Palvelumuotoilija pohtii aina projektin alussa peruskysymyksiä: Kenen ehdoilla suunnitteluun ryhdytään? Kenen intressi on kehittää toimintaa?
Osallisuuden vaatimukset kaikuvat eri taajuuksilla lähtien yksittäisistä ideoijista organisaatioihin ja aina lainsäädäntöön saakka. Uuden innovointi ja siinä onnistuminen on lopulta yhteisöllistä. Projektin alussa luotu yhteinen näkemys ja käsitteistö vaikuttavat kaikkien ajatteluun.
Myös kokeilukulttuurissa taitavalla suunnittelulla on suuri merkitys. Tutkimus- ja suunnitteluosaaminen on osattava kanavoida oikein, eli pitää korvata olettamukset kokeiluilla ja suunnitella suunniteltavissa olevia asioita. Työyhteisöissä toiminnallisuus ja sitoutuminen ovat hyviä onnistumisen mittareita uuden luomisessa. Taitavan suunnittelun ei pitäisi olla ihmisten välisen vuorovaikutuksen kontekstissa monimutkaista, vaan helppoa ja joustavaa.
Yhteisöllisesti aikaan saadun hyvän merkitys on ilmeinen. Silti yksilöiden päälle kasautuu vastuuta omista valinnoista, mikä tuntuu kilpajuoksulta osallisuuden ja yhteisöllisyyden kanssa. Kuinka monesta tulee omin voimin oman onnensa seppä?
Yksilöä ja yhteisöä ei pitäisi nähdä vastakkaisina asioina, vaan avoimet yhteisöt voivat tukea vapaata yksilöä. Muuttuvassa yhteiskunnassa erilaisten sosiaalisten suhteiden uudelleenjärjestäytymiselle pitää olla riittävät puitteet.
Sosiaalisia tarpeita ja niiden toteutuskeinoja voidaan miettiä monenlaisten hyötyjen ja julkisten varojen käytön näkökulmasta. Lyhyen aikajänteen hyötyjen ja säästöjen ajattelutavan rinnalle tarvitaan pidemmän aikajänteen inhimillistä ja osallistavaa ajattelutapaa. Yhdessä suunnittelun hankaluudet tai päätöksentekoon osallistumisen esteet ovat usein rakenteellisia.
Osallisuuden kehittämistä ei kannata nähdä yksittäisinä projekteina, koska se tekee kehittämisestä hajanaista. Joskus myös laadittu ratkaisu saatetaan laatia palvelemaan rakenteita. Inhimillinen näkökulma jää huomiotta, jos esimerkiksi työyhteisöjen sisäisiä prosesseja ohjataan ulkoa tai ylhäältä päin.
Yhteisöllistä ja osallistavaa uuden suunnittelua ei koeta samalla tavalla ylhäältä käsin annetuksi. Parhaimmillaan osallisuus voi juurtua syvemmälle organisaatioon, ja tämä puolestaan ilmenee kykynä muuttua.
Teksti: Kai Hämäläinen, palvelumuotoilija
Kuvat Kouvolasta: Arja Hämäläinen
Jutussa on käytetty tausta-aineistona kahta uutuusteosta: Aaltonen: Huomisen yhteiskunta – olosuhteet hyvinvoinnille (Alma Talent 2019) ja Heinonen: 20-luvun hyvinvointimalli (Into Kustannus 2019).
