiteatteria Lappeenrannasta. Kuvaaja Teemu Heikkinen.
Lappeenrantalaisista vastaajista kaikki olivat sitä mieltä, että kunta täyttää tehtävän. Toki tyytyväisyyden asteessa oli vivahde-eroja Lappeenrannassakin. Kotkalaisia vastaajia oli 28 henkilöä ja heistä kolme oli sitä mieltä, että kunta ei täytä tehtävää. Myös kotkalaiset olivat valveutuneita, sillä vain yksi vastasi ettei tiedä. Kotkassa hajontaa oli enemmän, sillä usea vastasi, että täyttää hyvin ja useita ei kovin hyvin vastauksia oli mukana. Imatralaisia vastaajia oli kaikkiaan 21 henkeä, joista kaksi vastasi, ettei tehtävä toteudu ja kolme ettei osaa sanoa. Imatralaiset olivat myös tyytyväisiä monipuoliseen kulttuuritarjontaansa.
Kun tarkastellaan kokonaisvastaajien lukumäärää, oli 12 henkilöä sitä mieltä, että kunnan tehtävä ei toteudu. Tehtävä hoituu jollakin tasolla tai vähän vastasi 29 henkilöä. Vastaavasti 41 henkilöä koki, että asiat ovat kunnossa ja tukea on saatavissa ja se, että asiat on hyvin hoidettu, vastasi 41 henkilöä, mikä oli ylivoimaisesti suurin vastaustyytyväisyys. Asiaan ei ollut perehtynyt eikä tietänyt tilannetta 15 henkilöä.
KymiSunin tervantuoksuiset jokiveneet vievät ryhmät elämysretkille tarjoiluineen Kymijoen vesistöön Pohjois-Kymenlaaksossa.
Kulttuuri ja luovat alat ovat Suomen suurimpia työllistäjiä, osa elinkeinotoimintaa. Luovat alat on nopeasti kasvava osa kansantaloutta. Se muodostaa 3,6 % Suomen bruttokansantuotteesta, ja antaa työtä yli 135 000 suomalaiselle. Luovat alat on Suomessa 7,3 miljardin euron suuruinen uuden talouden ja kasvun moottori, jonka tekijöistä 27 % työskentelee yrittäjästatuksella (muilla aloilla yrittäjien osuus on 13 %). Tässä kohdassa ehdokkaita pyydettiin nimeämään oman paikkakunnan taiteen-, kulttuurin- tai luovan alan yrittäjiä.
Tähän kysymykseen vastaukset olivat hyvin monipuolisia ja runsaita. Pieni osa ehdokasvastaajista toimii itse kulttuuriyrittäjänä. Osa nimesi useita henkilöitä, jotka ovat luovan alan yrittäjiä kuten kuva- tai korutaiteilijat sekä erilaiset tapahtumanjärjestäjät. Samoin esittävän taiteen henkilöistä laulajia sekä bändejä oli listalle listattu runsaasti. Vastaajajoukosta yksi imatralainen ei osannut nimetä yhtään yrittäjää, mutta useimmilla oli monta nimeä kattava lista eri alojen osaajista. Kotkassa oli kuusi henkilöä, jotka vastasivat, etteivät tiedä tai muista ketään. Kouvolassa oli kaksi vastaajaa, jotka eivät osanneet nimetä yhtään henkilöä. Pari henkilöä kertoi, että tuntee hyvin paljon näitä yrittäjiä. Toinen vastasi, ettei kirjaa nimiä, koska heitä on paljon ja toinen vastaavasti kirjoitti pitkän listan näistä henkilöistä. Lappeenrannassa vastaukset olivat pitkiä ja sisälsivät nimilistoja sekä ryhmien nimiä. Yksi vastasi suoraan, että en tiedä ketkä ovat yrittäjiä. Lista sisälsi runsaasti erityyppisiä kulttuurin aloja: mm. nukketeatteria, keramiikkapajan, taidesepän, teatteriryhmiä, kuorot, taiteen perusopetusta tuottavat oppilaitokset, käsityöläisten Täky-gallerian, paikallisen kahvipaahtimon kahvilan ja kulttuuritila Nuijamiehen.
”On paha tietää, kuka kulttuuri-ihminen on yrittäjä ja kuka jotakin muuta. Onko mitään hyötyä siitä tiedosta?”
Kysymys taiteen, kulttuurin ja luovan alan yrittäjistä oli aiheuttanut samaa kyseenalaistusta muutamalla muullakin vastaajalla. Yrittäjälistoille oli kirjattu myös mm. harrastajateattereita, jotka suurimmassa määrin ovat yhdistyspohjaisia, eivät yrittäjävetoisia. Yhdistys- ja yritystoiminnan rahoituspohja on usein hyvin erilainen. Tämä on tärkeää tietoa esimerkiksi avustuskäytännöissä, alan järjestöjä, yhteisöjä ja säätiöitä rahoitetaan eri kanavista kuin yritystoimintaa.
Suomen tunnetuin ITE-taiteen teoskokonaisuus on syntynyt Veijo Rönkkösen (1944–2010) yli 50 vuotta kestäneen taiteellisen työn tuloksena. Patsaat sekä lajirunsas ja rehevä puutarha muodostavat kokonaisuuden, joka on maailmanlaajuisestikin yksi tärkeimmistä yhden ihmisen taiteellisista aikaansaannoksista. 560 moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta houkuttelevat vuosittain Parikkalan Patsaspuistoon kymmeniätuhansia kävijöitä ympäri maailman.
Ehdokkaita pyydettiin nimeämään oman alueen vetovoimaisia taide- ja kulttuuritapahtumia tai kohteita. Vastauksia lukiessa tulee väistämättä vau-olo – miten paljon Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa tapahtuukaan! Moni vastaaja oli nimennyt useampia kohteita ja tapahtumia kunnastaan tai laajemmin alueeltaan. Kaikkea ei toki voi mainita, ja moni vastaa muutaman ilmeisimmän tai suurimman ja usea kohde jää nimeämättä. Edellinen kysymys taiteen ja kulttuurin toimijoista saattaa vaikuttaa tähän kysymykseen, osa ei välttämättä toista tässä vastauksessa, jos esim. teatterit tai orkesterit jo mainittu. Kuitenkin kirjo on laaja, ja myös vähemmän tunnettuja tai valokeilassa paistattelevia tapahtumia ja kohteita nousee esiin.
Vain yhden tapahtuman tai kohteen mainitsi 19 vastaajaa. Näistä seitsemän oli pientä kuntaa, joissa ehkä tapahtuukin vähemmän. 12 oli suurempaa paikkakuntaa, joissa tapahtuu muutakin kuin vastaajien mainitsemat. Viisi vastaajaa ei nimennyt tapahtumia lainkaan. Näistä yksi pienen paikkakunnan ehdokas vastasi en tiedä (kulttuuri kuitenkin merkitsee vastaajalle paljon), yksi kouvolalainen vastasi, ettei ole (vastaaja ei vaikuttanut kulttuurimyönteiseltä, kulttuuri ei vaikuta hänen hyvinvointiinsa mitenkään), yksi lappeenrantalainen vastasi, että paljon ajettu alas, kaksi vastasi tietävänsä, mutta eivät halunneet nimetä erikseen.
Kuusankosken Kymintehtaalla sijaitsevaan, 100 vuotta vanhaan Taideruukin päärakennukseen ja sen siipiosaan on muodostunut taiteilijoiden, kädentaitajien, designereiden ja muun luovan alan väen keskittymä, joka tarjoaa vierailijalleen paljon nähtävää ympäri vuoden.
Haminasta tunnetuin on Hamina Tattoo. Sen mainitsi kaikki kolme haminalaista vastaajaa sekä muutama muu muista kunnista. Kotkan 27 vastaajasta melkein kaikki mainitsivat Meripäivät kokonaisuudessaan, sen tapahtumat tai konsertit (vain 6 ei maininnut tätä tapahtumaa). Merikeskus Vellamo tuli esiin yli puolessa vastauksia. Lohisoiton mainitsi hieman alle puolet. Kouvolasta vastaajia 31, joista tapahtumia mainitsi 29. Vastauksissa oli hajontaa ja kirjoa kuten Kotkankin kohdalla, mutta mikään ei noussut selvästi ykköseksi. Vastanneista 13 mainitsi entisiin teollisuustiloihin luodun Taideruukin jossain muodossa. Lasten ja nuorten taide- ja kulttuuritarjontaa kysyttäessä vastauksissa nousi kansainvälinen lasten teatteritapahtuma Kuulas.
”Lasten ja nuorten teatteritapahtuma Kuulas on maankuulu ja kansainvälisestikin arvostettu.”
Lappeenrannan Hiekkalinna on Lappeenrannassa vuosittain rakennettava hiekkalinna. Hieman yli kolme miljoonaa kiloa hiekkaa kasataan haluttuihin kohtiin, tampataan ja tarvittaessa muotitetaan, jonka jälkeen itse veistäminen voi alkaa. Veistokset kestävät hyvin säävaihteluita.
Lappeenrannan oli 27 vastaajasta pari ei antanut esimerkkejä. Kaupungin valtti on etenkin linnoitus – linnoituksen mainitsi 16 vastaaja yleisesti, sen tapahtumat, museot tai muut toimijat. Lisäksi kymmenessä vastauksessa mainittiin (linnoituksen alueella sijaitsevat) taidemuseo, Etelä-Karjalan museo ja ratsuväkimuseo. Wolkoffin museon mainitsi 3 vastaajaa. Kulttuuritila Nuijamiehen kirjasi yli kolmannes. Imatralla suurin osa 17 vastaajasta mainitsi Mustan ja valkoisen teatterin tai festivaalin (11 vastaajaa), mikä oli enemmän kuin ”virallisen” kaupunginteatterin saamat maininnat (7). Noin puolet mainitsi Big bandin jossain muodossa (koulutus, festivaali tms.). Eräs tosin totesi, että ”aika nihkeä on meininki.” Luumäellä tunnetuin on vallijamit tai linnoituksen tapahtumat. Rautjärven kaikki neljä vastaajaa mainitsivat Antiikki-tapahtuman (messut tai päivä), vain kaksi mainitsi Simo Häyhä –museon. Ruokolahden viidestä vastaajasta yksi vastasi, ettei tiennyt, toinen vastasi, ettei mitään isompaa nykyään olevan. Mainintoina mm. harrastajateatteri, Kaikun järjestämät tapahtumat, Ruokolahti-talo. Savitaipaleella esim. Hakamäen tapahtumat, Taipalsaarella Taipalsaari –päivät ja Harjun Höyryt. Lemin ainut vastaaja mainitsi mm. Lemin musiikkijuhlat, jonka mainitsi esim. pari Lappeenrannasta ja yksi Taipalsaarelta.
Osa vastaajista laajensi vastauksiaan lähialueelle. Esim. Pyhtäältä vastatiin myös Kotkan Lohisoitto, meripäivät, Kymisinfonietta, Ruokolahdelta mm. Imatran koski ja Valtionhotelli ja Antiikin ja keräilyn kesäpäivät Rautjärvellä. Kysymyksen oli ajateltu herättelevän oman kunnan tapahtumien ja kulttuurin merkitykseen elin- ja vetovoiman sekä työllistämisen suhteen, mutta on hienoa, että naapurikuntien tapahtumat huomioidaan! Tapahtumat voi vaikuttaa ylirajaisesti ja tuovan alueellista hyvää. Ja ehkä päättäjät ottavat oppia vetovoimaisista tapahtumista ja elinvoimaisista kunnista?
Kuva kirjasta Salpalinjan rakentajat, Miehikkälän Salpalinja-museon julkaisuja 2. Polkupyöränaisten taustalla Salpalinjan tankkiesteitä Hamina, Pyhältö, 1941
Toisaalta myös useassa Etelä-Karjalan kunnassa mainitun Salpalinjan kehittäminen yhteistyössä voisi olla paikallaan tuoden hyötyä alueelle. Laajalle alueelle levittyvä historiallinen maastokohde Salpalinja sekä Lappeenrannan linnoitus ovat sellaisenaan nähtävyyksiä ja etenkin linnoitus osa maisemaa, mutta tapahtuma saa suuremman huomion ja houkuttaa paikalle. Tarvitaan tapahtumia ja palveluita tuomaan väkeä ja tuloja, ehkä siksi moni arkkitehtoninen nähtävyys jäi mainitsematta.
Rakennusperintökohteet tai kulttuuriympäristö eivät juuri nousseet esiin. Imatralaisista viisi mainitsi valtionhotellin, Kouvolasta Alvar Aallon muisti vain yksi vastaaja! Toivottavasti elokuisen Aalto-viikon jälkeen sen tuntee moni muukin.
Usea vastaaja vaikutti olevan kulttuurimoodissa, eikä tapahtumien kirjoa nähty laajemmin. Kouvolasta Tykkimäki, Repovesi ja urheilukaupunki Kouvola mainittiin kerran, Lappeenrannasta Saimaan kanavan vain kahdesti ja urheilutapahtumat kerran, Imatralta Saimaa Geopark ja Kolmen ristin kirkko kerran. Kotkan maineikkaat puistot mainitsi vain kaksi vastaajaa. Ovatko nämä huvia, luontoa ja urheilua – ei kulttuuria? Taide-, kulttuuri-, urheilu-, luonto- ja huvikohteilla taitaa olla sama vastustaja; nimittäin kotisohva. Viihtyvyyttä ja vetovoimaa kaikki kohteet tuovat aivan varmasti kotisohvaa enemmän!
Lasten Meripäivät Kotkassa, kuva Piia Kleimola
Pyhtäällä eräs huomautti saaristolaismarkkinoista, että “henkinen ja kulttuurinen anti kesätapahtumana on vuosien saatossa alkanut jäämään entistä enemmän vain yleisötapahtuman asteelle ja se taide- ja kulttuurius on hyvin vajavaista.” Vastaava huomio esitettiin myös Kotkan meripäivien kohdalla.
Aina eivät vakiintuneet instituutiot saa huomiota. Kotkan teatterin mainitsi vain seitsemän vastaajaa ja Lappeenrannassa kesäteatterit nousivat ohi kaupunginteatterin (7/3 mainintaa). Lappeenrannan kaupunginorkesterin mainitsi vain pari. Yllättävästi Kouvolan ammattimaisen ja maineikkaan teatterin mainitsi vain 8 ja Unescon maailmanperintökohde Verlan vain 9 vastaajaa. Kouvolan muut teatterit saivat muutamia mainintoja. Tunnetuista toimijoista Kymi Sinfonietta sai vain 5 mainintaa Kotkan vastaajilta, kuusi Kouvolan. Museot nousivat etenkin joissain isommissa kaupungeissa esiin.
Pienillä paikkakunnilla tapahtumien ja kulttuurin kirjo käsitetään ehkä hieman laajemmin, ainakin vastausten pikaisen silmäilyn perusteella. Ehkä kun tapahtumia on yleisesti vähemmän, nousevat esiin esim. Pyhtään kirkon konsertit, Ruokolahden kirkko ja kesätori, Savitaipaleen lavatanssit, Luumäen kirjaston näyttelyt, Virolahden Hapanvellijuhlat ja Taipalsaaren Röytyn kotiseututalo. Parikkalan patsaspuiston mainitsi kaikki kolme vastaajaa ja yksi ruokolahtelainen, Kotkan Veistospromenadin mainitsi taas vain yksi.
Kaakkois-Suomalaiset juuret
Juuret ja historia olivat selvästi tärkeitä vastaajille. Usea vastaus oli pitkä ja juurten merkitystä pohdittiin. Noin viidesosa vastaajista ei eritellyt vastaustaan sen kummemmin, toteisi vain juurien tuntemisen merkityksen tai tärkeyden itselle tai yleisesti.
Vastauksissa liikuttiin eri tasoilla, juuret ja historia käsitettiin joko henkilökohtaisina tai sukuun liittyvänä, koti- tai asuinpaikkakuntaan liittyvänä, alueen tuntemuksena tai yleisesti tärkeinä ja vaalittavina asioina yhteiskunnassa ja osana sivistystä. Joukossa oli myös muutamia aktiivisia historian harrastajia.
Vain kuudelle juuret eivät olleet kovin tärkeitä tai vastaus oli negatiivinen: yksi ei ollut kiinnostunut aiheesta, yksi keskittyi nykyhetkeen, yhdelle eivät merkinneet oikein mitään, yhdelle ne merkitsi vain asuinpaikkaa, kaksi koki olevansa hieman juurettomia (näistä toinen kyllä mainitsi kotikaupunkinsa pitkän historian). Lisäksi yksi piti niitä kiinnostavina tietää, mutta ei oleellisena identiteetin rakentamiselle.
Vastauksissa toistui juurten merkitys identiteetille ja kuulumisen tunteille. Juuret sitoivat paikkaan ja osaksi jatkumoa. Historian tuntemus ja kulttuuriperintö myös lisäävät yhteisöllisyyttä! Juuret auttavat lisäämään itsetuntemusta.
”Juuret ovat osa identiteettiäni. Historia on hyvä tuntea ymmärtääkseen asioita tänään paremmin.”
”Ajattelen, että ihmisen täytyy tuntea juurensa, jotta voi elää tasapainossa itsensä kanssa.”
Kymijoki oli sodan aikana Ruotsin ja Venäjän rajajoki. Sota käytiin vuosina 1788-1790 Ruotsin ja Venäjän kesken. Kuva Kustaan sota -kansanoopperasta.
Historiasta voi oppia ja sen tuntemuksella on merkitystä nykyhetken ymmärtämiselle. Lisäksi historia auttaa katsomaan tulevaisuuteen sekä tavallaan tunnistamaan lähtökohdat ja suuntaamaan kohti tulevaa.
”Jos ei tiedä mistä on tulossa, niin ei tiedä mihin on menossa.”
”On tunnettava juurensa ja historiansa, jotta voi suunnitella niiden pohjalle tulevaa toimintaa.”
Yksi viittasi, että maakunta tunnetaan historiastaan. Eräs mainitsi, että menneisyyden tuntemus voi vaikuttaa juurtumiseen paikkaan. Joillekin historia merkitsi kotiseutuylpeyttä. Toivottavasti tämä nousee vahvemmin kunnissa ja alueellisesti, sillä kulttuuriperinnöstä voi ammentaa niin vetovoimaa kuin pitovoimaa sekä vahvistusta maakuntaidentiteetille.
”Historia perinteet, juuret ja alueen omaleimaisuus ja persoonalliset piirteet ovat tärkeitä myös identiteetin ja yhteisöllisyyden perustana ja rakentajina.”
Suurin osa siis allekirjoitti kulttuuriperinnön ja historian tuntemuksen ja omien juurien tuntemisen tärkeyden. Nämä merkitsevät ihmisille toki eri asioita ja eri asteisesti – mutta tärkeä oppi onkin se, että historia vaikuttaa monella tasolla yksilöstä yhteiseen. Se on voimavara ja hyvinvoinnin lähde, näkyy ympärillämme rakennuksina ja tuntuu muistitietona, on positiivinen vaikutin kunnissa, perheissä ja alueellisesti, veto-, pito- ja lumovoiman lähde! Toivottavasti tämän näkyy panostuksina ja arvostuksena päätöksenteossa.
Kansainvälinen Lasten Teatteritapahtuma Kuulas, kuva Johannes Wiehn
Oma kysymyksensä oli sille, miten ehdokkaiden mielestä taide ja kulttuuri koskettaa oman paikkakunnan lasten ja nuorten elämää. Vastauksissa oli jonkin verran hajontaa, riippuen kotikunnan tai kaupungin koosta. Pyhtäältä, Virolahdelta ja Parikkalasta vastattiin, että ’saatavuus on niukkaa’. Joskin vastaavasti esimerkiksi kaksi kouvolalaista ehdokasta vastasi ”perinteisesti ja pysähtyneesti” ja ”jos miettii oman lapsen kannalta, niin en keksi ensimmäistäkään.” Toisaalta taas: ”Mielestäni mitä suuremmissa määrin. Ei liene lasta eikä nuorta, jonka elämää taide- ja kulttuuri eivät koskettaisi. Tai ei ainakaan pitäisi olla! Mielestäni erilaiset mahdollisuudet osallistua ja monipuolisuus tällä saralla tukevat lasten ja nuorten kasvua ja hyvinvointia.” sekä ”Kotkaan palkattiin juuri uusi lastenkulttuurin koordinaattori.”
Iso osa vastaajia nosti esiin osana perusopetusta toteutuvat kulttuurikasvatussuunnitelmat. Näitä toimintoja ohjaavat ammattitaiteilijat sekä taidelaitosten koulutetut yleisötyöntekijät ja pedagogit. Useassa kunnassa on kehitetty perusopetuksen kulttuurikasvatussuunnitelman rinnalle myös varhaiskasvatuksen, nuorisotoimen ja toisen asteen koulutuksen kulttuuripolku. Musiikkiluokkien merkitystä korostettiin useassa vastauksessa. Taideaineiden tuntimääräkehyksen pieneneminen huolestutti yhtä vastaajaa.
”Kulttuuri- ja taidekasvatus sekä perusopetus pitäisi tavoittaa jokaisen lapsen ja nuoren. Kaupunki järjestää myös teematapahtumia joiden yhteydessä on mm maksuttomia näytöksiä. Useat kulttuuri- ja taidealan järjestöt tarjoavat toimintaa lapsille sekä nuorille. Opetusta on tarjolla perusopetuksessa, ylempien asteiden opetuksessa sekä erikoistuvissa opetuspaikoissa kuten musiikkiopisto.”
”Uusissa koulukeskuksissa on taidetta tuotu esille myös kouluympäristössä ja tilaratkaisuilla on pyritty rakentamaan hyvät mahdollisuudet luovaan toimintaan.”
”Musiikkiopisto sekä Kymi Sinfoniettan kummisoittajaprojekti musiikkiluokkien kanssa on myös mainitsemisen arvoista. Kansalaisopisto, kirjastojen lastenosastot mm satutunnit, Kirjastot, joissa mahdollisuus muuhunkin toimintaan kuin kirjanlainaamiseen.”
”Taidetta ympäristöissä mm. Lauritsalan koulun julkisivun koristaminen taidekilpailun voittaneella työllä. Ympäristötaidetta puistoissa ja muralit alikulkutunneleissa.”
”Merikeskus Vellamon näyttelyissä on lapset huomioitu erittäin hyvin ja osallistavasti.”
”Kulttuuripassit.”
”Lasten teatteritoimintaa ja lasten teatteritapahtumat.”
”Päiväkodissa, esiopetuksessa ja koulussa tapahtuvan kasvatuksen, sekä vapaa-ajan harrastustoiminnan kautta. Mainittuna musiikkiluokat sekä ryhmien taidenäyttelyvierailut. Myös kunnan nuorisopalvelut mm Kouvolan Rock academy.”
Kulttuuri on liikettä, kulttuuri on rakkautta!
Taiteen perusopetus on koulun ulkopuolista, ensisijaisesti lapsille ja nuorille tarkoitettua eri taiteenalojen opetusta (taiteenaloina arkkitehtuuri, kuvataide, käsityöt, mediataide, musiikki, sanataide, sirkustaide, tanssi ja teatteritaide). Oppilaat saavat valmiuksia ilmaista itseään sekä tukea hakeutua taiteenalan ammatillisiin koulutuksiin. Taiteen perusopetus oli tuttua molemmissa maakunnissa suurimmalle osalle vastaajista.
”Lappeenrannassa Taidekoulu Estradi, kuvataidekoulu ja balettikoulu.”
”Kouvolassa toimii tasokasta taidekasvatusta ja vapaata sivistystyötä kaiken ikäisille. Lasten taideteoksille on myös annettu näyttelytilaa.”
”Risuina on mainittava Kuusankosken teatteria koskevat leikkaukset, jotka vievät kapasiteettia teatterin ammattilaisilta toimia yhdessä Taiteen perusopetuksen ryhmien kanssa ja siten järjestää heille teatterinomaiset (lavastus, teatteritekniikka ym.) olosuhteet harrastamiselle.”
Taiteen perusopetuksen tarjoamien mahdollisuuksien lisäksi vastauksissa nousi ylipäätään harrastusmahdollisuuksien ja niiden mukanaan tuoman yhteisöllisyyden tärkeys. Opetus- ja kulttuuriministeriön harrastustakuuohjelman ja Suomen malli -hankerahoituksen myötä kunnissa kehitetään monipuolista kulttuurikerho-toimintaa ja pilotoidaan harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä. Hankerahoituksen päätavoite on lasten ja nuorten hyvinvoinnin lisääminen tarjoamalla maksuton, mieluisa harrastus jokaiselle. Vastauksissa nousi myös muita taustajärjestäjiä kunnallisten toimintojen lisäksi, mm. yhdistykset ja yksityiset.
”Meillä on erilaisia harrasteryhmiä, joissa voi harrastaa kulttuuriharrastuksia esim. teatteria, sirkusta ja tanssia. Ja nyt ollaan lisäksi järjestämässä erilaisia taidetyöpajoja lapsille ja nuorille sen mukaan, miten he ovat itse toivoneet (asiasta järjestettiin kysely, johon lapset ja nuoret saivat vastata ja kertoa toiveistaan).”
”Järjestöille resursseja ja harrastuksille tiloja. Yhdistykset mahdollistavat monelle hyviä harrastusmahdollisuuksia. Tukeeko kaupunki esim. Sirkuskoulu Bravuuria?”
”Kunnassamme on kunnan järjestämä kuvataiteen, käsityön ja musiikinopetus. Lisäksi yksityisen järjestämä tanssiopetus, sekä nuorille ja lapsille tarkoitettu teatteritoiminta.”
”Yhdistykset opettavat myös kulttuuriperintöä lapsille ja nuorille.”
”Lapsille ja nuorille olisi tärkeätä tarjota museokortteja, konserttilippuja, kirjastopalveluja, yhteisöllisyyttä myös jatkossa. Arvokasta kokemusta ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta sekä tukea itsetuntoon lapset ja nuoret saavat myös esim. harrastajateattereista, järjestöistä, hankkeista.”
Ilahduttavan monissa vastauksissa oli myös nostettu lasten ja nuorten kulttuuriverkosto Koppa Kymenlaaksossa ja Metku Etelä-Karjalassa. Koppa ja Metku tekevät yhteistyötä lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen ja -palveluiden toteutuksessa sekä koordinoivat erilaisia tapahtumaviikkoja. Sekä Koppa että Metku ovat valtakunnallisen lastenkulttuuriverkoston jäseniä. Vastausten perusteella etenkin pienissä kunnissa koetaan Kopan ja Metkun rooli merkittäväksi.
”Vuosittain on lasten kulttuuriviikot, joihin integroidaan päiväkodit ja koulut. Kymi sinfonietta on tehnyt koulukierroksia pienemmillä ryhmillä musiikkikasvatuksen merkeissä. Lisäksi on Kymenlaakson kuntien verkosto, mikä kehittää lapsille suunnattua kulttuuritoimintaa.”
”Monella tavalla. Meillä on Lappeenrannassa mm. lastenkulttuurikeskus Metku joka osaltaan huolehtii lasten ja nuorten taidetta ja kulttuuria. Kulttuurikeskus Metkun kautta saa taiteilijoiden yhteystiedot ja heidät mukaan erilaisiin työpajoihin, joita kunnassa järjestetään. Taipalsaari on saanut kahdesti Taike- apurahaa Marjatta Kurenniemi-projekteihin varhaiskasvatukselle, esiopetukselle ja perusopetukselle.”
Kouvola Rock Academy, keikalla Immortal Sorrow.
Kulttuurisessa nuorisotyössä on vastausten perusteella paikkakuntaeroja.
”Taide ja kulttuuri koskettavat lasten ja nuorten elämää Kouvolassa niin harrastusmahdollisuuksien kuin erilaisten esitysten muodossa. Hyvänä asiana on ollut musiikkipuolella ainakin Rock Academy, jossa nuoret pääset tutustumaan bänditoimintaan ammattilaisten johdolla.”
”Nuorisotyössä, jossa itse työskentelen, kulttuuri ja taide eivät taida juuri näkyä, pois lukien esim. Ohjaamon järjestämät pajat (graffiti-, skeitti- ja bändipaja).”
”Lähinnä pienillä yksittäisillä tapahtumilla etenkin lasten puolella, mutta sanoisin että nuoret jäävät tässä asiassa paitsioon. Mahdollisuuksia harrastaa taidetta ja kulttuuria vähennetään mielestäni koko ajan.”
”Koen että sitä ei koeta niin tärkeäksi kuin olisi toiveissa. Tarjonta on kuitenkin kehittynyt monipuoliseksi, kaikille sopivaksi ja nuoria on otettu mukaan suunnitteluun ja toteutukseen.”
Muutama vastaaja kertoi omista taide- ja kulttuuriharrastusmuistoistaan (mm. Kotkan nuorisoteatteri tai Kuusankosken Teatterin taipo eli taiteen perusopetus teatteri-ilmaisu) sekä muutama vastaaja peilasi asiaa ehdokasnäkökulman lisäksi taidetta ja kulttuuria harrastavan lapsen tai nuoren vanhempana.
Taide- ja kulttuuritoiminta kehittää empatiakykyä.
Osaatko nimetä mitä taiteen- tai kulttuurialan koulutusta paikkakunnallasi annetaan -kysymykseen vain muutama vastasi en osaa sanoa.
Ammattikorkeakoulut Xamk ja LAB mainittiin noin 40 kertaa. Muun muassa näin: ”tavalla tai toisella moni koulutusala antaa vähintään läpäisyperiaatteen mukaista taiteen – tai kulttuurialan koulutusta kuten vahvimpina LAB ja XAMK” Imatralaisten vastauksissa toistui harmi amk-tason kuvataidekoulutuksen siirtymisestä Lappeenrannan kampukselle: ”Taiteen AMK kuvataiteen opetus lopetettiin paikkakunnalta, mikä oli paikkakunnallemme suuri menetys.” Peliala mainittiin myös: ”XAMK:ssa annetaan pelialan koulutusta, pidän tärkeänä sitä, että peliala ymmärretään osaksi kulttuuria siinä missä esim. elokuvat, kirjat ja musiikkikin.”
Ammattiopistojen koulutustarjonnasta oli muutama tieto sekä muutama epäröivä kysymys mm. ’Ekamilla musiikin perustutkinto, Onkohan Sampolla jotain kulttuuriin liittyvää Imatralla tai Lappeenrannassa, KSAOssa artesaani ja kuvataidekoulutus’ sekä ”Ekami antaa jotakin, mutta se on mennyt opetushallituksen päätöksien vuoksi suurin piirtein mitään sanomattomaksi. Oppilailla ei ole tunteja viikossa kuin kourallinen! Ennen sentään opittiin tekemään ja opettajat myös vaativat.”
Kymenlaakson ehdokkaista muutama mainitsi Repin-instituutin, kesäyliopisto oli mainittu yhdessä vastauksessa ”Etelä-Karjalan kesäyliopistolla on suppea tarjonta kulttuurialan kursseista.”. Taiteen perusopetus eri taiteenaloineen toistui tämän kohdan vastauksissa. Lisäksi yksi vastaus ”Onko sitä (=taiteen- tai kulttuurialan koulutusta) edes olemassa?” Vastauksissa toki näkyi pienten kuntien ja isompien kaupunkien ero. Pienissä kunnissa ei anneta mitään ammattiin johtavaa taiteen- tai kulttuurialan koulutusta, tällöin nousi esim. kansalaisopistojen ja yksityisten toimijoiden merkitys.
Taikusydän on taiteen ja hyvinvoinnin valtakunnallinen yhteyspiste, jonka toiminta jalkautuu ympäri Suomea alueverkostojen avulla. Kulttuurihyvinvoinnin alueverkosto toimii sekä Kymenlaaksossa että Etelä-Karjalassa. Kuva Marja Seppälä.
Kulttuurikympissä kysyttiin myös, miten taide ja kulttuuri vahvistavat ehdokkaan omaa hyvinvointia. Vain muutamaa vastausta lukuun ottamatta, suurimmalle osalle vastaajista taide ja kulttuuri on merkittävä, monialainen ja kokonaisvaltainen osa elämää. Ehdokkaissa on useita sekä taide- tai kulttuurialan ammattilaisia, että aktiivisia harrastajia – etenkin teatterinharrastajia on vastaajaehdokkaissa useita. Suurin osa vastaajista kertoi käyvänsä aktiivisesti konserteissa, teattereissa, kuvataidenäyttelyissä sekä erilaisissa kulttuuritapahtumissa. Lukemisen merkitystä korostettiin sekä tiedon että viihtymisen näkökulmasta. Myös kirjoittaminen oli joillekin vastaajista tärkeää. Museokortti oli mainittu muutamassa vastauksessa, samoin elokuvat, valokuvaus ja käsityöt. Eniten vastauksissa nousi taiteen ja kulttuurin merkitys rentoutumiskeinona ja vastapainona työlle. Poimintoja vastauksista; ’Lisää henkistä pääomaa’, ’Aivot voivat hyvin’, ’Elämänsuola’, ’Itsetunnon vahvistaja’ ja ’Uusien ajatusten lähde’.
”Taide on mielen terapia.”
”Irtaudun arjesta, rentoudun, saan uusia ideoita.”
”Se on ylipäätään yksi tärkeimmistä hyvinvoinnin olemassaolon edellytyksistä.”
”Taide ja kulttuuri antavat voimaa jokapäiväiseen tekemiseen, luovuus auttaa ideoinnissa, kulttuurin parissa toimiminen virkistää ja antaa ”potkua” muihinkin toimiin.”
”Henkilökohtaisesti kulttuuri tuo iloa, vahvistaa sosiaalista vuorovaikutusta, voi auttaa käsittelemään vaikeita tunteita ja voi esim. nostaa vireystilaa, rauhoittaa tai parantaa keskittymiskykyä eri muodoissaan. Luovuuden käyttö itse ja muiden luovuudesta nauttiminen tuottaa innovaatioita ja uusia näkökulmia, jotka ovat virkistäviä. Myönteiset kokemukset tuottavat mielihyvän kokemuksia ja hyvinvointia. Kulttuuri lisää onnellisuutta sekä vahvistaa elämänlaatua.”
”Olen aktiivinen kulttuuripalvelujen käyttäjä. Henkinen vireystilani ja innokkuus kaikkeen lisääntyy. Usein jään myös pohtimaan, miksi jotkut pitävät näitä henkistä hyvinvointia lisääviä palveluja elitistisinä.”
Kokonaisvaltainen hyvinvointi nousi vastauksissa myös.
”Taide ja kulttuuri sekä vahvistavat että ylläpitävät fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia.”
”Taide ja kulttuuri yhdistää, haastaa, parantaa siinä missä liikunta ja urheilu. Tavoitteet ovat samat.”
”Kun tulee lähdettyä seuraamaan taidetta tai kulttuuria niin yleensä liitän siihen liikunnan joko hyödynnän matkat tai esim. musiikin parissa voi samalla tanssia.”
”Kun käyn kulttuuritilaisuuksissa niin ne auttavat minua rentoutumaan. Nukun hyvin ja muutenkin nautin mm. taidenäyttelyissä käymisestä ja konsertit ovat mielelle hyväksi.”
”Toimii paremmin kuin 100 Buranaa”
Samoin taiteen ja kulttuurin työllistävä vaikutus.
”Yksi merkittävä vientikohde vientivetoisessa maassamme.”
”Erilaiset tapahtumat ovat tärkeä osa pienten kuntien elinvoimaa.”
”..käsityöläisten ja taiteen tekijöiden tuotteet ja tuotannot”
”Merkittävä työllistäjä.”
Myös ympäristön ja arkkitehtuurin esteettinen merkitys oli mainittuna joissakin vastauksissa.
”Myös silmä lepää.”
”Esim. kulttuuripäivinä pääsee rauhoittumaan Suomen luontomaisemiin ja näkemään hyvin tehtyjä taiteita Suomen luonnosta ja muista vanhoista rakennuksista.”
Luonnossa oleskelu ja liikkuminen lisäävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Luonto auttaa palautumaan stressistä ja unohtamaan arjen huolet sekä parantaa mielialaa. Vaikutukset ilmenevät muun muassa verenpaineen alenemisena ja sydämensykkeen tasoittumisena.
Useampi vastaaja kommentoi sitä, miten korona-aika on havahduttanut taide- ja kulttuuripalvelujen tärkeyteen osana sosiaalista elämää. Useampi vastaaja kertoi kulttuurin kuluttamisen olevan myös ystävyyttä ylläpitävää. Striimaukset ja TV eivät ole auttaneet livetapahtumien kokemuksellisuuteen ja kohtaamisten nälkään. Etenkin korona-aikana taiteen ja kulttuurin tuomaa iloa ja kokemuksia on kaivattu.
”Usein myös tapaan ystäviä taiteen ja kulttuurin merkeissä”
”Yhteiset hetket perheen ja ystävien kanssa ovat tärkeitä. Illanvietto keikoilla tai teatterissa ystävien kanssa tai perheen yhteiset hetket erilaisissa ulkokohteissa tai vaikka elokuvissa tuovat arkeen energiaa.”
”Ystäviä, elämyksiä, jaksamisen siemenet vaikeinakin aikoina, uuden oppimista, asioiden kehittämistä, rauhaa ja voimaa.”
”Taide tuo iloa ja on keino käsitellä omaa minuutta ja ympäröivää maailmaa sekä tekijän että katsojan näkökulmasta. Kulttuuri toimii samoin. Rauhoittaa, voimaannuttaa, ilahduttaa ja koskettaa.”
Kymijoki antologia nimellä kulkenut räätälöityjen bussimatkojen kokeilu Kouvolan ja Iitin kyliin teki paikallishistoriaa eläväksi näyttelijöiden ja tarinoiden avulla. Kuva Marja Seppälä.
Taidealoista musiikki nousi vastauksissa eniten.
”Musiikki on universaali kieli”
”Käytännössä taide ja kulttuuri on pitänyt minut hengissä. Nuorempana koin elämän todella raskaaksi ja ilman musiikkia olisin todennäköisesti tehnyt itselleni jotain todella radikaalia, jonka vuoksi teen kaikkeni sen eteen, jotta kaikilla olisi taiteen ja kulttuurin kautta mahdollisuus voida hyvin.”
”Kouvolaan pitäisi saada Hevi/Rock tapahtumia.”
Isot teemat kuten ihmisyys, empatia ja tulevaisuususko nousivat joissakin vastauksissa esiin.
”Kulttuuri ja taide auttavat muistuttamaan mitä on olla ihminen, ja että yksilön kokema ahdistus ja kaipuu ovat yleisinhimillisiä tunteita. Hidas kulttuuri maadoittaa.”
”Mahdollisuuksia asettua toisen ihmisen asemaan. Pidän taidetta ja kulttuuria tärkeänä osana sivistysperintöämme, josta tahdon oppia mahdollisimman paljon.”
”Parhaimmillaan luovat uskoa koko ihmiskunnan tulevaisuuteen.”
Imatra tulee olemaan Suomen ensimmäisen erä- ja luontokulttuurimuseon sijaintipaikka. Imatran koski ja Valtiohotelli kuvattuna kesäkuussa 2021. Kuva Suvi Rautsiala.
”Summa summarum, kunta, joka luo rikkaan kulttuuripohjan alueelle ja mahdollistaa sen laajan toiminnan – on kunta, joka kasvaa, kukoistaa ja vahvistuu.”
Yhteenvetona voisi sanoa, että jos kulttuurikymppiin vastanneet ehdokkaat ovat omien kuntiensa valituiksi tulleiden joukossa, löytyy sekä Kymenlaakson että Etelä-Karjalan kuntien valtuustoista taiteen ja kulttuurin puolestapuhujia. Yksi taide- ja kulttuurialan ikuisuushaaste taitaa olla se, miten eri tavalla me ymmärrämme taiteen ja kulttuurin käsitteen. Osalle kansaa nämä ovat jotain ’kallista, elitististä, jotain — joka kiinnostaa vain kourallista porukkaa’, osalle tiivis osa elämää, osa arkea, elämäntapaa, kotiseutua, harrastuksia, työtä.
Jo pelkästään sana kulttuuri on käsitettävissä hyvin monella tavalla. Wikipedian mukaan se on yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta kulttuuri on erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä. Kulttuuri on myös kokoelma asenteita, arvoja, tavoitteita ja käytäntöjä. Kulttuuria on myös se historiasta kumpuava tietämys, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Jokainen meistä on pala kulttuuria.
Saimaa-ilmiö oli lähtölaukaus uudelle yhteistyölle!
Vuoden 2026 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi valittiin Oulu. Loppukilpailussa olivat mukana myös Savonlinna ja koko Saimaan alue sekä Tampere. Valinnan teki yhdeksänjäseninen eurooppalainen asiantuntijaraati. Kuva sivulta https://www.saimaailmio2026.fi/
Kulttuurikymppikyselyyn tuli 143 vastausta. Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kaikista ehdokkaista tämä oli vähän reilu 7 %. Herää kysymys, tavoittiko kysely ehdokkaita mahdollisimman kattavasti ja laajasti, vai vastasivatko lähinnä vain ne henkilöt, jotka kokevat taiteen ja kulttuurin omakseen? Jos ihmisellä on kokemusta taiteen ja kulttuurin vaikutuksista omalle hyvinvoinnille tai maailman ymmärtämisen lisääjänä, ymmärretään sen tärkeys ja halutaan asiaa edistää muidenkin hyväksi. Jos taas kiinnostus ja kokemuksellisuus puuttuu, onko niin, että asia on helppo sivuuttaa?
Perusolettamus on, että yhteisiä asioita päätettäessä päätökset perustuvat tietoon. Pahin kiistakapula lienee aina raha. Kun jaettavaa rahaa on vähän, tarvitaan aina vain enemmän monialaista yhteistyötä. Tutkitusti sekä taide- ja kulttuuritoiminnalla että liikunnalla on vahva yhteys kaikenikäisten ihmisten parempaan terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin sekä elämänlaatuun. Lopulta nämä toiminnat säästävät sitä peräänkuulutettua rahaakin, parhaimmissa tapauksissa tuoden sitä jopa lisää.
Sweet home Kuusankoski – Anthem kotikaupungillemme Kouvolalle on Kuusankosken Musiikkiluokkien 5M-luokan ja opettaja Jenni Salon joulukuussa 2020 valmistama musiikkivideo. Videolla fiittaamassa Kuusankosken Musiikkiluokat 3-6M sekä Cuusaa All Stars-bluesband. Kuva Maarit Virtanen.
Isoin yhteinen haastaja on koronakriisi. Kriisin jälkeen tarvitsemme entistä enemmän henkistä pääomaa, yhteisöllisyyttä, merkityksellisyyttä – iloa ja elämänhalua. Näiden ollessa kunnossa, pyörii myös työllisyys, kilpailukyky ja talous. Myös uudistettu kuntien kulttuurilaki painottaa tätä monialaista yhteistyötä. Laki vahvistaa kulttuurin roolia kunnan toiminnassa sekä perustelee kulttuurin merkitystä ja asemaa kunnan peruspalveluna. Kunnan asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan kulttuuritoimintaan ja sitä koskevan päätöksenteon valmisteluun.
Kunnan tai kaupungin koosta riippumatta taide- ja kulttuurikenttä on hyvin moninainen. Toimijoiden kirjo ja tulonmuodostuksen tapa on laaja. On valtionosuutta saavia kulttuurilaitoksia, tuettuja tai rahoitusta hakevia yhdistystoimijoita, yrittäjiä, osuuskuntia sekä freelance taiteilijoita. Täysipäiväisten ammattitaiteilijoiden lisäksi moni tekee taidetta sivutoimisesti, jolloin vain osuus tuloista muodostuu kulttuuri- ja taidetoiminnasta. Moninaisella kentällä rahoituspohja (ja näin ollen myös toimijoiden vastuu) on myös moninainen.
Haminan valaistu Raatihuone joulukuussa 2020. Kuvaaja Jarno Koivula.
Etenkin pienissä kunnissa maakunnallisten yhteistoimijoiden merkitys kasvaa. Esimerkiksi lasten ja nuorten taide- ja kulttuuritoiminnoissa moni vastaaja kiitteli maakunnallisten lastenkulttuuriverkostojen Lakun ja Metkun olemassaoloa. Samoin pienten kuntien kulttuuriaktiivisuus saattaa olla hyvin pitkälti kiinni yhdenkin yksilön aktiivisesta työpanoksesta, toimii tämä henkilö sitten kunnan organisaatiossa tai vapaaehtoisena. Yhdenkin asialleen omistautuneen henkilön innostus tarttuu usein muihinkin. Ikävä kyllä usein voi käydä myös niin, että innostuneinkin yksilö väsyy. Toinen harmillinen seikka on se, että pienten kuntien osalta taide- ja kulttuuriasioita hoitaa usein yksi henkilö esim. vain muutamalla prosentilla työnkuvastaan. Panostus taiteen ja kulttuurin mahdollisuuksiin jää väkisinkin pieneksi. Juuri näistä syistä kulttuurin kehittämistehtävät ovat kullanarvoisia.
Taiteen ja kulttuurin avulla saadaan kotikuntaan ja -kaupunkiin väriä, eloa ja iloa!
Uudistetun kulttuurilain myötä Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut kuntien kulttuuritoimintaa kehittämistehtävillä, joilla vahvistetaan edellytyksiä vaikuttavalle ja tasa-arvoa turvaavalle kuntien kulttuuritoiminnan toteuttamiselle. Ensimmäistä kertaa kehittämistehtävärahoituksia jaettaessa viidestä kaksi myönnettiin Kaakkois-Suomeen vuosiksi 2020-21. Tehtävien ytimessä on alueellisuuden lisäksi yhteistyön kehittäminen.
Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen eli kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille on alueellinen kehittämistehtävä Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan kunnissa. Kehittämistehtävä toteutuu kahden vuoden aikana ajalla 1.1.2020 – 31.12.2021. Päätavoite on kehittää luovan alan, taiteen ja kulttuurin yhteistoimintaa ja toimintamalleja, jotta kuntalaisille tuotettavat kulttuuripalvelut ja muu toiminta vahvistavat asukkaiden hyvinvointia, terveyttä ja osallisuutta.
Kaakon taide on Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa toimivien visuaalisten taiteiden ammattilaisten alueellinen kattojärjestö. Kaakon taiteen kehittämistehtävä keskittyy luomaan edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle Etelä-Karjalan kunnissa.
Kulttuurikymppi oli osa kehittämistehtäviä. Iso Kiitos kaikille vastanneille! Toivotamme teille malttia ja viisautta sekä avarakatseisuutta nähdä taiteen ja kulttuurin monialaisuus ja mahdollisuudet omassa kunnassa tai kaupungissa. Yhteistyökin vaatii yhteyshenkilöt!
Hyvää kesää toivottaa Kulttuurikympin työryhmä
Verkkolehti Taidetutka nostaa esiin taiteen ja kulttuurin uusia rajapintoja, esittelee kiinnostavia toimijoita, tekoja ja ilmiöitä ja syventää keskustelua taiteen merkityksistä. Tuorein numero käsittelee taidetta ja kulttuuria kunnissa. Numerossa mukana artikkelit Poweria kulttuuriin: kunta, yritys ja yhdistykset yhteistyössä Luumäen mallissa ja Kotkan laillisesta graffitiseinästä Kuinka seinäunelmasta tuli unelmaseinä?