Syksyn 2021 työpajoissa selvitettiin, mitkä asiat koetaan digitaalisissa ympäristöissä tai toteutuksissa haastaviksi tai hidastaviksi, sekä minkälaisiin asioihin kaivataan kehitystä. Työpajoja järjestettiin syksyllä kaksi, joista toinen paikan päällä Xamkin Kouvolan kampuksen uudessa FUEL-tilassa ja toinen etäyhteyksin toteutettuna.
Ensimmäisessä, Parik-säätiön digiryhmäläisille järjestetyssä kolmivaiheisessa työpajassa lähestyttiin aihetta osallistujien omien kiinnostuksen kohteiden kautta. Tavoitteena oli selvittää digitaalisuuden roolia arkielämässä ja taustoja siihen, miksi jotkut asiat koettiin hankaliksi tai toiset toimiviksi. Osallistujia oli mukana yhteensä seitsemän, joka tuntui oikein sopivalta määrältä tämäntyyppiseen, rennon ja avoimen keskustelun työpajaan.
Digitaalisuus ja sen vaikutukset ovat läsnä kaikkialla nykyaikana. Yhteiskunnallisella asemalla, iällä, sukupuolella tai muulla on vähän vaikutusta siihen, kuinka paljon erilaiset sähköiset kanavat vaikuttavat elämäämme. Työpajan ensimmäisen vaiheen kiteytettynä tuloksena nähdään, kuinka monipuolisesti digitaalisia palveluita käytetään. Näiden teemojen alta löytyy niin sähkön kulutuksen seurantaa verkkopalvelusta kuin vuorovaikutusta erilaisilla viestintäkanavilla. Hiihtolenkin suunnittelukin sujuu kätevästi, kun verkosta löytyvältä latujen kunnossapitosivustolta voi tarkistaa latujen tilan ja kunnon.
Työpajan ensimmäinen vaihe johdatteli meidät syvemmälle saavutettavuuden ja inklusiivisuuden maailmaan sekä näiden myötä luontaisesti käytettävyyteen ja sen peruselementteihin. Kysyimme hyviä ja huonoja käyttökokemuksia erilaisista digitaalisista palveluista tai tuotteista, sekä perusteita kokemuksille. Ominaisuudet, jotka tekevät joistain asioista sujuvampia tai miellyttävämpiä tai nopeuttavat käyttöä, ovat itse asiassa hyvin yksinkertaisia.
Osallistujat kommentoivat muun muassa sivustojen selkeyttä, kontrastia väreissä, navigoinnin helppoutta tai hankaluutta, vuorovaikutusta tai sen puutetta sekä palvelun ohjaavuutta. Kuvassa kaksi on esimerkkejä hyvistä ja ei niin onnistuneista toteutuksista, sekä jonkin verran myös määrittelyä sille, miksi jokin asia on koettu tietyllä tavalla.
Näistä kokemuksista voidaan yhteenvetona todeta, että tärkeitä elementtejä ovat esimerkiksi selkeys, ohjaavuus, helppous, vuorovaikutus sekä saavutettavuuden peruselementtien noudattaminen (esimerkiksi skaalautuvuus, värivalinnat, kontrastit). Kokemusta huonontavia ominaisuuksia puolestaan ovat esimerkiksi ylenmääräinen mainosten määrä, epäjohdonmukaisuus käyttöliittymässä sekä erilaiset, epäjohdonmukaiset muutokset. Käyttäjille on tärkeää, että palvelu noudattaa edes jossain määrin tuttuja kaavoja, vaikka sisältö olisikin eri.
Työpajan lopuksi keskityttiin erilaisiin kehitystä kaipaaviin aiheisiin digitaalisessa maailmassa. Osallistujat saivat määritellä prioriteetteja sen perusteella, miten se heihin vaikuttaisi. Näissä ajatuksissa tuli esiin jälleen käytettävyyden peruselementtejä kuten navigoinnin parantaminen, selkeä ja saavutettava kieli ja termit, värit ja kontrastit sekä sivun tai palvelun näkymän skaalautuvuus.
Opetuksen ja oppimisen digitaaliset kompastuskivet
Opettajille, ohjaajille ja opiskelijoille järjestetyssä työpajassa perehdyttiin aiheeseen nimenomaan verkko-opetuksen näkökulmasta. Kysymys oli tässä toisessa työpajassa sama, eli kartoittaa erilaisia haasteita ja hidasteita sekä kehitysehdotuksia nimenomaan opetuksen ja oppimisen näkökulmasta.
Työpaja pidettiin pandemiatilanteen vuoksi verkossa. Osallistujia saatiin mukaan sekä opetuksen että opiskelun näkökulmista. Työskentelimme digitaaliseen yhteiskehittämiseen tarkoitetulla alustalla, Mirolla, jonka käyttö tuntui sujuvan kaikilta mainiosti, vaikka se ei kaikille ollutkaan entuudestaan tuttu.
Haasteita pohtiessa esiin nousivat korona-aikana tutuksi tulleet ilmiöt osallistamisen ja osallisuuden kokemisen vaikeudesta. Vuorovaikutus on yksi ihmiselle tärkeistä elementeistä ja täysin verkon välityksellä usein vaikeampaa toteuttaa. Tämä nousi esille varsinkin opetuksen näkökulmasta, moni opettaja tuntee puhuvansa seinille tai yksin, kun vuorovaikutuksen tärkeitä osia (kehon kieli, ilmeet jne.) puuttuu.
Yksi huomionarvoisista esiin nousseista haasteista oli myös tiedonkulku. Asia, joka tämän päivän digitaalisella aikakaudella pitäisi olla suhteellisen helppoa. Sekä opiskelijat että opettajat kokivat turhautumisen ja ärsyyntymisen tunteita esimerkiksi odotteluun tai tietokatkosten suhteen.
Epävarmuus ja turhautuminen sekä tekniikan tai sovellusten toimivuuden sekä esimerkiksi kameran käytön suhteen olivat isoimpia haasteita verkko-opetuksessa. Moni sovellus ja tekninen toteutus on ottanut jättimäisiä harppauksia eteenpäin kehityksessä pandemian aikana, mutta yhteysongelmat tai toimimattomuus yleisesti tekevät opiskelusta tai opettamisesta täysin verkon välityksellä haastavaa.
Hidasteet verkko-opetuksessa noudattavat työpajan osallistujien kokemusten perusteella samoja kaavoja. Epävarmuus toteutuksista, osallistujista, eri osapuolten tiedoista ja taidoista sekä yhteysongelmat niin vuorovaikutuksen kuin teknisen toteutuksenkin puolella ankeuttavat kokemuksia puolin ja toisin.
Molemmissa työpajoissa nousi esiin konkreettisia, käytännön perustason ongelmia tiedonkulun, käytettävyyden ja saavutettavuuden puutteista. Tämä voidaan nähdä myös positiivisena asiana niin, että keinot, joilla voimme parantaa verkko-opetusta ja sen kokemista ovat jo olemassa.
Kirjoittaja Sara Ojaniemi, palvelumuotoilija, TKI-asiantuntija