Mentoring NEETs-hankkeen kansainväliset kumppanimaat ovat Bulgaria ja Puola. Yhteistyön merkeissä käymme vuoroin vieraissa ja marraskuun loppupuolella suuntana oli Rusen kaupunki Bulgariassa, lähellä Romanian rajaa.
Jouluista tunnelmaa Rusessa. Kuva Jaana Poikolainen
Yhteistyötä ja osallisuutta
Ensimmäisessä vierailutapaamisessa kohteena oli paikallisen yhteistyökumppanin (NGO Peonies) vuokraama tila, jossa he järjestävät omia mentorointityöpajoja. Tapaamisessa oli mukana mentorointiin osallistuvia nuoria ja olikin mielenkiintoista kuulla heidän näkemyksiään mentoroinnista, sekä yleisesti heidän elämäntilanteistaan. Esille nousi muun muassa haaveet tulevaisuudesta työn suhteen sekä toiveet elämän suunnan kääntymisestä parempaan. Tarjolla oleva työ on usein huonopalkkaista ja haasteita tuo myös nuorten kuuluminen romanivähemmistöön, jolloin työnantajan suhtautuminen nuoreen saattaa olla asenteellista. Eräs nuori halusi ammattilaisjalkapalloilijaksi, tämä osoittaa positiivisuutta suhteessa tulevaan, haasteista huolimatta.
Toisena kohteena oli Punaisen Ristin ylläpitämä lastenkoti, jossa asuinpaikkoja on kahdeksalle nuorelle. Lastenkodissa järjestetään asumisen lisäksi myös koulutusta. Keskustellessa paikan työntekijöiden kanssa esille tuli muun muassa yhteiskunnalliset haasteet heikossa asemassa olevien nuorten suhteen. Valtiotasolla lasten ja nuorten etua ei ajeta riittävästi, paikallistason ponnisteluja lukuun ottamatta.
Iltapäivällä kävimme myös kehitysvammaisille sekä autismin kirjon lapsille ja nuorille tarkoitetussa päiväkeskuksessa. Toiminta päiväkeskuksessa on hyvin kulttuuripainotteista ja nuorten tekemät teokset koristivat keskuksen seiniä. Tiloihin tutustumisen lisäksi pidimme palaverin, jossa suunniteltiin tiedonvaihtoa sekä muuta mahdollista yhteistyötä tulevaisuudessa. Tyhjin käsin meidän ei tarvinnut päiväkeskuksesta lähteä, saimme lahjaksi lasten ja nuorten tekemiä käsitöitä kotiin viemisiksi.
Hanketoimet esittelyssä. Kuva Jaana Poikolainen
Toisen päivän satoa
Matkamme toinen työpäivä alkoi round table-tilaisuudella, jossa ensin paikalliset yhteistyökumppanit esittelivät toimintaansa ja sitten oli meidän vuoro. Meidän esityksissä aiheina olivat yksikkömme toiminta yleisesti sekä hankkeessa toteutettavat seikat palvelumuotoilun ja käyttäjälähtöisyyden näkökulmasta. Esittelimme myös työkaluja digipohjaiseen mentorointiin pienen demonstraation kera. Digimentorointikokeilussa pääasiallisena alustana tullaan hyödyntämään Discord-sovellusta ja tämä herätti mielenkiintoa paikallisissa. Discordia tullaan hyödyntämään myös paikallisten toimesta.
Paikalla tilaisuudessa oli yhteistyökumppaneiden lisäksi paikallisia päättäjiä ja mentorointihankkeeseen osallistuvia nuoria. Oli erittäin mukavaa päästä kertomaan omasta toiminnastamme ja myös kuulla bulgarialaisten toimista hankkeessa. Yhteistilaisuuden jälkeen pidimme vielä palaverin bulgarialaisten kollegoiden kanssa, jossa suunnittelimme yhteistoimia jatkon suhteen sekä vaihdoimme tietoa puolin ja toisin. Yhteistapahtuma oli mielestäni antoisa ja tulevien yhteistoimien kannalta olennainen.
Viimeisenä vierailukohteena oli paikallinen lastensuojeluyksikkö NGO Ekvilibrium. Yksikkö oli kunnostettu viime vuosina ja yksi emännistämme oli työskennellyt siellä sosiaalityöntekijänä. Yksikössä hoidetaan hyvin rankkoja tapauksia, ja meille esiteltiin muun muassa “sininen huone”, jossa psykologi haastattelee esimerkiksi hyväksikäytettyjä lapsia. Pimennetyn lasin toisella puolella tuomari ja muu virkavastuussa oleva henkilöstö voi seurata haastatteluja, jotka nauhoitetaan.
Yksikön toimintaan on käyty ottamassa esimerkkiä Ruotsista, mikä kuului yksikön johtajan esitellessä toimintaa. Vaikka ympäristö oli kolkon oloinen, niin yksikössä tehdään monialaista yhteistyötä ja ymmärretään selkeästi ennaltaehkäisevän työn tarve. Yksikön työntekijät työskentelevät paljolti kentällä ja yksikössä itsessään toimii myös pieni asumisyksikkö kiireellisiä huostaanottoja varten. Bulgariassa niin kuin Suomessakin lapsille yritetään löytää sijaiskoti niin pian kuin mahdollista, jopa kuukauden sisällä, mutta varsinkin teini-ikäisille lapsille on vaikea löytää paikkoja. Vierailukokemus oli silmiä avaava ja arvostus paikallisia työntekijöitä kohtaan suuri, hyvää työtä tekevät.
Tonava näyttäytyi harmaana. Kuva Tiina Ikkonen
Matkailu avartaa
Meidän porukan matka kohti Bulgariaa alkoi Helsinki-Vantaalta iltalennolla kohti Bukarestia, jossa vietimme ensimmäisen yön. Aamulla matka jatkui noin puolentoista tunnin ajomatkalla rajan yli Ruseen. Jo paikallinen ajokulttuuri oli kokemus itsessään; turvavyön käyttö ei ole tuttu käsite, nopeusrajoitusten noudattaminen sinne päin (ei lähellekään) ja moottoritiellä vastaan tuli muun muassa hevoskärryjä. Useiden läheltä piti -tilanteiden jälkeen pääsimme kuitenkin turvallisesti perille Ruseen, kaikki hyvin siis.
Ruse, Bulgarian Wien, kuten paikalliset tuppaavat sanomaan, on kaunis ja kansainvälinen kaupunki Tonavan (bulgarialaisittain Danube) rannalla, joka tarjoaa kävijälleen aistillisia kokemuksia kauniiden rakennusten sekä bulevardimaisen keskusta-alueen avuin. Ruse on Bulgarian viidenneksi suurin kaupunki noin 150 tuhannella asukkaallaan ja kesän turistiaikaan kaupunki vilkastuu entisestään.
Turisteja kaupunkiin tulee lähinnä muualta Bulgariasta sekä naapurimaista, ennen kaikkea Kreikasta, paikallisilta saadun tiedon mukaan. Kaupungista löytyy useita hotelleja, ravintoloita ja paljon historiallista nähtävää, hintatason ollessa todella huokea. Karkeasti arvioiden, kaikki maksaa noin yhden neljäsosan Suomen hinnoista. Huoneen huippuhotellista saa siis erittäin huokealla hinnalla.
Kaupungin kauneus ja keskusta-alueen yleinen siisteys yllätti allekirjoittaneen positiivisesti, odotusten ollessa melko matalalla. Matkailu siis totutusti avartaa mieltä ja paikan päällä karisee monet ennakkoluulot. Yleisilmapiiri kaupungissa on keskieurooppalainen, kaikkine hyvine ja huonoine puolineen. Liikenneyhteydet toimivat muualle maahan ja matkaa esimerkiksi Mustameren rantaan on 200 kilometriä ja pääkaupunki Sofiaan 300 kilometriä. Romanian pääkaupunki Bukarest sijaitsee 75 kilometrin päässä. Ruse onkin siis oivallinen kauttakulkuasema tai ”perusleiri” lähialueiden kiertelyyn.
Lukeminen kannattaa aina. Kuva Tiina Ikkonen
Moni kakku päältä kaunis
Kuten monissa muissakin entisen Neuvostoliiton vallan alla olleissa sosialistisissa valtioissa, kasvaminen länsimaalaisen vapaan markkinatalouden kuosiin ei ole ollut Bulgariassa helppoa ja Rusen kaupunki ei tee tässä tapauksessa poikkeusta. 90-luvun taantumavuosien jälkeen Ruse on tehnyt taloudellista nousua koko 2000-luvun ajan, sosiaalis-taloudellisen hyvinvoinnin kuitenkin laahatessa kommunismin haamu harteillaan. Paikallisten elintaso ja hyvinvointi riippuu hyvin pitkälti asemasta yhteiskunnassa ja tuloerot sekä eriarvoisuus näkyvät monin tavoin katukuvassa. Paikallistason poliitikot ovat pyrkineet vaikuttamaan esimerkiksi sosiaalipalveluiden rakenteisiin. Maahan on myös virrannut Euroopan sosiaalirahaston myöntämää tukea, jonka turvin pyritään luomaan mekanismeja, jotka tasaisivat eriarvoisuutta.
Bulgarian sosiaali- ja terveydenhuoltoa on vaikea verrata Suomen vastaavaan. Samankaltaista rakenteellista järjestelmää ei ole kuten Suomessa, mutta paikallistasolla työtä tehdään heikossa asemassa olevien kansalaisten eteen. Kokonaisuudessaan matka tarjosi melko kattavan näkemyksen maan tilanteesta sosiaalihuollon suhteen ja kehitettävää on vielä paljon, mutta ajan kanssa tämäkin seikka tullee paranemaan.
Bulgariaa ja Rusen kaupunkia voi suositella matkakohteena vilpittömästi. Maa tarjoaa paljon hyviä asioita matkaajalle ja paras tapa vaikuttaa maan ja sen kansalaisten hyvinvointiin onkin paikan päälle matkustaminen ja palveluiden käyttäminen; Rusenkin kaupunki elää paljon turismista. Kuten aiemmin totesin, kaupunki on upea ja sijaitsee oivallisella paikalla. Käymisen arvoinen mesta ehdottomasti!