Turvemaat Suomessa
Suomen metsätalousmaasta on turvemaita 34 prosenttia. 1960- ja 1970-luvuilla ojitettiin runsaasti soita, joihin on kehittynyt merkittävä puusto. Turvemaiden puuston kasvu on 20 prosenttia Suomen metsien kokonaiskasvusta ja turvemaiden puuston kokonaistilavuus on 20 prosenttia Suomen metsien kokonaispuustosta. Turvemailla on runsaasti harvennusrästejä ja on arvioitu, että turvemaiden puunkorjuuta voisi lisätä 15−20 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Turvemaiden hakkuut on totuttu tekemään talvella maanpinnan ollessa roudassa ja lumipeitteen suojatessa maaperää.
Korjuun suunnittelu turvemailla
Metsänhoidollisesta näkökulmasta harvennukset, kunnostusojitukset ja metsänhoitotyöt ovat suometsissä jääneet liian vähäisiksi. Tämä heikentää puuston arvokasvua ja vaikeuttaa puunkorjuuta sekä nostaa korjuun yksikkökustannuksia. Turvemaiden puunkorjuuta hankaloittavista tekijöistä kantavuus on tärkein. Ojat, vähäinen kertymä, rungon koko, paksu lumipeite, pinnalliset puiden juuret ja pitkä metsäkuljetusmatka ovat myös ongelmia turvemailla.
Suunnitteluvaiheessa leimikon sulan maan puunkorjuun onnistumiseen voidaan vaikuttaa oikean rajauksen avulla. Työmaasuunnittelussa otetaan huomioon erityisesti varastopaikkojen ja ajourien sijoittelu. Ajourien sijoittelu on paljon pohdittu aihe. Valintaan vaikuttaa korjuun vuodenajan lisäksi mahdollinen ojien perkaaminen. Lisäksi joudutaan arvioimaan, onko oja niin kantava, että sen päällä voidaan ajaa, vai onko järkevää ajaa ojan vieressä tai kokonaan ojalinjan ulkopuolella.
Laajassa toimihenkilöhaastattelussa, jossa kerättiin tietoa ojitusalueiden puunkorjuun suunnittelun ja toteutuksen parhaista käytännöistä, käsiteltiin myös ajourien sijoittelua. Tilanteessa, jossa tehtiin kunnostusojitusta, nähtiin parhaaksi käytännöksi leimikoiden korjuussa ajourien sijoittaminen ojalinjojen suuntaisesti ja ajo ojalinjojen päällä ja keskisaralla. Jos kunnostusojitusta ei tehty, parhaaksi käytännöksi nähtiin talvikorjuun osalta ajourien sijoittaminen ojalinjojen suuntaisesti siten, että ajetaan joko ojalinjojen vieressä ja keskisaralla tai viisi metriä ojalinjojen ulkopuolella ja keskisaralla. Kesäkorjuussa suosittiin jälkimmäistä tapaa.
Kesäaikaisessa puunkorjuussa on tärkeää ratkaista, voidaanko ajaa ojan päällä vai onko avattava ura ojien vieressä. Ojan päällä voi olla erittäin hyvä ajaa, jos se on kuiva ja penkat ovat kantavat. Sen sijaan märkä oja vettyneillä penkoilla voi johtaa koneen pahaan kiinnijuuttumiseen. Turvemailla suositeltava ajouraleveys on 4,0–5,0 metriä. Suositusta (>20 m) kapeampi ajouraväli voidaan hyväksyä, jos uraverkosto on suunniteltu kuitenkin niin, että se vastaa kohteen sarkaleveydelle suositeltua ajoura sijoittelua.
Puunkorjuun ratkaisut turvemailla
Puunkorjuukustannukset kasvavat lähivuosina, sillä harvennushakkuiden osuus kaikista hakkuista kasvaa. Korjattavan puuston pieni koko harvennuksilla ja turvemailla tulee ottaa huomioon ratkaisuja mietittäessä. Yleisin metsätraktori on nykyisin kokoluokaltaan 15-18 tonnia ja kantavuudeltaan 11-13 tonnia. 15 vuoden aikana koneiden omapainot ovat nousseet 20-40 % vaikka kuormankantokyky on pysynyt samana.
Hakkuukone kulkee kohteella vain kerran jokaista uraa. Ongelman muodostaakin kuormatraktori, jonka täytyy ajaa kaikki puut tien varteen kivennäismaalle. Usein matkat ovat jopa satoja metrejä, kun kivennäismaalla selvitään usein alle 250 metrin metsäkuljetusmatkan. Kevyt keskikokoinen kuormatraktori on ojitusalueen taloudellisin puunkuljetusvaihtoehto. Keskikokoista kuljetuskalustoa voidaan käyttää myös kivennäismaiden hakkuilla kannattavasti.
Turvemaille suunniteltu korjuukalusto
Pelkkiin turvemaihin suunnitellulla kalustolla vajaa työllistyminen saattaa muodostua nopeasti ongelmaksi. vahvimmillaan. Vähäinen liikkumistarve leimikolla korostaa etua turvamailla, kun taas tyypillisen pitkät lähikuljetusmatkat heikentävät kannattavuutta. Turvemaiden puunkorjuussa helpoin ja tehokkain tapa vähentää koneiden pintapaineita on käyttää teloja. Kone- ja telavalmistajilla on olemassa erilaisia telaratkaisuja eri korjuukohteille. Erikoistelat lisäävät kosketuspinta-alaa ja tasapainottavat kuormattua konetta. Pyörien vierintävastus pienenee ja parempi pito parantaa maastoliikkuvuutta. Useampien telamallien pitäminen varastossa on kuitenkin harvoin koneyrittäjän kannalta järkevää teloista aiheutuvien lisäkustannusten takia. Uusien markkinoiden avaamista ja laajentamista taataan tela-alustaisilla koneilla. Pro-Silva esimerkiksi on tuonut markkinoille tela-alustaiset koneet. Renkaiden päälle laitettavat muovitelat ovat kotimarkkinoiden valtti roudattomalle ja suotyyppiselle metsämaalle. Isot konevalmistajat (Ponsse, John Deere ja Komatsu) ovat ilmaisseet oman mielipiteensä käydyssä keskustelussa nykyisten koneiden soveltumisesta turvemaille. Viesti on varsin selvä: turvemailla kasvavat puut on pystyttävä korjaamaan samalla kalustolla kuin kivennäismaalta. Koneita voidaan varustella erityyppisillä teloilla, jolloin lisätään kantavuutta. Ponssen viisiakselinen kuormatraktori on yksi markkinoille tuotu sovellus.
Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu lisää yhdessä Etelä-Savon ammattiopiston Esedun kanssa metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden tietoutta turvemaiden kesäaikaisesta puunkorjuusta. Onnistunut kesäkorjuu tuottaa monesti jopa talviaikaa paremman korjuujäljen.
Turvemaiden kesäaikainen puunkorjuu ja maaperän vahvistaminen –hanketta rahoittaa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.
Kirjoitti: Rauno Kousa, projektipäällikkö
Lisätietoja aiheesta:
