Nuorten palvelut tuntuvat olevan ikuisessa murroksessa: sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pian hyvinvointialueille, työllisyyden kuntakokeilut muokkaavat palveluja uuteen uskoon ja muokkaus jatkuu rytinällä, kun TE-palvelut siirtyvät kuntien vastuulle vuonna 2024. Lisäksi koulutuksen myllerrykset jatkuvat: jatkokoulutuksen pääsykriteereitä on muutettu, vastikään oppivelvollisuutta on pidennetty 18-ikävuoteen asti ja moni muukin asia on muutoksessa.
Nuorten tarpeet näyttävät pysyvämmiltä kuin palvelurakenteet
Nuoruus on itsenäistymisen, oman paikan ja lauman etsimisen aikaa ja läheissuhteiden muodostamisen aikaa. Tätä haastavat nyt pitkittynyt pandemia ja siihen liittyvät rajoitukset, mutta myös pidempään kehkeytyneet nuorten mielenterveyden haasteet. Haasteiden taustalla on nuorisolääkäreiden, Silja Kosolan ja Anna Keski-Rahkosen, mukaan muun muassa yhteiskunnan paineissa puserrettu nuoruus. On väärin odottaa, että yhteiskunnan kestävyysvajeet korjaantuisivat sillä, että uuvutetaan nuoret, he painottivat. (Tiedekulma 31.3.2021.)
Kasvatustieteilijä Kari Uusikylä harmittelee facebook-kirjoituksessaan (19.12.2021), että yhteiskunnassamme kasvun, opetuksen ja oppimisen perusasiat on korvattu osaamis-, menestys-, kilpailukyky- ja huippupuheilla. Hän painottaa, että ”on sairasta ja moraalitonta vaatia jokaiselta lapselta huippusuorituksia koulun kilparadalla, pelotella tulevaisuudella ja hylätä radan sivuun tuupertuneet”.
Juuri radan sivuun tuupertumisia tai sinne jäämisiä yritetään torpata nuorten palveluissa ja niiden yhteistyötä tiivistämällä. Tarkastelemme tuoreessa raportissamme (Määttä & Piiroinen 2022) monialaista yhteistyötä nuorten palveluissa kolmessa erilaisessa kunnassa. Haastattelimme niissä etsiviä nuorisotyöntekijöitä, työpajavalmentajia, TE-asiantuntijoita, sosiaalityöntekijöitä tai -ohjaajia, Ohjaamo-koordinaattoreita, oppilaitosten työntekijöitä ynnä muita yhteistyössä toimivia ammattilaisia.
Selvitimme, miten hyvä ja toimiva yhteistyö näyttäytyy käytännössä ja millaisia ovat monialaisen yhteistyön hyödyt ja haasteet. Erityisesti tarkastelimme yhteistyötä etsivän nuorisotyön ja työpajojen näkökulmista. Nostan tässä kirjoituksessa esille kolme teemaa raportistamme, osin jatkokehitellen teemoja.
Toimivassa yhteistyössä nuoret saavat turvaverkon sekä eteenpäin auttavat palvelut
Osa ammattilaisista keskittyy työssään syystä tai toisesta sivuun jääneiden löytämiseen ja tukemiseen. Toisten ammattilaisten ydintehtävä on esimerkiksi alavalinnoissa tai työllistymisessä avittaminen, opettaminen tai työelämään valmentaminen. Tästä ammattilaisten verkostosta pitäisi nuorille löytyä tukea erilaisiin elämäntilanteisiin ja tarpeisiin.
Parhaimmillaan monialainen yhteistyö muodostaakin turvaverkon, jonka läpi ei pudota. Kiteen ammattilaiset tiivistivät haastatteluissamme asian näin: Toimivassa yhteistyöverkostossa tiedetään, missä kukin nuori on ja että hänellä on riittävät tukitoimet. Oikea-aikainen ja nuoren tilanteeseen sovitettu tuki mahdollistavat eteenpäin pääsyn.
Ennen työelämää on ratkottava koko elämän kysymyksiä
Jyväskylässä ammattilaiset kertoivat, että nuorisopoliittinen draivi on kaupungissa hyvä, mutta työllisyyspolitiikka kulkee eri raiteilla. Nämä raiteet pitäisi saada yhdistettyä. Kovin syvälle haastatteluissa ei tähän asiaan kaivauduttu, mutta arvelen, mistä voisi olla kyse. Haastattelujen aikaan, keväällä 2021, työllisyyden kuntakokeilu oli vastikään lähtenyt liikkeelle ja se tuotti päänvaivaa ja uudelleenorganisoimista. Mutta kyse ei ole pelkästään siitä.
Työllisyys- ja nuorisopolitiikan tapa sanottaa nuorten ja yhteiskunnan tarpeita eroaa huomattavasti. Työllisyyspolitiikalla tartutaan ikärakenteen vinouman, työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmien ja erilaisten työllistymistä estävien tekijöiden ongelmakimppuihin, jotka lisäävät alueen taloudellisia paineita ja syventävät kestävyysvajetta. Nuorisopolitiikassa lähdetään eri näkökulmasta tavoittelemaan nuorten hyvää elämää, yhteiskuntaosallisuutta sekä tarpeiden mukaisia palveluja. Osunkohan oikeaan?
Monialaisten Ohjaamojenkin kehittämisessä lähdettiin vuosina 2014–2015 pitkälti koulutus- ja työllisyyskärjillä liikkeelle, mutta pian havaittiin, että nuorilla on ajateltua enemmän tarvetta psykososiaaliselle tuelle ennen koulutusratkaisuja tai työllistymistä. Nuoret kyllä toivovat löytävänsä paikkansa maailmassa ja useimmiten toiveena on myös mielekäs vakituinen työ.
Millä tavoilla työllisyyden kysymyksiä voitaisiin ratkoa nuorisopoliittisesti – ja pelkistetysti sanottuna nuorten kannalta – kestävällä ja hyödyllisellä tavalla? Tätä pohditaan myös kuntien monialaisessa yhteistyössä. Nuorelle sopivan työllistymistä tukevan palvelun löytämisessä tarvitaan eri ammattilaisten osaamista. Esimerkiksi nuorten arjessa mukana olleiden työpajavalmentajien arviot nuoren toiminta- ja työkyvystä kannattaisi ottaa nykyistä enemmän huomioon päätöksenteossa.
Mielenterveyden tukeminen – yhteistä työtä, mutta mihin asti?
Haastatellut eri alojen ammattilaiset näkivät puutteita erityisesti nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluissa: palveluun pääsy vaatii nuorelta paljon voimavaroja, odotus on usein pitkä, palvelua saa vain rajatun ajan ja nuoren tarpeet koetaan niissä usein ohitetuiksi. Kritiikki oli monisanaista. Monialaisen yhteistyön kehittämisen kannalta mielenterveys- ja päihdepalvelujen ammattilaisten osallistuminen nuorten tarpeita paikantaviin ja palvelujen yhteistyötä kehittäviin verkostokeskusteluihin olisi ensiarvoista. Nyt emme heitä saaneet haastatteluihimme.
Nuoren kannattelu, jonkinlainen perälautana olo, ennen tarvittaviin palveluihin pääsyä koetaan usein välttämättömänä etsivässä nuorisotyössä sekä työpajatoiminnassa mutta myös taakkana. Missä tulevat vastuun ja osaamisen rajat vastaan? Osin monialaista yhteistyötä tehdään juuri sen takia, että eri alojen ammattilaiset tulevat vastaan, kun toisen osaaminen loppuu. Voi olla, että yhteistyössä tulee näkyville myös muidenkin neuvottomuus vaativissa tilanteissa.
Mielenterveyden ja päihteidenkäytön ongelmien ratkominen ovat kinkkisiä asioita ja jossain määrin niiden ratkaisut lähtevät kaikista ammattilaisista, lähiyhteisöistä, perheistä, kaveripiireistä, ja jossain määrin taas kaivataan erityisesti mielenterveyden ja päihdeongelmien hoitoon erikoistuneita ammattilaisia.
Tässä on tekemistä suomalaiselle yhteiskunnalle ja meille kaikille!
Lähteet:
Määttä, Mirja & Miikka Piiroinen (2022): Etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan anti ja näkymät kunnan monialaisessa yhteistyössä. XAMK kehittää. Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-406-5
Tiedekulma 31.3.2021. Mistä apu nuorten pahoinvointiin? https://www2.helsinki.fi/fi/tiedekulma/ohjelma/tiedekulma-live#section-105125