Tutkittua tietoa
Dataa kymmenestä tapahtumasta
Tapahtumista kerättiin dataa osallistumalla, havainnoimalla ja arvioimalla tapahtumien suunnittelua, toteutusta ja tuloksia. Mukana oli sekä paikallisia että kansainvälisiä tapahtumia.
Tässä esiteltävät tulokset perustuvat osallistujakyselyihin yhteensä kymmenestä tapahtumasta, joista kaksi oli lähitapahtumia (2 pv), kuusi toteutettiin verkkotapahtumina (1–2 pv) ja kaksi oli opintojaksoja verkossa (3–5 op).
Osallistujakyselyt toteutettiin Webropol-työkalulla. Linkki kyselyyn jaettiin osallistuneille heti tapahtuman jälkeen joko sähköpostilla, Learn-alustan kautta tai Teamsin chat-toiminnon kautta. Vastaaminen oli vapaaehtoista.
Osallistujakyselyistä yhdistettiin vertailukelpoiset kysymykset, joiden tuloksia tarkasteltiin suorina jakaumina ja keskiarvoina. Osassa tapahtumia kysymyksiä räätälöitiin, jonka vuoksi kaikki eivät olleet vertailukelpoisia. Vertailukelpoisia tuloksia yhdistettäessä keskiarvo painotettiin kunkin kyselyn vastaajamäärän mukaan.
Avoimien kysymysten vastaukset analysoitiin määrällisen sisällönanalyysin avulla, jossa luokittelu perustui aineistoon. Kaikki sitaatit ovat opiskelijoiden palautteista.
Osallistujakyselyiden tulokset
Mikä motivoi osallistumiseen?
Kysyimme väittämien avulla, mitkä asiat olivat tärkeitä osallistumiselle (asteikko 1 = ei lainkaan tärkeä, 5 = erittäin tärkeä).
– Uuden oppiminen ja kehittäminen yhdessä kiinnostaa (n = 173), keskiarvo 4,3
– Haluan tuottaa ehdotuksia, joista on käytännön hyötyä (n = 216), ka 4,3
– Opin tapahtumassa uusia asioita (n = 245), ka 4,3
Tulevia työpaikkoja hakiessa on plussaa mainita osallistumisesta tällaiseen ideointitapahtumaan ja varsinkin, jos ryhmäni ideoita päätyy oikeasti toteutukseen.
Miltä etätapahtuma tuntui?
Vuosina 2020–2021 tapahtumat järjestettiin verkossa ja kysyimme niissä etätyöskentelyn sujuvuudesta (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä).
– Etätyöskentely sopi hyvin tämän opintojakson/ tapahtuman toteuttamiseen (n = 211), keskiarvo 3,6
– Etätyöskentely ryhmässäni oli helppoa (n = 222), ka 3,9
– Tapahtuma kokonaisuutena oli hyvin järjestetty (n = 196), ka 4,0
Itselle uudenlainen tapa työskennellä etänä ryhmässä. Sain kokemusta ja varmuutta tietoteknisiin taitoihin, mikä positiivista ja josta varmasti hyötyä tulevaisuutta ajatellen.
Miten haasteen ratkominen sujui?
Kysyimme väittämien avulla myös mentoroinnista ja ryhmän työskentelystä (1 = täysin eri mieltä, 5 = täysin samaa mieltä).
– Haasteen aiheesta oli riittävästi tietoa saatavissa (n = 260), keskiarvo 3,9
– Mentorointi auttoi haastetehtävän tekemisessä (n = 243), ka 4,2
– Ryhmäni kaikki jäsenet ottivat vastuuta tehtävästä (n = 272) ka 3,9
Sain paljon lisävarmuutta projektityöskentelyyn ja suunnitteluun. Myös tuntemattomien kanssa työskentelyä oli hyvä harjoitella myös verkossa.
Infograafit: Heli Kesämaa.
Opiskelijoilta kysyttiin avoimella kysymyksellä ”Mitä sait tai opit tästä tapahtumasta, mistä olisi sinulle hyötyä tulevaisuudessa?” (n = 205). Myönteisiä, oppimista kuvaavia asioita mainittiin 283 ja vain 7 mainintaa oli kielteisiä.
Tapahtumissa opittiin mm.:
– Ryhmässä työskentelyä, vuorovaikutustaitoja, yhteistyötä, fasilitointia tai yhdessä kehittämistä, (yhteensä 89 mainintaa)
– Digitaitoja, etätyöskentelyä tai ohjelmien käyttöä (48)
– Toimeksiantajien palveluista, tuotteista, toimialasta tai alueesta (28)
– Projektityöskentelyä, ajanhallintaa, paineensietoa, ongelmanratkaisua tai palvelujen kehittämistä (27)
– Ideointia tai innovatiivista ajattelua (24)
– Voimaantuminen, itseluottamus, itsevarmuus, rohkeus, ilo (15)
– Pitchausta, esitystaitoja (13)
– Tarinoiden luomista, tekstin tuottamista, tapahtuman järjestämistä (9)
– Monialaisuuden tärkeyttä, verkostoitumista (6)
– Kielitaitoa, kulttuurien ymmärrystä (5)
Verkostoituminen varmaan tärkein, sekä oman tuotoksen myötä mahdollisia ajatuksia ja ideoita yritystoiminnan aloittamiseksi.
Innostuin projektien ideoimisesta ja toteuttamisesta.
Mitä opittiin verkkohackathonissa?
Yamk-opiskelijoille toteutettiin verkossa hackathon-tyyppinen opintojakso Yamk Xackathon virtuaalinen yhteiskehittäminen. Sen laajuus oli 5 opintopistettä, kesto 10 viikkoa ja osallistujia oli 17, joista kaksi keskeytti. Oppimisen tavoitteet olivat seuraavat:
– Osaat hyödyntää yhteiskehittämisen menetelmiä ja välineitä tietoverkkojen välityksellä.
– Osaat suunnitella ja toteuttaa yhteiskehittämisen projektin pienryhmän kanssa.
– Osaat arvioida kehittämisen prosessia ja sen tuloksia.
Tietoperustaa rakennettiin opiskelemalla yhteiskehittämisen menetelmiä ja kokeilemalla virtuaalisia viestinnän ja fasilitoinnin välineitä. Opintojakson päätteeksi opiskelijat arvioivat muun muassa, mitä he oppivat yhteiskehittämisen prosessista ja menetelmistä ja miten yhdessä kehittäminen toteutui ja onnistui pienryhmässä (N = 14).
Lisäksi kerättiin palautetta myös anonyymin Webropol-kyselyn avulla (N = 14). Sekä oma kirjallinen oppimisen arviointi että anonyymi kysely antoivat samansuuntaiset tulokset, mutta oma kirjallinen arviointi nosti esille tarkempia sävyjä ja yksityiskohtia.
Opittiin prosessia ja työkaluja
Yhteiskehittämisen oppimisessa opiskelijat nostivat esille erityisesti neljä asiaa. Ensiksi yhteiskehittäminen todettiin systemaattiseksi prosessiksi, joka voidaan jakaa selkeisiin vaiheisiin. Tätä oivallusta auttoi muun muassa luovan ongelmanratkaisun prosessin opettelu. Se antoi selkärankaa ja johdonmukaisuutta tekemiselle.
Toiseksi todettiin, että ideointivaiheelle pitää varata riittävästi aikaa. Vasta silloin syntyy luovia ajatuksia ja syntyneitä ideoita voidaan jalostaa uusiksi ideoiksi. Kolmanneksi ryhmän voima ja merkitys ideoiden tuottamisessa havaittiin konkreettisesti. Joidenkin opiskelijoiden epävarmuus omista kyvyistä hälveni ryhmätyön edetessä. Neljänneksi fasilitoinnin sisältö ja merkitys avautuivat ja fasilitointi alkoi kiinnostaa eri tavalla. Havaittiin myös, että yhteiskehittämistä pitää jonkun koordinoida ja johtaa.
Lisäksi osallistujat raportoivat menetelmien oppimista (esim. 8 x 8, ideariihi) ja viestintävälineiden käytön oppimista (esim. Teams, Padlet, Jamboard, Mindmeister). Voimaantumista kuvaavat ehkä häkkäysasenteen omaksuminen, rohkeus mennä mukaan, vaikka aihe ja osallistujat olisivat vieraita, ja rennomman asenteen omaksuminen ryhmätöissä. Joillakin osallistujilla madaltui kynnys esittää omia ideoita, esitellä ryhmän tuotoksia verkossa tai tehdä video.
Palautekyselyn tuloksia
Osallistujien palautekyselyssä vastaajat muun muassa ottivat kantaa väitteisiin (taulukko 1). Väite ”Opin uusia kehittämismenetelmiä” sai vastaajilta keskiarvon 4,6. Myös kyselyn avoimissa vastauksissa kuvattiin edellä mainittuja opittuja asioita.
Taulukko 1. Vastaajat ottivat kantaa opintojaksoa koskeviin väittämiin (N = 14). Asteikko 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä.
Pienryhmät tapasivat toisiaan verkon välityksellä 5–8 kertaa. Ryhmien toiminnassa erottui raporttien mukaan kaksi erilaista tapaa. Aitoa yhdessä ja yhtä aikaa tekemistä, jossa esimerkiksi ideoidaan tapaamisen aikana yhdessä, tuli esille vain yhden ryhmän pohdinnoissa.
Näytti siltä, että useimmissa tapaamisissa kokoonnuttiin tarkastelemaan, mitä itse kukin oli saanut aikaan tapaamisten välillä, ja sovittiin, miten edetään ennen seuraavaa tapaamista. Useista pohdinnoista syntyi vaikutelma, että itse tapaamisissa oli varsin haastavaa saada aikaan ilmapiiriä, jossa esimerkiksi luova ideointi olisi onnistunut.
Palautekyselyn vastauksissa oman ryhmän työskentely sai hyvät arviot (taulukko 2), mutta kirjallisessa arvioinnissa tuotiin esille myös haasteita ryhmän työskentelyssä.
Taulukko 2. Vastaajat ottivat kantaa oman ryhmän työskentelyä koskeviin väittämiin (N = 14). Asteikko 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä.
Kirjallisen arvion tuloksia
Kirjallisessa arviossaan jotkut osallistujat kokivat ryhmän jääneen melko etäiseksi. Haasteita yhteistyössä ilmeni esimerkiksi yhteisten aikataulujen laatimisessa ja erilaisten persoonallisuuksien ja työtapojen yhteen sovittamisessa.
Avoimeen keskusteluun ei aina koettu olevan mahdollisuutta, joten villejä ideoita tai omia ajatuksia ei uskallettu tuoda esille. Myös ideoiden jatkokehittely jäi jossain tapauksessa kesken, eikä aihetta jaksettu pohtia syvällisesti.
Työnjako koettiin ryhmissä varsin tasapuoliseksi. Vetäjän puuttuminen ryhmästä näkyi tehottomuutena ja sitoutumisen puutteena. Etätyöskentelyä pidettiin sopivana tapana opintojakson toteuttamiseen (ka. 4,4).
Kasvokkain tapaamisia kaivattiin kuitenkin jonkin verran, koska niiden avulla olisi tutustunut ryhmään paremmin. Kokonaisuutena opiskelijat arvioivat verkkohackathonin melko onnistuneeksi (ka. 4,1).