Marraskuussa minä sain hienon mahdollisuuden päästä osallistumaan Nuorisotutkimuspäiviin 2018, jotka järjestettiin tänä vuonna 5.- 6.11. Helsingissä. Sain lokakuun puolella viestin Jatkoväylä hankkeen projektipäälliköltä Ikosen Elinalta, jossa hän pyysi minua mukaan Nuorisotutkimuspäiviin kertomaan omista jatkoväylä-opiskelukokemuksista. Minä kiinnostuin asiasta ja lähdin innolla mukaan.

Ostin tiistain 6.11. aamupäivälle junalipun Helsinkiin. Ennen matkaan lähtöä tutustuin tapahtuman ohjelmaan ja Jatkoväylän diaesitykseen. Junamatka meni rauhallisesti ja nopeasti, saavuin kaupunkiin jo noin 12.30. Elinan kanssa tavattiin asemalla, jonka jälkeen lähdimme kävelemään kohti Helsingin Yliopistoa. Sieltä minä sain infolehden ja seminaarilapun.

Seminaari alkoi klo 13.00, ja meillä oli vielä hetken aikaa käydä syömässä. Lähdimme lounaalle lähellä sijaitsevaan Nepalilaiseen ravintolaan. Lounasseurassamme oli vielä muutamia nuorisotyötutkijoita, niin minä ainakin muistin. Olin vähän kadoksissa sillä hetkellä, koska edessä oli osallistuminen seminaariin ja ajattelin lähinnä esiintymistä.

 

Tilaisuuden aloitti espanjalainen tutkija, joka puhui nuorten opiskelusta, työkokemuksen puutteesta ja sen seurauksena syntyvästä työttömyydestä Espanjassa. En saanut kaikkia asioita kiinni mutta ymmärsin, että kaikissa maissa opiskelijat eivät saa ammattiin liittyvää työkokemusta lainkaan. Se vaikeuttaa työn saantia valmistumisen jälkeen ja johtaa ansaan. Tavoitteena on vähentää nuorten työttömien määrää ja parantaa heidän työkykyjään.

Seuraavaksi kuulimme esityksen ohjaamisesta. Mikä on hyvä ohjaus, mistä se koostuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat. Esityksen aikana sain suhteellisen hyvän kokonaiskuvan aiheesta. Esille tuotiin hyvien ohjaustaitojen pyramidi, jossa mielestäni merkittävimpiä tekijöitä oli ympäristötekijät. Meitä ympäröivät ihmiset, kulttuuri ja asuinpaikka tekevät vaikutuksia meidän kehittymiseen ja ymmärtämiseen.

Kolmas esitys koski ohjaamoita. Olkkari on monelle nuorelle tuttu paikka. Minun monet kaverit käyvät Mikkelin Olkkarissa aina koulun jälkeen viettämässä vapaa-aikaa. Esityksessä kuitenkin kuulimme että Olkkarissa voit tehdä muutakin kuin vaan olla. Ohjaamolta saa apua työnhakuun, nuoret saavat tukea opinnoissa, maahanmuuttajat saavat apua kielen opiskelussa jne. Voisin itsekkin käydä joku päivä Olkkarissa ja tutustua siihen paremmin.

Lopuksi oli meidän vuoro kertoa Jatkoväyläopinnoista. Aloitimme perinteisesti esittäytymällä ja siirryimme sitten asian ytimeen. Elina kertoi lyhyesti mikä on jatkoväylä, milten se toimii ja mitä hyötyä siitä on opiskelijalle. Kun asia oli käyty läpi, tuli aika kuulla nuoren mielipiteitä ja ajatuksia. Minä yritin puhua lyhyesti ja nopeasti ja samalla pysyä tärkeimmässä. Seurasin samalla kuulijoiden ilmeitä ja käyttäytymistä. Minulle oli tärkeää, että tulen ymmärretyksi. Ja taisin hyvin onnistua siinä.

Kerroin omista kokemuksista, että jatkoväyläsysteemi on ollut hyödyksi, eikä se vie paljon aikaa muusta opiskelusta. Toin esille kuitenkin sen, että ohjausta ja neuvomista olisi hyvä saada lisää. Ehkä lähipäivät olisi myös hyvä keino parantaa ohjausta, koska tällöin ollaan fyysisesti paikalla, asia pääsee helpommin perille, tutustutaan opettajaan (jonka on sitten helpompi saada kiinni jos tulee ongelmia) ja luokkaan, mikä on minun mielestä tärkeä asia.

Sanoin vielä muutamasta asiasta, kuten opettajan ja oppilaan välinen ymmärrettävyys. Opettajan on hyvä olla kannustava ja yrittää ymmärtää että kaikki nuoret eivät ole samanlaisia. Hyvä opettaja voi tavallaan laskeutua nuoremman tasolle ja yrittää selittää asiat niin sanotusti nuorten kielellä. Eli niin yksinkertaisesti kuin pystyy. Silloin asia tulee ymmärretyksi ja on intoa jatkaa opiskelua eteenpäin.

Miksi opiskelija yleensä jättää opiskelun tai esimerkiksi vaihtaa tutkintoa? Koska se ei ole hänen juttunsa tai hän ei ymmärrä/osaa! Ajatellaan että ymmärtäminen ja osaaminen on jokaisen oma ongelma ja vika, mutta ei! Kuten eräs ranskalainen filosofi lausui “Ei ole huonoja oppilaita, on huono opettaja” Hyvä opettaja osaa kannustaa ja neuvoa, ymmärtää ja puhua.

Kun aikamme loppui, loppui myös seminaari. Minua kiitettiin osallistumisesta ja nuoren näkökulmista. Tutkijat vaihtoivat sanaa ja me poistuimme. Kun ei mitään kokouksia enää ollut ohjelmassa, lähdimme sitten Elinan kanssa kävelemään hotellille. Siellä odotimme Elinan kollegoja ja kyytiä takaisin Mikkeliin. Pääsin sillä aikaa hetkeksi hengähtämään ja käydä kaupungilla. Enempää ei tällä kertaa keritty, mutta päivä oli silti hyvä. Seminaari oli minulle uusi ja hyödyllinen kokemus! Tästä sain uusia näkökulmia moneen asiaan, joita voisin joskus tuoda esille.

 

Alisa Tyuchkalova 10.11.2018
Jatkoväyläopiskelijana Xamkissa,
opiskelijana Esedussa ja Mikkelin etä- ja aikuislukiossa

 

Jaa sivu