Congratulations! Näin huudahti eräs kansainvälisen opetusvierailun osallistuja tutustuessamme Lähteen monitoimitalon palveluihin Lahdessa.
You have it all! Hän jatkoi ja heilautti kättään kuvaamaan pari vuotta sitten valmistuneen talon majesteetillista aulaa, joka toden totta muistuttaa enemmän taidemuseon salia kuin perinteikästä koulurakennusta. Varmasti tämä vieras oli, ja on oikeassa. Ulkoiset puitteet Suomen uusissa koulurakennuksissa ovat näyttäviä ja toimintatilat suunniteltu optimoidusti oppilaiden monipuoliselle työskentelylle, hivelemään myös esteettistä silmää.
Vierailu kuului osaksi Opetushallituksen koordinoimaa study visitiä. Osallistujille Lähteen monitoimitila oli yksi kohde, jonka toimintaan osallistujat tutustuivat. Vierailun aiheena oli koulussa tehtävä nuorisotyö, ja siksi ohjelmaan kuului myös useiden Hollolassa ja Lahdessa työskentelevien nuorisotyöntekijän kohtaaminen. Toiminnantäyteisten päivien jälkeen olivat vieraidemme päät pyörällä monenlaista ja keskenään ristiriitaista tietoa nuorisotyöstä koulussa.
How is it possible that you guys, do youthwork so differently every school? Kysyi eräs osallistuja vihdoin tuskastuneena yrittäessään löytää jotakin yhteistä nimittäjää kuvaamaan, koulussa tehtävää nuorisotyötä.
I know, sanoin myötätuntoisesti ja taputin olalle. Sellaista se on. Jokainen kunta, jokainen koulu ja jokainen oppilaitos toteuttaa nuorisotyötä erilaisilla tavoitteilla, menetelmillä ja kokoonpanoilla.
Kalliolan koulussa Hollolassa tapasimme koulun rehtorin, nuorisopalvelujen esihenkilön ja nuorisotyöntekijän. Heidän mukaansa tärkeintä on yhteinen konsensus esihenkilöillä. Jos nuorisopalveluiden ja opetustoimen esihenkilöt eivät löydä yhteistä näkyä, on vaikeaa onnistua myöskään nuorisotyön toteuttamisessa kouluissa. He täsmensivät yhteistyön vaatimuksia. Toistensa työtä tulee kunnioittaa, ja tulevaisuudesta on jaettava sama näky. Koulun johdon ja koko kasvattajayhteisön täytyy sitoutua yhteisiin tavoitteisiin, jotta yksittäisen työntekijän työpanos ei hukkuisi kuin pisara mereen.
Yes, and it can be sometimes hardest thing, sanoi osallistujamme Unkarista ja huomasin nyökkäileväni vieressä. Kuinka monta kertaa olenkaan itse kuullut saman tarinan eri sanoilla. Sen, miten nuorisotyöntekijän on perusteltava paikkansa uudestaan ja uudestaan kouluyhteisössä. Jos taakka otettaisiinkin pois yksittäisen työntekijän harteilta, kuinka paljon energiaa se vapauttaisikaan suoraan oppilaiden hyödyksi.
Because teachers are up here, näytti eräs osallistuja kädellään yläilmoihin kertoessaan oman maansa tilannetta koulussa tehtävässä nuorisotyössä. And youthworkers are down here, jatkoi hän laskiessaan käden osoittamaan alaspäin.
We are equal, vakuuttivat Kalliolan koulun kolmikko, ja minusta se kuulosti hyvältä. Koko totuus se ei ehkä kuitenkaan ole, koska kouluja on erilaisia ja tapoja toteuttaa nuorisotyötä koulussa on useita.
On ainutlaatuinen kokemus nähdä oman maansa tilanne hetken aikaa jonkun toisen silmin. Meillä Suomessa on sitoutuneita, työtään jatkuvasti itse arvioivia nuorisoalan ammattilaisia, jotka suhtautuvat koulussa tehtävään nuorisotyöhön palolla ja intensiteetillä. Itse en harmikseni koskaan ole osannut suhtautua suomalaisuuteen samoin kuin esimerkiksi puolisoni, enkä voisi kuvitella kyynelehtiväni jääkiekko-ottelun tuloksen johdosta suuntaan enkä toiseen. Huomasin liikuttuvani siitä, miten kauniisti yhteistyön merkityksestä alan ammattilaiset puhuivat. Me priorisoimme koulujen viihtyisyyteen, sekä budjetoimme valtion ja kunnan rahoja nuorisotyöhön. Annamme lapsille ja nuorille ainakin ulkoista viestiä siitä, että he ovat tärkeitä. Omahyväiset mietteeni kuitenkin katkaisi erään belgialaisen osallistujan kysymys.
But if you do so many things so right, how come your kids don´t like to go to school? Hän kysyi ja jäin pohtimaan aihetta. On totta, että Unicefin vuonna 2011 julkaistun tarkastusraportin tulos osoitti suomalaisten lasten viihtyvän koulussa aiempaa huonommin. Vuonna 2012 julkaistiin OKM, Unicefin ja Nuorisotutkimusseuran yhteistutkimus, jota johti Nuorisotutkimusverkoston tutkija Päivi Harinen. Tutkimuksessa otettiin aiheellisesti kantaa indikaattoreihin, millä voidaan mitata viihtyvätkö suomalaiset lapset koulussa vai eivät. Mielenkiintoista tutkimuksessa olivat suositusohjeet, jossa huomioni kiinnittyi siihen mitä siellä ei ollut. Suosituksessa keskityttiin opettajan ja oppilaan välisen suhteen kehittämiseen, eikä laajempi koulun kasvattajayhteisön merkitys oppilaan hyvinvoinnille ollut vielä löytänyt tietään suosituksiin. Nuorisotyön ja koulun yhteistyö alkoi yleistymään 2000-luvulla. Tomi Kiilakoski taustoitti kirjassaan ”Koulu on enemmän” (2016) miten koulu on useita ammatteja edustavien ihmisen työyhteisö, joka vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin monin erilaisin tavoin. Tuomalla kouluun uusia aikuisia ja erilaisia työotteita voidaan koulun toimintaa kehittää. Kirja perustui vuosina 2012–2014 toteutettuun kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto Kanuunan kehittämishankkeeseen, jossa luotiin malleja koulun ja nuorisotyön yhteistyölle.
Nyt olemme tilanteessa, jossa nuorisotyön vahvistaminen ja moniammatillinen yhteistyö perusopetuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa on valtakunnallisen nuorisopoliittisen ohjelman (VANUPO 2020-2023) alatavoitteissa. Nuorisotyö koulussa nähdään ja tunnustetaan yleisesti tärkeänä vaikuttimena lapsen ja nuoren kouluviihtymisessä. Myönteistä kehitystä nähtiin kouluterveyskyselyssä, jonka toteutettiin lukuvuodesta 2008–2009 lukuvuoteen 2017–2018. Sosiaalisten suhteiden osalta erityisen positiivista oli kiusaamisen väheneminen ja kiusattaessa tultiin aiempaa useammin väliin. Ei ole kuitenkaan tietoa siitä, missä määrin tämän tutkimuksen vastaajat ovat olleet kouluista, jossa esimerkiksi Kiva-koulu hanke on ollut toiminnassa. Viimeisin kouluterveyskysely osoittaa suurimman osan lapsista ja nuorista olevan tyytyväisiä elämäänsä, ja pitävän koulunkäynnistä. Elämään tyytyväisyys oli kuitenkin hieman vähentynyt vuonna 2021 verrattuna vuoteen 2019, joka selittynee Covid-19 viruksen aiheuttamalla maailmanlaajuisella tilanteella. Samaan tutkimukseen mahtuu kuitenkin se tosiasia, että ahdistuneisuudesta kärsii yhä useampi nuori.
Maailma muuttuu, yhteiskunta muuttuu, koulut muuttuvat. Ne muuttuvat samassa tahdissa kuin me ihmiset, sillä yhteiskunta olemme me. Kansainväliset vierailut ovat siksikin tärkeitä, että heijastelemme omaa yhteiskuntaamme, sen arvoja ja arvottomuuksia hetken aikaa toisin silmin. Saamme aidosti mahdollisuuden ottaa askel taaksepäin ja tutkailla miltä nuorisotyö koulussa näyttää muiden silmin.
Ninni Parviainen
suunnittelija
Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna
Kuva: Tuomo Keskiväli
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Kanuuna on Osaamiskeskus Nuoskan osatoteuttaja.
LÄHTEET
Kiilakoski T. 2016. Koulu on enemmän (2016) Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura.
Kouluterveyskyselyn tulokset. Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos.
Unicefin kouluhyvinvointitutkimuksen suositukset vuoden 2011 tarkastusraportin jälkeen.