Syksyn päivät ovat vierähtäneet INDIE-hankkeen tiimoilta esiselvitystä tehdessä. Ytimenä on ollut käyttäjähaastatteluiden ja -kyselyjen avulla selvittää ensinnäkin ihmisten tottumuksia käyttää eri laitteita, ohjelmia ja sovelluksia sekä minkälaisia kokemuksia heillä näistä on. Haastatteluissa on myös selvitetty, mitä haasteita käytössä on ilmennyt, niin alustojen kanssa kuin mitä vaikutuksia se on tuottanut mm. fyysiseen ja psyykkiseen olotilaan.
Näiden näkökohtien selvittämisellä on etsitty juuri niitä kompastuskiviä, jotka vievät meiltä kenties halun ja motivaation hyödyntää digitaalisuutta. Vähintäänkin kartoitus ainakin näyttää meille, mikä digitaalisuudessa aiheuttaa ärsytystä tai haastetta. Näitä havaintoja tullaan jatkossa hyödyntämään ohjauksen ja opetuksen kehittämisen tukena ja toimintamallien suunnittelussa.
Haastattelemalla tietoa digihaasteista
Haastattelut aloitettiin asiakkaiden kanssa kahdenkeskisinä jutustelutuokioina, joita seurasi sähköiset kyselyt opetus- ja ohjaushenkilöstölle. Edelleen on menossa jälkimmäisten livehaastattelut, joiden ajatuksena on syventää sitä tietoa, jota kyselyillä saatiin kerättyä.
Aloitimme asian käsittelyn ihan alkeista kysymällä, millaista on ihmisten digikäyttäytyminen? Mitä laitteita hänellä on käytössä, mitä niillä pääasiassa tehdään, mitä hän haluaisi tietää tai oppia lisää ja tietenkin ne päänvaivaa tuottavat seikat. Lisäksi työntekijöille suunnattiin asiakastyöhön ja ohjaamisen liittyviä kysymyksiä ja pohdintoja.
Asiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa tuli ilmi, että he, joilla oli jokin älylaite tai tietokone omasta takaa, käytti sitä melko tottuneesti ja monipuolisesti niin yhteydenpitoon kuin viihdekäyttöön ja asioiden hoitoon. Peruskäyttöä siis. Heillä, jotka eivät laitteita omistaneet, eivät kokeneet joko tarvetta sitä hankkia tai sitten taustalla oli epävarmuutta omista taidoista ja kyvyistä. Taustalla oli myös pelkoa siitä, että hajottaa tai sekoittaa laitteen tai ylipäänsä että tulee jokin ongelma, jota ei osaa yksin ratkaista. Myös ihmisen taloudellinen tilanne vaikuttaa; älylaitteet ja tietokoneet ovat arvokkaita hankintoja.
Digitaalisuus on kiinteä osa modernia työtä
Asiakastyössä sähköiset välineet ovat olennainen osa työskentelyä, kuten myös organisaation sisällä lähes kaikessa ylipäänsä – keskeisinä välineinä älypuhelin ja tietokone. Työyhteisössä sähköposti, asiakastietojärjestelmä, sosiaalisen median alustat ja -viestimet sekä etäyhteysvälineet olivat laajimmin käytössä yleisimpien toimisto-ohjelmien lisäksi.
Seikat, jotka koettiin haasteellisina suhteessa digitaalisuuteen, liittyivät paljolti informaatiotulvaan. Uusia sovelluksia, alustoja ja päivitysten myötä ominaisuuksia tulee liian nopealla tahdilla. Käyttäjä ei aina pysty omaksumaan uutta riittävän nopeasti. Varsinaiset viat ja puutteet laitteissa koettiin tietysti yhtenä ongelma-alueena, joka konkreettisesti keskeyttää työn teon tai vähintään hidastaa sitä ja aiheuttaa huomion suuntautumisen pois itse tehtävästä.
Tämänkin tekstin luominen ja julkaisuun saattaminen on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita digitaalisuuden maailmassa.
Asenteet tietotekniikkaa kohtaan juontuvat varmasti osittain edellä mainituista asioista – se koetaan hankalaksi sekä hallitsemattomaksi. Usein esillä olevat tietoturva-asiat ja niistä huolehtiminen voi teettää lisäkuormaa ja huolta päivittäiskäyttöön. Ja samaan aikaan kaiken tämän kanssa olisi kuitenkin tultava jotenkin toimeen, mikäli se ihmiselle elämisen ja olemisen kannalta suotavaa ja tarpeellista on.
Kysymällä digitaalisuudesta suoraan heiltä ketkä sitä käyttävät – tai ovat käyttämättä - olemme saaneet jo hyviä ajatuksia, ehdotuksia ja pohdintoja tähän laajaan ja monia ihmisiä eri tavoin koskettavaan aiheeseen. Ja totta kai, tämänkin tekstin luominen ja julkaisuun saattaminen on pitänyt sisällään monenlaisia vaiheita digitaalisuuden maailmassa. Emme siis ole ihan vähäpätöisen aiheen äärellä. Mitä enemmän digitaalisuus toiminnassamme näkyy, sen tärkeämpää on tiedostaa siihen liittyvät ilmiöt ja etsiä väyliä sekä malleja toteuttaa tätä osa-aluetta käyttäjälähtöisesti saavutettavuuden ja mahdollistamisen näkökulmasta.
Kirjoittaja Arja Koski, projektityöntekijä