16–29-vuotiaat nuoret eivät ole OTE-pajoille hakeutuessaan koulutuksessa, työelämässä tai harjoittelussa. Työpajoille hakeudutaan pääasiassa Kaakkois-Suomen työ- ja elinkeinotoimiston tai Etsivän työn kautta (OTE Nuorten työpajat 2017). Työpajoilla valmistetaan erilaisia tuotteita myyntiin sekä tuotetaan palveluita kuten pihojen hoitoa ja siivousta.
Matti-hanke toi pajoille uudenlaisen toimintatavan: osallistavat elämänkulkupajat, joissa vapaaehtoisilla vanhemmilla miehillä oli mentorin rooli. Elämänkulkupajoissa tarkastellaan yhdessä nuorten ja mentoreiden kanssa elämänkulun näkökulmasta koulutusta, työllistymistä ja työttömyyttä. Mentoreiden tarinat toimivat esimerkkeinä ja keskustelun herättäjinä.
Kehittämis- ja tutkimustyössä, jolla tähdätään osallistavaan otteeseen ja aktivoivaan toimintaan hankkeeseen osallistuvien kanssa, on tärkeää ottaa huomioon eettiset ja moraaliset kysymykset. Osallistavalla otteella voidaan saavuttaa hyviä tuloksia, kun eettiset, tieteelliset ja toimintaa rajaavat poliittiset raamit kohtaavat. (Holland, Renold, Ross & Hillman 2010.)
Nuoria arvostava asenne pyrittiin tuomaan näkyväksi sekä pajoilla että tutkimusaineistoja hankittaessa. Työpajatoimintaan tuotu hankkeen pajatoiminta perustuu parhaimmillaan vapaaehtoisuuteen. Käytännössä pajat toteutettiin nuorten työpajatoiminnan aikana, jolloin nuoret ovat työkokeilussa tai töissä työpajalla eli hankkeen pajatoiminta kuului heidän työpäiväänsä.
Nuoret eivät ole vain kehittämisen kohteena, vaan he osallistuvat aktiivisesti kehittämistoimintaan.
Osallistavassa kehittämistyössä korostuu Matti-hankkeessa toteutettujen elämänkulkupajojen henki – laadullisen tutkimustyön pohja kehitystyölle. Nuoret eivät ole vain kehittämisen kohteena, vaan he osallistuvat aktiivisesti kehittämistoimintaan. Osallisuus tekee kehittämistyöstä eettisempää, tuottaa parempaa tulosta ja auttaa hanketta vaikuttamaan tarvittavilla osa-alueilla.
Hankkeen päätavoitteina on kehittää ohjausmalleja nuorille, jotta he pääsisivät työmarkkinoille tai koulutukseen. Tämän vuoksi on olennaista tarkastella heitä ihmisinä, joille etsitään ratkaisuja eikä vain tekemistä joutoajalle. Hankkeessa myös kokeillaan ja tutkitaan mentoroinnin merkitystä nuorten koulutus- ja uravalintoihin.
Elämänkulku, mentorointi ja monenlaiset uravalinnat
Elämänkulkuteorian näkökulmasta merkityksellisillä ihmisillä ja tapahtumilla on usein vaikutusta elämänkulkuun ja tulevaisuuden valintoihin (McDonald, Erickson, Johnson & Elder 2007). Merkityksellisinä ihmisinä voidaan pitää myös mentoreita, joiden tarinoilla saattaa olla merkitystä nuorten tulevaisuuden valintoihin. Mentoroinnilla tarkoitetaan tässä informaalia ohjausta, jonka tavoitteena on innostaa nuoria kouluttautumaan ja työllistymään. Nuorten mentoroinnin on todettu auttava nuoria työllistymään tarkasteltaessa asiaa pitkällä aikajänteellä. (McDonald, Erickson, Johnson & Elder 2007.)
Usein mentorointi on pitkäkestoista ja kohdistuu korkeasti koulutettuihin ja lähellä valmistumista oleviin nuoriin (esim. Renna, Steinbauer, Taylora & Detwiler 2014). Matti-hankkeessa mentoroinnissa ei tavoiteltu edellä kuvattua vahvaa sidettä, sillä myös heikkoihin siteisiin perustuvasta mentoroinnista on todettu olevan hyötyä, jos tavoitteena on jakaa tietoa ja kokemuksia esimerkiksi koulutuksesta ja työmarkkinoista. Mentorit voivat toimia esimerkkeinä ja roolimalleina: miten toimia työelämässä tai kun työelämästä tippuu pois. Myös mentoreiden rooli voi vaihdella. Yhdellä mentorilla voi olla tarjottavana työelämäinformaatiota sekä positiivisia esimerkkejä työelämästä ja toisella taas neuvoja henkilökohtaisten tavoitteiden asettamiseen. (McDonald, Erickson, Johnson & Elder 2007.)
Nuorten kokemuksia mentoroinnista elämänkulkupajoilla
Elämänkulkupajoja järjestettiin kerran viikossa yhteensä viisi kertaa kolme tuntia kerrallaan. Pajojen vetämisestä vastasi hankkeen projektipäällikkö yhdessä kahden Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun sosionomiopiskelijan kanssa. Vapaaehtoiset mentorit rekrytoitiin muun muassa Kouvolan Latu ry:n jäsenistöstä. Pajojen sisällöllinen suunnittelu toteutettiin yhdessä Metropolia ammattikorkeakoulun Matti-hankkeen hankehenkilöstön kanssa. Suunnitelmaa päivitettiin pajoihin osallistuvien nuorten ideoiden pohjalta.
Pajakerrat etenivät samalla rakenteella jokaisella kerralla lukuun ottamatta aloitusta ja lopetusta, jolloin valmistimme nuorten toiveesta myös ruokaa yhdessä. Aloitimme pajat mentorin puheenvuorolla, etenimme toiminnalliseen ohjaukseen ja päätimme palautekierrokseen.
Pajoihin osallistui kymmenen nuorta, ja heistä seitsemän vapaaehtoista osallistui teemahaastatteluun pajojen jälkeen. Teemahaastattelujen tavoitteena oli saada tietoa nuorten kokemuksista ja mielipiteistä. Haastattelutilanteessa nuorten kanssa arvioitiin myös heidän henkilökohtaisia voimavarojaan ja pajoilla saavutettua hyötyä. Olennaisena osana teemahaastattelua kysyttiin nuorten näkemyksistä mentoritoiminnasta, joka sai pääasiassa positiivista palautetta maanläheisen toteutustapansa vuoksi.
Mentorointi on verrattavissa kenen tahansa läheisten kertomiin elämänkulun tarinoihin. Suurin etu arkitilanteeseen verrattuna on ohjatussa mentorointitilanteessa nuorten toisiltaan saama vertaisuuden tunne sekä mahdollisuus kuulla myös muiden kommentteja ja näkemyksiä.
Nuoret kommentoivat elämänkulkupajoja seuraavasti:
”Onhan se ollu ihan hyvää opetusta, kuulla että, minkälaista se on ollu se, niittenkin elämä. Ja, vähän iteki voi kuunnella että oppii siitä.” (haastateltu nuori).
”Niin, niin siitäki oppi paljon. Kiva kuunnella kun vanhemmat ihmiset puhuu. Kyl siin jotain jää korvan taakse aina.” (haastateltu nuori).
Korostimme elämänkulkupajojen vetäjinä nuorten omaehtoisuutta ja pyrimme kannustamaan nuoria osallistumaan mahdollisimman paljon keskusteluun sekä mentoreiden että meidän kanssamme. Kuvassa 1 esiintyvän mentorin tarina monipolvisesta koulutus- ja työpolustaan sai osan nuorista pohtimaan jopa uuden alan opiskelua.
Toiminnallisella osallisuudella pyrimme lisäämään nuoren tunnetta vaikutusvaltaisena yksilönä, osana pajatoiminnan yhteisötoimintaa (THL 2017.). Nuorten avoimuus ja heidän vuorovaikutuksensa mentoreiden kanssa lisääntyi pajakertojen edetessä. Luottamussuhteen syntyminen ja toimintaan osallistuminen omilla ehdoilla kannustivat nuoria keskustelemaan laaja-alaisemmin arkielämästä. Selvimmin tämän huomasi nuorista heidän kysellessä mentoreiden kohtaamista haasteista elämässään ja niistä selviytymisestä.
Nuorilta saatu kokonaispalaute oli hyvää, ja varsin koskettavaakin, sillä he uskalsivat työpajoissa puhua myös henkilökohtaisista asioista. Luottamuksen kasvu rohkaisi nuoria tuomaan esille heille vaikeita asioita, joka auttoi varmasti nuoria omien tunteiden käsittelyssä. Se kertoi myös meille ohjaajille, ettemme ole tehneet turhaa työtä.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että nuoret hyötyvät mentoroinnista työpajoilla, joten mentorointia kannattaa kehittää edelleen nuorten ja pajaohjaajien kokemusten perusteella. Kehitystyö jatkuu.
Lähteet
Holland, S., E. Renold, N. J. Ross & Hillman, A. 2010. Power, Agency and Participatory Agendas: A Critical Exploration of Young People’s Engagement in Participative Qualitive Research. Childhood 17 (3), 360– 375.
McDonald, S., Erickson, L, D., Johnson M. K. & Elder, G. H. 2007. Informal Mentoring and Young Adult Employment. Social Science Research 36, 1328–1347.
Renna R. W., Steinbauer R., Taylora R. & Detwiler, D. 2014. School-to-work transition: Mentor career support and student career planning, job search intentions, and self-defeating job search behavior. Journal of Vocational Behavior 85, 422–432.
THL 2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisuja 2017, Hyvinvointi ja terveyserot, Osallisuus. Saatavissa: https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/hyvinvointi/osallisuus [viitattu 8.7.2017]
OTE Nuorten työpajat 2017. Saatavissa: https://www.nuortenkouvola.fi/index/otenuortentyopajat.html [viitattu 4.7.2017].