Päivän missionamme oli käydä testaamassa Anttolanhovin ulkoaktiviteettimahdollisuuksia. Matkamme starttasi Kasarmin kampukselta kello 8. Pienten alkuvaikeuksien jälkeen saimme auton käyntiin, ja lähdimme matkaan. Noin puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme perille Anttolanhoviin, ja lukitsimme vahingossa yhden ryhmän jäsenistä autoon. Onneksi muistimme ottaa hänet mukaan, sillä matka ei olisi ollut sama ilman jokaista osallistujaa.
Sisälle päärakennukseen päästyämme meidät ohjeistettiin välinevarastolle, jossa saimme apua oikeankokoisten varusteiden valintaan. Hajontamme talviaktiviteetteihin oli seuraava; kolme valitsi hiihdon ja kaksi lumikenkäilyn.
HIIHTÄEN KOHTI LAAVUA
Alku oli taas hieman vaikeaa, mutta kun saimme sukset jalkaan, matka starttasi hyvin. Koska yöllä oli satanut lunta, oli latu hieman vaikeakulkuinen. Joissain kohdissa sitä ei näkynyt ollenkaan. Reitit olivat merkitty erittäin hyvin opasteilla ja saimme myös matkaan kartan. Opasteet olivat vain suomen kielellä, joten ulkomaalaisia matkailijoita ajatellen olisi hyvä lisätä opasteet myös englanniksi. Valitsimme neljästä reitistä pisimmän.
Reitillä oli muutama jyrkkä alamäki, joissa vauhti oli melko päätä huimaavaa, ja kokematonta hiihtäjää hieman pelotti. Selvisimme kuitenkin mäet ilman vammoja, ja ainakin yksi hiihtäjistä nautti jyrkkien mäkien tuomista adrenaliiniryöpyistä. Hiihdimme päättäväisesti kohti laavua hienoista maisemista nauttien.
Noin kilometri ennen laavulle pääsyä yhdellä hiihtäjistä katkesi sauva. Koska huoltojoukkoja Lahden MM-kisojen tapaan ei ladun varrella ollut, täytyi yhden hiihtäjän edetä yhden sauvan taktiikalla. Toive uudesta sauvasta kuitenkin oli vahva, koska laavulla tapaisimme lumikenkäilijät ja ehkä saisimme yhden sauvan heiltä loppumatkaa varten.
Laavulle saavuttuamme aloimmekin heti tehdä nuotiopaikalle tulta. Puitteet ruokailua varten laavulla olivat mielestämme erinomaiset ja maisemakin oli erittäin nätti. Laavu sijaitsi Tuohilammen rannalla. Aisteja hivelevää luonnonläheistä kokemusta korosti se, että laavun läheisestä puusta kuului tikan äänet. Makkarakin oli hyvää.
Kun saimme taas sukset jalkaan, loppumatka sujuikin melko nopeasti. Olimmehan vasta syöneet makkaraa. Saavuimme perille samaan aikaan lumikenkäilijöiden kanssa.
LUMIKENGILLÄ LUONTOPOLULLE
Anttolanhovi tarjosi todella hyvät lumikengät kahdessa eri koossa, joista testasimme molempia. Suuremmat kengät olivat hieman helpommat säätää oikean kokoiseksi, mutta käytössä molemmat toimivat erittäin hyvin. Ennen lähtöä reitti käytiin läpi ja mukaan annettiin laminoitu kartta, joka tulikin reitillä tarpeeseen.
Matka alkoi peltoaukean ylityksellä ja se osoittautuikin reitin raskaimmaksi osuudeksi. Lumipyry ja kylmä tuuli kuitenkin unohtuivat nopeasti, kun retkeläiset siirtyivät latupohjalle metsän siimekseen. Luontopolku oli helppo löytää isojen ”luontopolku” –kylttien ansiosta, mutta varsinainen reitti oli merkitty huonosti. Polulla oli kulkenut vain yksi henkilö ennen ryhmäämme, joten jalanjälkiä täytyi seurata tarkasti, ettei reitiltä eksynyt.
Hiihtoladun varrelta löytyneet tietovisa-tyyppiset taulut olivat mukava lisä matkan varrella. Kyltit olivat sopivan välimatkan päässä toisistaan ja niitä oli mukava pysähtyä arvuuttelemaan.
AKTIVITEETTIEN JÄLKEEN
Varusteet palautettuamme saimme kahvia ja pikkusuolaista. Tämän jälkeen saimme perusteellisen opastetun kierroksen Anttolanhovissa. Opastus oli erittäin asiantuntevaa ja opimme paljon yrityksestä. Eniten Anttolanhovissa meitä kiehtoi se, että koko toiminta on rakennettu hyvinvoinnin ympärille. Huvilat olivat erittäin hienoja, ja niissä oli käytetty paljon suomalaista designia.
Paluumatkalla pyörähdimme Anttolan keskustassa testaamassa jäätietä, joka oli myös hauska kokemus. Kaiken kaikkiaan retki oli mukava pieniestä vastoinkäymisistä huolimatta, ja meille jäi positiivinen fiilis Anttolanhovista.
Teksti ja kuvat:
Teemu Heikkinen
Henri Hokka
Suvi Karppinen
Jenni Paasonen
Paula Tyni