Äitienpäivä oli ja meni. Olin itse iltavuorossa. Äidit, jotka sairaanhoitajina työskentelevät ja tekevät kolmivuorotyötä, ovat useimmiten viikonloppuisin töissä. Miten nyt sattuu kolmen viikon listaan nuo viikonlopun vuorot osumaan. Itse teen ilta- ja yövuoropainotteista työvuoroa painottuen viikonloppuihin, tokikin myös aamuvuoroja arkipäivien helpottamiseksi suurperheen äitinä ja ns. arkipäiväyksinhuoltajana.

Kuinkahan monella oikeastaan mahtaa olla hajuakaan, minkälainen elämä vuorotyötä tekevällä hoitajalla on? Perheissä, joissa on paljon eri-ikäisiä lapsia?

Valotetaan ensin sairaanhoitajan päivää

Yleisesti ottaen työvuoro alkaa seitsemältä aamulla. Itse olen noussut ylös jo ennen viittä aamulla ja raastanut viidestä lapsestamme kolme nuorimmaista vartin yli kuudeksi hoitoon. Olen tukka putkella talla pohjassa kaasuttanut työpaikkaani 23 kilometrin päähän.

Työvuoro alkaa siis seitsemältä yövuorossa olleen raportilla. Siitä sitten hajaannumme, jos niin voi sanoa, tiimeihin potilashuoneittain. Kahdelle hoitajalle tiimissään voi olla 6 – 8 potilasta. Siellä, missä itse työskentelen, on monta kirurgista erikoisalaa. Jos satut olemaan perushoitajan parina, hoidat itse kaikki lääkityksiin liittyvät asiat, mm. peruslääkkeiden annon, mutta myös suonensisäiset antibiootit.

Siitä sitten aamupalan jako, annetaan ruokailuavut niitä tarvitseville ja omatoimisesti toimivat herätellään ylös. Myönnän, itselläni tässä kohtaa on pahana tapana räväyttää huoneeseen valot, ettei aikaa tärväytyisi turhaan maanitteluihin. Omatoimiset aikuiset osaavat oikeasti toimia!

Yleensä hoitajien kaffeaika ajoittuu potilaiden aamupalan jälkeen, kello yhdeksän molemmin puolin. Harvoinpa sinne pääsee tuolla kellonlyömällä, kun jotenkin ihmeen vainulla potilaat alkavat soitella hoitajan kutsukelloa, kun kengänkärkesi taukohuoneen kynnyksen yli laitat.

No, oli juoksukahvit tai ei, seuraava vaihe on lääkärinkierto. Sekin on joskus ihan farssi. Eri erikoisalojen lääkärit ihan varmasti tekevät täsmäiskun ja ovat yhtä aikaa kiertämässä potilaiden luona. Yritä siinä sitten jakautua kolmellekin eri lääkärinkierrolle yhtä aikaa.

Yritä siinä sitten jakautua kolmellekin eri lääkärinkierrolle yhtä aikaa.

 

Kiertojen jälkeen alkaa sähköisten määräysten toteuttaminen, toisille lisää tutkimuksia samaan päivään tai seuraavalle, osa kotiutuu ja sen myötä heille jatkokontrollit, lääkemääräykset, todistukset ym., joita lääkäreiden olisi toki pitänyt tehdä siinä kierrolla ollessaan, mutta ei! Jossain vaiheessa olisi pitänyt jo lounaallakin käydä…

Mutta jotta tämä ei kuulostaisi niin helpolta, myös elektiiviset eli etukäteen suunnitellut leikkaukseen kotoa tulleet potilaat alkavat rantautua heräämöstä osastoa kohti. Heitä osastolle hakiessa jäävät silloiset työt kesken. Sitten tehdään leikkauksen jälkeiset seurannat, verenpaineen, pulssin ja hapetuksen mittauksia, haavojen, haavaeritteiden ja sidosten tarkistuksia ja kipulääkkeen antamisia. Keskeyttää kivasti siis mm. kotiuttamiseen liittyviä asioita. No, totta kai hyvä hoitaja priorisoi!

Tuohon mennessä on kuitenkin vielä potilaiden päivittäisten asioiden hoitamiset; esimerkiksi haavan hoitoa, suihkuttamisia ja ohjaamisia. Eikä siinä vielä kaikki, kaiken tämän keskellä voidaan ilmoittaa päivystyspotilas tulevaksi, aloitetaan siis hänelle sähköisen hoitokertomuksen tekeminen, tarkistetaan lääkitys ja aloitetaan lääkärin määräämät lääkitykset ja tilataan tutkimukset.

Kuulostaa loputtomalta to do -listalta, eikö? Ja jotta vielä lisätään painetta kattilaan ja venytetään paineensietokykyä ja joustavuutta, nämä kaikki olisi suotavaa saada tehtyä ennen seuraavaa vuoroa eli iltavuoroa, vaikkakin hoemme usein mantran lailla: ”Seuraava vuoro jatkaa.” Mutta mikään ei ole niin inhottavaa kuin jättää esimerkiksi kotiuttaminen ja siihen liittyviä ”paperitöitä” iltavuorolle. Joskus vaan täytyy!

Voitte vain kuvitella, kuinka usein aloittamasi työ vuorosi aikana keskeytyy, kun valmista pitää saada, jotta pystyt pitämään iltavuorolle raportin ja pääset itse kotiin. Ja se seuraava vuoro jatkaa ilman sitä lääkärinkiertoa.

”Joustoa työhön, helpotusta arkielämään?”

Ensimmäistä kertaa 17 vuoteen ja viiden lapsen jälkeen aloin tekemään lyhyempää työaikaa. Uhka vai mahdollisuus, mietin minä. Palkalla ei täydellä 100 %:lla tehdessäkään pääse rikastumaan, entä sitten osa-aikaisella työajalla.

Jo aiemmin mainitsin tuon arkipäiväyksinhuoltajuuden, sillä termillä olen ruvennut arkeani kutsumaan. Ja syy siihen on, että tuo isämies, aviomieheksikin kutsuttu mies, joka ”majailee” kotona vain viikonloppuisin töidensä takia, teetättää sen, että olen itse viikonloppuisin töissä. Kahdenkeskistä aikaa ei juurikaan ole.

En koskaan kuvitellut tai en oikeastaan ole ymmärtänyt eläväni paljon puhuttuja ruuhkavuosia, saati sitten kutsuvani perhettä suurperheeksi. No, onhan se tietty sitä tilastojen valossakin, sillä vuonna 2018 keskivertoperheen lapsilukumäärä oli 1,8 lasta. Ja syntyvyyden tiedetään olevan laskussa kuin lehmän häntä. Sen suhteen olen velvollisuuteni tehnyt!

…miten saan arjen pyörimään neljän lapsen kanssa, teen kolmivuorotyötä ja opiskelen töiden ohella ja vedän myös lätkä-äidin roolia.

 

Useasti minulta kysytään, mitä hanajohtovettä juon tai millä on minut rokotettu, kun jaksan pyörittää viiden lapsen arkea. Tai oikeastaan neljän lapsen arkea, sillä vanhin, kohta jo 20-vuotias, poikani asustaa jo omillaan. Eli miten saan arjen pyörimään neljän lapsen kanssa, teen kolmivuorotyötä ja opiskelen töiden ohella ja vedän myös lätkä-äidin roolia.

Jottei oma pää leviäisi, yritän personal trainerin piiskauksessa kolmesti viikossa nollata pään tyhjäksi 45 minuutin ajan salilla. Myönnän, välillä on niin langat solmussa, ettei paremmasta väliä! Ja 24 tuntia vuorokaudessa on liian vähän.

Miten siis sovittaa äitiys, työt, yhteinen aika, oma vapaa-aika, treenaaminen, vanhemmuus ja siihen liittyvät ilot ja surut ja itse parisuhde? Ei turhaan esikoinen ensimmäisellä luokalla häneltä äidin ammattia ja työnkuvaa kysyttäessä vastannut: ”Joustaa, venyy ja paukkuu!” Sama pätee arkielämäänkin.

 

Annika Rahkola, sairaanhoitaja (AMK)
 Sosiaali- ja terveysalan johtaminen ja kehittäminen (YAMK), Savonlinna

Kirjoita kommentti

*