Ennallistaminen on keino nopeuttaa ihmisen muokkaaman ympäristön palauttamista takaisin luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Tavallisesti tarkoitetaan metsien ja soiden alkuperäisen luonnontilaisuuden palauttamista. Ennallistamisella pyritään nopeuttamaan luonnon monimuotoisuuden palautumista, jotka ovat luontaisesti hyvin hitaita prosesseja ja samalla pyritään parantamaan suojeltavan alueen laatua.
Metsien ennallistaminen tapahtuu poistamalla vieraslajeja tai polttamalla metsä (kuva 1), jonka jälkeen se jää pysyvästi luonnontilaan. Muita ennallistamiskeinoja ovat elävien puiden vaurioittaminen tai puiden kaataminen ja jättäminen metsään lahoamaan. Metsän vesitaloutta voidaan parantaa tukkimalla ojia.
Kuva 1: Repoveden kansallispuisto
Ennallistaminen on kertaluonteinen toimenpide, jonka jälkeen luonto hoitaa itse monimuotoisuuden jatkuvuuden. Kertaluontoisen ennallistamisen jälkeen metsän palautuminen pieneliöille sopivaksi elinympäristöksi kestää noin kymmenen vuotta. Luontaisen vesitalouden palautumisen jälkeen saattaa kulua useita kymmeniä vuosia paikalle tyypillisen lajiston palautumiseen. Ennallistamisen onnistuminen riippuu siitä, onko toivottuja lajeja riittävän lähellä palautettavaa aluetta.
Soiden ennallistamisen yhtenä tavoiteena on ilmastonmuutoksen hillitseminen. Soilla on maailmanlaajuisesti keskeinen rooli ilmaston säätelyssä, sillä soihin aiemmin sitoutunut hiili on turpeessa pitkäaikaisessa varastossa, poissa ilmakehästä. Luonnontilaiset suot toimivat hiilidioksidin nieluna, mutta toisaalta myös metaanin lähteenä. Ojituksen seurauksena turpeesta vapautuu hiiltä ilmaan ja alapuolisiin vesistöihin. Kun ojitettu suo ennallistetaan, turvetta muodostavat kasviyhteisöt elpyvät, turpeen aerobinen hajotus hidastuu ja hiiltä alkaa jälleen varastoitua turpeeseen. Ennallistamalla pyritään palauttamaan suonvedenpidätys- ja suodatusominaisuudet. Tällä on pitkällä aikavälillä valumavesien laatua parantava vaikutus. On kuitenkin huomattava, että ennallistaminen voi aiheuttaa lyhyellä aikavälillä ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.
Kuva 2: Metsälakikohde, Suomenniemi
Ojituksella on muutettu soiden ja ympäröivien elinympäristöjen ekologisia yhteyksiä. Niskaojat kivennäismaan laidoilla kuivattavat metsän ja suon vaihettumisvyöhykkeitä. Samalla ojittaminen on muuttanut myös maisemaa. Suomalainen luonnonmaisema on metsien, avoimien ja puustoisten soiden sekä vesistöjen mosaiikkia. Soiden ennallistamisen yhtenä tavoitteena on myös tämän maisemamosaiikin rakennepiirteiden ja prosessien palauttaminen. Tärkeitä rakennepiirteitä, joihin ennallistamisella pystytään vaikuttamaan, ovat esimerkiksi soiden avoimuus ja lahopuun esiintyminen. Maiseman ennallistamistavoitteet palvelevat yleensä myös luonnon virkistyskäyttöön liittyviä ennallistamistavoitteita.
Ennallistamisen voi helpoiten omatoimisesti suorittaa poistamalla alkuperäiseen luontoon kuulumattomia vieraslajeja (kuva 3). Lahopuuta voidaan lisätä kaulaamalla eläviä puita pystyyn sekä jättämällä jo kuolleet puut korjaamatta. Pienialaisia luonnon metsäpaloja mukailevia kulotuksia voi tehdä kun huolehtii rittävästi paloturvallisuudesta. Kaivettuja ojia voi tukkia myös käsipelissä lapiolla tai siirtämällä kiviä hidastamaan virtausta. Metsien käsittelyssä voidaan jättää käsittelemättä alueita, jotka ovat puuntuotannon kannalta vähätuottoisia. Esimerkiksi pienialaiset kosteat painanteet tai kalliojyrkänteiden alusmetsät voidaan rajata käsittelyjen ulkopuolelle.
Kuva 3: Palsamipihta
Kirjoitti: Rauno Kousa, projektipäällikkö
Lisätietoja aiheesta:
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b188-1.pdf
https://julkaisut.metsa.fi/assets/pdf/lp/Bsarja/b157.pdf
http://www.ymparisto.fi/fi-FI/Luonto/Luontotyypit/Ennallistaminen_ja_luonnonhoito
http://www.vieraslajit.fi/fi/node/21