Siä päätät –hankkeen aikana toiminut kuntouttavan työtoiminnan nuorten KMT-ryhmä (Kunto, Mieli- ja Tunne) on loppumaisillaan ja nyt on aika tarkastella kulunutta aikaa. Olen ollut yksi ryhmän ohjaajista Kakspy:n ohjaajien kanssa ja peilailen tällä hetkellä kulunutta aikaa marraskuuhun 2016, jolloin ryhmä oli aluillaan ja kirjoitin blogikirjoituksen, jossa asetin itselleni tavoitteeksi ”auttaa nuoria löytämään omia voimavarojaan sekä tukea matkaa kohti opiskelu- tai työmaailmaa.” Nyt alamme olla kesäkuun loppupuolella ja olen kovasti pohtinut henkilökohtaiselta kannaltani, mitä olen oppinut ja mitä haluan muistaa seuraavan kerran, kun olen mukana perustamassa nuorten ryhmää.
Tällä hetkellä tuntuu, että KMT-ryhmä on ollut onnistunut kokeilu. Moni nuori on kertonut heidän sosiaalisen itsevarmuutensa kasvaneen ryhmän aikana, minkä näen hirveän tärkeäksi asiaksi. Nuoret ovat päässeet myös rohkeasti haastamaan itseään sekä sisällä että luonnossa tapahtuneissa menetelmissä. Kahdeksan kuukautta on kuitenkin lyhyt aika, jolloin pääsee vasta hieman testaamaan itseään ja asettumaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Tärkeintä olisi säilyttää samanlainen rohkeus myös jatkossa.
Vaikuttavuuden tuloksia näemme siis myöhemmin, mutta henkilökohtaisesti näen, että tämä aika on ollut minulle ammatillisen kasvun näkökulmasta tärkeä nähdä ja kokea. Olenkin pohtinut tässä tekstissä, mitkä ovat olleet 5 suurinta asiaa ja oppia minulle, joita hyödyntäisin, mikäli lähtisin saman tien suunnittelemaan uutta ryhmää. Perustan oppini omiin kokemuksiini sekä nuorilta kuultuihin palautteisiin, jotka tehtiin haastatteluiden kautta. Haastattelin huhtikuussa KMT-ryhmän nuoria ja kysyin heiltä ajatuksia ryhmästä, heidän elämästään sekä tulevaisuudesta.
- Yhteinen suunnittelu ja nuorten tutustuttaminen toisiinsa on kaiken A ja O
Olennaisen tärkeää läpi ryhmätoiminnan oli, että kaikki suunniteltiin yhdessä nuorten mielipide edellä. Pyrimme olemaan kaikessa mahdollisimman läpinäkyviä koko ajan niin, että nuoret näkevät, miten työpajoja suunnitellaan ja toteutetaan. Parhaimmissa esimerkeissä saavutimme vaiheen, jossa nuoret opettivat toisiaan.
Yritin nuoria haastatellessani kysyä, mistä he erityisesti pitivät ryhmässämme. Lähes jokainen heistä vastasi, kuinka alusta saakka huomattiin tämän ryhmän olevan erilainen, kuin aikaisemmat ryhmät ja tärkeimpinä nuoret pitivät keskustelu- ja tutustumisvaiheen merkitystä.
”Porukkaan ku tutustu vähän, oli huomattavasti parempaa, kuin oletin.”
”Oli tosi iso parannus, ku pysty keskustelemaan aiheesta, ku aiheesta.”
Uskon siihen, että niin pitkään, kun toimimme ihmisten kanssa, jokainen ihminen haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Jotkut ovat sosiaalisempia, jotkut hiljaisempia, mutta kun jokaisen mielipiteet otetaan jatkuvasti huomioon, sitoutuminen alkaa olla kovaa luokkaa. Tämä heijastui myös KMT-ryhmästä. Erityisen tärkeää oli keskustella juuri eri menetelmiä kokeillessa, miksi pelasimme tätä peliä, tai miksi kokeilimme tätä menetelmää?
- Toiminnan ja keskustelun on kuljettava koko ajan käsi kädessä.
KMT-ryhmän aikana testattiin ja kehitettiin useita eri menetelmiä. Nuoret suunnittelivat ja ideoivat paljon sellaisia asioita, mitkä itse kokivat tärkeiksi. Pyrimme samaan aikaan pitämään myös yllä, miten mikäkin harjoitus, tai menetelmä liittyy arkielämään. Mikäli nuori piti piirtämisestä, tai kortin suunnittelusta, kannustimme nuorta ottamaan siitä ilon irti. Ei koskaan voi tietää, pääsisikö sitä omaa kiinnostuksen kohdetta vaikka opiskelemaan, tai tekemään siitä itselleen työn.
Keskustelimme nuorten kanssa aina mahdollisimman paljon päivän vallitsevaan teemaan liittyen. Kun nuoret alkoivat testata ja kehittää rahankäyttöön liittyvää ”Neuvoton” peliä, avasimme päivän pistämällä nuoret keskustelemaan pareittain siitä, mitä he tekisivät, jos voittaisivat miljoona euroa ja mitä brittiläismies teki, kun oli Mcdonaldsissa töissä ja kuuli voittaneensa 50 miljoonaa euroa. Sitten, kun keskustelut oli käyty läpi, siirryimme pelaamaan Neuvotonta. Lopuksi keskustelimme, minkälaisia rahankäyttöön liittyviä kokemuksia heillä oli arkielämässään.
”Oon kokenu, että nykyään saan helpommin avattua suuni ja kerrottua mielipiteeni.”
”Siitä kiusaamisesta on tullut hyvin vähän puhuttua. Ei oo aikaisemmin tullu jaettua tietoa siitä, eikä oo aikaisemmin puhuttu..”
- Some toimii, mutta sitoutunutta ohjaajaa tarvitaan.
Ensimmäisinä ryhmäpäivinä päätimme, että perustamme ryhmän tueksi sosiaalisen median alustan. Keskustelimme nuorten kanssa, mikä olisi paras alusta ryhmälle ja he valitsivat sopivaksi Facebookin. Ryhmäalusta perustettiin, johon lisäilimme kuvia ja videoilta pajalta sekä tietoa ryhmän toiminnasta ja tulevista tapahtumista. Tarkoituksenamme oli laittaa alustalle myös kysymyksiä ryhmän toimintaan tai yleisesti elämään liittyen, mutta tämä toiminta jäi liian vähille. Tämän lisäksi tarkoitus oli osallistaa nuoria laittamaan uusia päivityksiä ja linkkejä ryhmään, mutta keskustelu nuorten kanssa jäi lähinnä yksityisviestitse tapahtuvaksi. Nuoriin oli todella helppo saada yhteys yksityisesti Facebook Messengerin kautta, mistä he pitivätkin, mutta ainoa kehitysajatus nuorilta oli, että mikäli keskustelua halutaan oikeasti saada aikaiseksi myös julkisesti Facebook ryhmässä, tällöin on pakko valita yksi tai kaksi sitoutunutta ohjaajaa, jotka pitävät somepöhinää yllä.
”Se ryhmä toki toimii, mut pitäis saada sitä keskusteluu enemmän.”
- Miten nuorisotyötä voisi markkinoida?
”Mikäs se sana on? Markkinointia.. niin..”
Tämä kysymys minulla on ollut mielessä yhteisöpedagogi opintojen ajoilta saakka. Kaikki nuorten kanssa työskentelevät tekevät tärkeää, mielenkiintoista ja hauskaa työtä ja vaikka saataisiin loistavia tuloksia aikaiseksi, tieto onnistumisista ei välttämättä kulje tarpeeksi. Samanlainen mielipide tuntui olevan myös KMT-ryhmän nuorilla. Haastatteluiden perusteella tällaisen ryhmän kaltaiselle toiminnalle olisi varmasti tulijoita enemmänkin, jos nuoret saataisiin vain kiinnostuneeksi. Meidänkin nuorilla oli omat ennakkoluulonsa ryhmästä aluksi, josta juttelimme paljon. Nuoret itse puhuivat, että markkinointia pitäisi kehittää. Ongelmana on vaan, että mitä kautta se markkinointi toimisi parhaiten. Onko sosiaalinen media oikea avain, vai nuorelta toiselle kulkeva tieto?
”Aluks aattelin, et tääl on hirvee ala-aste meininki ja hirveitä nuoria.. yllätti, kuinka samanhenkisiä kaikki on.”
- Haastattelu & Kesäpäivät: ”Mitä sanoisit 14-vuotiaalle Jasminille, jos hän kävelisi vastaan?”
Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista oli, kun eräs nuorista suostui tulemaan mukaani ”Lasten suojelun kesäpäiville”, Kotkaan. Tarkoituksena oli, että kesäpäivillä kuultaisiin 15 minuutin esitys, jossa kerrottaisiin kokemuksia nuorten ryhmätoiminnasta alan työntekijöille. Puhetta ei kuitenkaan pitäisi kukaan meidän työntekijöistä, vaan toivottiin, että puhujaksi saataisiin joku nuoristamme. Onneksi saimme paikalle puhumaan Jasmin Virtasen, jonka kanssa sovimme, että hän kertoisi omasta henkisestä kasvustaan KMT-ryhmän aikana. Sovimme, että Jasminin ei tarvinnut esiintyä yksin, vaan rakentaisimme esityksen niin, että minä haastattelen häntä. Esitystä ennen seurailin Jasminin olemusta ja ihmettelin, kuinka rauhallisesti hän suhtautui esiintymiseen. Kun koitti meidän vuoromme, istahdimme Jasminin kanssa puhepöydän taakse ja aloitimme hienosti sujuneen keskustelun 200 – läsnäolijan todistaessa.
Kysyin esityksen aikana Jasminilta siitä, mikä häntä kiinnostaa elämässä, mitä KMT-ryhmässä tapahtui, mitä hän haluaa tehdä tulevaisuudessa sekä viimeisten joukossa syvällisemmän kysymyksen: ”Mitä sanoisit 14-vuotiaalle Jasminille, jos hän kävelisi vastaan tuosta ovesta?” Tätä hän mietti hetken ja sitten vastasi: ”Aina pitää rohkeasti muistaa haastaa itseään.”
Kirjoittaja:
Antti Leppilampi
Seuraa Pinterestissä ja tutustu lisää Siä päätät -hankkeen sisältöihin
https://fi.pinterest.com/aleppilampi/
Kuvaaja: Sofia Isokoski