Vanhuuden myötä ihmisen fysiologinen toimintakyky heikkenee. Jos lisäksi sairastaa etenevää muistisairautta, se rajaa kognitiivista toimintakykyä. Ihmiselämän elämänkaari kääntyy niihin kallisarvoisiin elämän loppupuolen vuosiin, joissa mitataan hoitajien ammatillinen osaaminen, asiakasymmärrys ja tunneäly ihan uudessa valossa. Hoitotyö saa aivan uuden ulottuvuuden.
Hoitajien on oltava hereillä, kaikki aistit valppaina. On oltava valmis vastaanottamaan niitä signaaleja, joiden perusteella dementoituneelle vanhukselle rakennetaan laadukas ja turvallinen elämä tehostetussa palveluasumisessa.
Eletty elämä ei katoa ihmisen sielusta minnekään, kun hän siirtyy asumaan tehostettuun palveluasumiseen, ympärivuorokautisen hoivan ja tuen piiriin. Henkilöstö oppii tuntemaan asukkaalle ennestään tärkeät elementit elämästä. Itsemääräämisoikeus, yhteisöllisyys, yksilöllisyys, turvallisuus ja omatoimisuus eivät kuitenkaan toteudu arjessa, ellei muistisairaan vanhuksen elämässä ole sellaisia hoitajia, joilla on tunneälyä ja jotka viihtyvät työssään.
Kun yksikin työryhmän hoitajista oivaltaa sen, kuinka äärimmäisen pienillä teoilla narratiivinen hoitotyö toteutuu arvojemme pohjalta, työyhteisössä syttyy kipinä. Parhaimmillaan se sytyttää työssäjaksamiseen ja työniloon tarvittavan roihun, ”tekemisen meiningin”, yhdessä asukkaidemme kanssa.
Arjessa tämä ei vaadi suuria resursseja, ei rahaa, ei mitään suurta eikä ihmeellistä. Tarvitaan vain vanhuksen lähellä oleva hoitaja, joka kohtaa hänet arvostavasti, elettyä elämää kunnioittaen ja aidolla lämmöllä. Vastavuoroisesti hoitaja saa iloa omaan työhönsä ja voi paremmin. Tästä syntyy asukkaidemme näköinen arki, joka on jokaisen palveluntuottajan toive.
Kun uusi hoitaja aloittaa työnsä Kymijoen Hoiva ry:llä, annamme hänelle avaimet. Ne ovat avaimet hänen työpaikalleen, ja ne ovat aina avaimet toisen ihmisen kotiin. Samalla annamme hänelle näkymättömät avaimet siihen oveen, jonka hän työvuoroonsa tullessaan myös aina avaa: oveen, jonka takana on asukkaamme arki. Hoitaja itse tekee valinnan, millä asenteella hän vanhustemme kotiin ja arkeen astuu.
Kerromme perehdytyksessä hoitajillemme aina vastuusta ja vallankäytön elementeistä, joita hän työpäivänsä aikana tiedostamattaankin koko ajan käyttää. Hoitajan valta päättää toisen ihmisen arjen asioista on suuri ja merkittävä, ja siihen liittyvä vastuu on tunnistettava.
Hiljaisen tiedon siirtäminen työyhteisöissä tarkoittaa parhaimmillaan toimintatapojen jatkuvaa tarkastelua ja kehittämistyötä yhdessä koko henkilöstön kanssa. Yhteisenä tavoitteena on luoda puitteet vanhusta arvostavalle ja geriatrista hoitotyötä kunnioittavalle asumispalvelulle. Vasta silloin voidaan puhua laadukkaasta ja hyvästä hoivasta.
Time2grow-hanke antoi meille kaikille hoitajille samanlaisen näkymättömän avaimen mukaamme tuleviin vuosiin. Se on avain työhyvinvoinnin lippaaseen, missä säilytämme työssäjaksamista, työniloa, huumoria, lempeyttä ja pitkämielisyyttä, sinnikkyyttä ja ahkeruutta sekä kukin omia voimavarojamme ja vahvuuksiamme. Lippaassa on nyt myös henkiset eväät, jotka pakkasimme sinne Time 2grow-hankkeen aikana: työhyvinvoinnin ja työssäjaksamisen välineet.
Hankkeen opintomatkalta Tanskasta pakkasin eväsrasiaani idean. Ihan pienen, mutta sellaisen, joka ilahduttaa työyhteisöämme ja asukkaitamme tulevina vuosina. Idean siitä, kuinka arki jatkuu muistisairauden jälkeen hoitokodissa mahdollisimman oman näköisenä – ja ymmärryksen, ettei siihen tarvita kuin hivenen verran ajattelua.
Puhun siis Svendborgin dementiakylän kukkapenkistä. Jokainen asukas saa kotoa muuttaessaan tuoda penkkiin omasta kotipihastaan rakkaan kukkansa kasvamaan, saa hoitaa sitä itse hoitajien avustuksella ja saa nähdä sen kasvavan ja kukoistavan. Teko on pieni, mutta äärettömän merkityksellinen. Se kertoo hoitohenkilöstön ymmärryksestä, että minun elämääni ei pyyhkäistä minulta pois silloin. Vaikka vanhuus ja muistisairaus estävät minua asumasta omassa kodissani, saan jatkaa siellä jotakin minulle arvokasta ja tärkeää.
Tämänhän me olemme aina tienneetkin ja mukamas osanneetkin, mutta osaammeko aidosti? Kuuntelemmeko meille muuttavan vanhuksen elämän narratiivia? Poimimmeko sieltä varmasti juuri hänelle merkitykselliset elementit arkeen, ei pelkästään niitä, jotka tuntuvat meidän mielestämme hänelle jotenkin sopivan?
On oltava hereillä. Omaan ja koko työyhteisön työhyvinvointiin pitää panostaa, sitä pitää vaalia ja hoitaa. Se on perusedellytys työn sujumiselle, vanhustemme elämää kunnioittavalle hoitotyölle. Se on perusedellytys myös omalle jaksamiselle hektisen arjen keskellä.
Jokainen meistä tarvitsee oman työhyvinvoinnin lippaansa ja avaimet siihen, jotta työ saa merkityksen ja arki sujuu. Lippaaseen on tallennettuna tunneälyä, herkkyyttä kuunnella toista ihmistä ja tahtotilaa oivaltaa. Oivalluksen siirtäminen osaksi vanhuksen arkea antaa meille hoitotyön tekijöille aina enemmän, kuin se meiltä vaatii.
Kymijoen Hoiva ry odottaa uutta kevättä innolla. Kukkapenkin paikka on jo valmiiksi katsottuna.
Svendborgin-vierailu vahvisti osaamistamme ja toi paljon uuttakin pohdittavaa. Parhaimmillaanhan vierailut antavat henkisiä avaimia oviin, joiden takana on ammattiosaaminen ja työtyytyväisyys. Vierailu Vejleen oli myös meille tärkeä, sillä siellä saimme kurkistaa tanskalaiseen sairaanhoitajakoulutukseen. Silmiä avaava ja monta ajatusta herättävä vierailu oli tämäkin.
Kiitos siis Time2grow-hankkeelle, joka mahdollisti meille avaimet työhyvinvoinnin lippaaseen hankkeen avulla. Kiitos myös mukavalle matkaseuralle.
Levollista ja mukavaa Joulun aikaa kaikille!
Jouluterveisin, monta oivallusta rikkaampana
hoitotyön esimies Marja-Terttu Riihelä, Kymijoen Hoiva ry
Yläkuva ja lampikuva: Marja-Terttu Riihelä
Kukkapenkkikuva: Arja Hämäläinen