CityDrivers -palvelumuotoilukoulutus alkoi elokuussa. Koulutuksessa toimin projektiassistentin hommissa kahden muun harjoittelijan kanssa. Harjoitteluun lähdin takki auki, helppo homma!

Ensimmäisenä koulutuspäivänä se iski. Epävarmuus, miten tästä selvitään, osaanko mitään? Koulutuspäivien valmistelut sujuivat oikein helposti mutta se tiedon hyökyaalto koulutuspäivän aikana sai minut kauhun valtaan. Enhän minä tiedä mitään palvelumuotoilusta! No, olen opiskellut vasta vajaan vuoden, joten ei minun vielä ehkä tarvitsekaan.

 

Ensimmäiset koulutuspäivät menivät tutustumisen merkeissä ja aikataulujen läpikäynnissä. Me assarit suunnittelimme ja toteutimme myös haastattelut koulutukseen osallistuville ja toimeksiantajille. Jokaiselle koulutuspäivälle oli omat aihealueet. Aluksi perehdyttiin ydinosaamispuuhun, jossa kartoitettiin omaa osaamista, aikamoista moniammatillisuutta joukosta löytyikin. Tietoa koulutuksessa tuli valtavasti ja sen sisäistäminen omien opintojen ollessa vielä alkuvaiheessa, oli välillä hankalaa.

 

 

Koulutuspäivinä avustin käytännön järjestelyissä, kirjasin yhteenvetoa päivän sisällöstä ja olin mukana koulutuspäivän luennoilla. Keräsimme ja koostimme myös palautetta koulutettavilta padlet-sovelluksen avulla. Minulle oli haastavaa opetella erilaisten sovellusten käyttöä kun en ole niitä koskaan aiemmassa työelämässäni tarvinnut. Onneksi kaksi assarikollegaa auttoivat minua. Video-haastattelimme osallistujia ja toimeksiantajia kolme kertaa koulutuksen aikana. Kävimme yhden ryhmän apuna tekemässä myös asiakashavainnointia ja analysoimme tietoa. Tämä kaikki oli todella opettavaista ja mielenkiintoista.

Aluksi olin kuin Liisa Ihmemaassa luennoilla.

 

Tietomäärä palvelumuotoilun työkaluista oli harjoittelussa valtava. Olihan Citydrivers -hankkeen 3 kk ajalle ahdettu kaikki perustieto palvelumuotoilusta. Aluksi olin kuin Liisa Ihmemaassa luennoilla. Kieli ja termistö oli niin vierasta ja vaikeaa. Kun asiat alkoivat aueta minulle ja harjoittelupäiville löytyi rytmi, alkoi oppiminen sujua. Meille muodostui omat rutiinit ja työtavat.

 

Harjoittelusta saatu tietomäärä auttoi luomaan pohjaa palvelumuotoilijan identiteetille ja ajattelulle. Alan vaihtajana hoitoalalta, on muotoilun ja liiketalouden maailma vieras ja tietämättömyys luo epävarmuutta omista taidoista. Olen ollut viimeiset 15 vuotta työelämässä ja opiskelut ovat jääneet minimiin. Opiskelu on muuttunut jättimäisin harppauksin vuosien varrella ja uusien tapojen oppiminen ja sisäistäminen vie aikaa. Sain CityDrivers -koulutuksessa hyvän ja laajan perustietopohjan ja taidon soveltaa sitä käytäntöön, näitä taitoja voin hyödyntää omissa opiskeluissani. Monimuoto-opiskelussa emme ole vielä käsitelleet läheskään kaikkia aiheita ja opin harjoittelussa joka päivä jotain uutta.

Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti, heti ja nyt, mieluummin jo eilen. Haluan olla hyvä ja mahdollisimman nopeasti.

 

Kun katson CityDrivers matkaani taaksepäin, hyppäsin suoraan altaan syvään päähän. On ollut eheyttävää huomata, kuinka 34-vuotiaanakin kykenee oppimaan uutta ja kuinka antoisaa se on. On niin kovin vaikeaa rakentaa ammatti-identiteettiä uudelleen, kun tuntuu ettei osaa muuta kuin olla hoitaja. Olen kasvanut työelämään ja aikuisuuteen hoitajana, miten pystyn kehittymään joksikin muuksi kun en muunlaisesta työelämästä tiedä? Muutos on pelottavaa. Kaiken pitäisi tapahtua nopeasti, heti ja nyt, mieluummin jo eilen. Haluan olla hyvä ja mahdollisimman nopeasti. Oma osaamattomuus turhauttaa minua. Syksyn aikana olen kuitenkin huomannut ajatteluni nojaavan yhä enemmän palvelumuotoiluun. Mietin uuteen liikkeeseen mennessäni, miten asiakaskokemus on huomioitu ja millainen on palvelun ja asioinnin sujuvuus, tai useinkin sujumattomuus. Välillä havahdun, Jes! Tämähän alkaa sujua. Pitkä matka on vielä edessä mutta CityDriversin ansiosta olen saanut paljon tietoa ja samalla luottamusta omiin kykyihini. Olen saanut vahvistusta sille tunteelle että tämä on mun juttu ja tätä haluan tehdä tulevaisuudessa. Kiitos CityDrivers ja ihanat tiimiläiset Tiina, Laura ja Joni. Tämä on ollut hieno matka palvelumuotoilun maailmaan.

 

 

Kirjoitti: Minna Nieminen, palvelumuotoilun opiskelija

Jaa sivu