Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois
Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois
Ilman sinua, videovuokraamon tyttö, kaupunki tylsempi ois.
Herra Ylppö & Ihmiset: Videovuokraamon tyttö
Nyt jälkikäteen ajateltuna jo nimi kertoi paljon. Alkuperäinen videovuokraamo-nimi tuli VHS-videoelokuvien vuokrauksesta. Vähitellen videofilmit hävisivät DVD-elokuvien yleistyttyä 1990-luvun loppupuolella. Mutta nimi jäi – videovuokraamo. Myöhemmin tulivat DVD-levyt (1990-luku) ja Blu-ray-levyt (2000-luku), mutta nimi pysyi – videovuokraamo.
Minä olen 1980-luvun teini sekä 1990-luvun nuori aikuinen. Olen sitä ikäluokkaa, jolle aluksi pienten kioskien ja sitten R-kioskien ammattimaisempi videovuokraus, ja myöhemmin Makuunien ja Filmtownien vielä brändätympi toiminta, olivat kuin futuristinen unelmien ihmemaa. Tuntui hullulta, että minun lähivideovuokraamooni tuotiin viikoittain uusia elokuvia, joita sain vuokrattua lähes kohtuullisella korvauksella
Makuuni ja Filmtown
Mikkelin ja mahdollisesti koko Etelä-Savon viimeinen videovuokraamo Filmtown lopetti viime helmikuussa. Se toimi Kirkkopuiston vieressä toimintansa jo aikaisemmin lopettaneen paikallisen Makuunin tiloissa. Makuuni Oy:n tie päättyi vuoden 2018 konkurssiin. Toimintansa vuonna 1985 aloittaneen Makuunin liikevaihto oli vuonna 2009 peräti 24 miljoonaa euroa ja sillä oli hallussaan yli 80 liiketilaa. Kilpaileva Filmtown aloitti vuonna 1991, ja myös sillä oli esimerkiksi vuonna 2012 hallussaan yhteensä 70 myymälää ja lisänä pienempiä toimipisteitä. Wikipedian mukaan yrityksen liikevaihto oli tuolloin 14,9 miljoonaa euroa.
Opiskellessani vuosituhannen vaihteen molemmin puolin Jyväskylässä, kaupungissa toimi kaksi Filmtownia ja kolme Makuunia. Myös tämä kertoo, että videovuokraamojen toimintakonsepti oli tuohon aikaan menestys. Molemmat yritykset ovat myös hyödyntäneet jo lähes alusta alkaen esimerkiksi irtokarkkien ja myöhemmin limsojen, sipsien ja muiden oheistuotteiden myyntiä. Yritykset hyötyivät myös tv-sarjojen eri tuotantokausien vuokrauksista. Kansallisen laajentumisen jälkeen molempien yritysten suurin menestys sijoittui noin 2000- ja 2010-lukujen vaihteeseen aikaan vähän ennen ja jälkeen ensimmäisten suosituimpien suoratoistojen maihinnousun. Sekä Netflix että HBO Nordic aloittivat toimintansa Suomessa vuoden 2012 lopussa.
Suoratoistojen nousu
Suoratoistojen uhkaa ei otettu aluksi Makuunin ja Filmtownin päämajoissa tarpeeksi totena. Elokuvia vuokrattiin 2010-luvun alkuvuosina yhä ahkerasti, samalla irtokarkkipussia usein täyttäen. Lähes jokaisesta lapsiperheestä löytyi DVD- tai Blu-ray-soitin, tai pelikonsoli Blu-ray-soittimella varustettuna. Fyysisen median voittokulku oli yhä vahvaa myös tavarataloissa. Erityisesti legendaarisessa Anttilassa pelihyllyt, elokuvahyllyt ja musiikkihyllyt veivät kymmenen vuotta sitten merkittävän määrän myymälöiden pinta-alasta.
Videovuokraamojen konsepti oli toiminut jo niin pitkään hyvin, että nopeasti lähestyvän muutoksen todennäköisyyttä ei vielä tuolloin huomattu. Aiemmat kaapeli- ja satelliittielokuvakanavat eivät horjuttaneet videovuokraamoja, mutta nettistriimauksen lisäännyttyä tilanne alkoi muuttua. Myös Makuuni lanseerasi oman videotoistopalvelunsa loppuvuodesta 2012. Se oli toteutukseltaan kohtuullisen toimiva, mutta ei pärjännyt esim. Netflixin sujuvuudelle. Mutta se ei huolestuttanut Makuunia tuolloin vielä liikaa, usko lähivuokraukseen perustuvaan konseptiin oli yhä vahva.
Mikkelissäkin järjestettiin vielä noina vuosina viikonloppuja, jolloin Makuuni oli auki koko viikonlopun perjantai-iltapäivästä sunnuntai-iltaan. Alennushintaisia leffoja vuokrattiin ja karkkeja ostettiin ahkerasti. Mutta samalla niin nuoret kuin aikuiset kuulivat kiinnostavista HBO:n tai Netflixin tv-sarjoista tai saivat vaikka Netflixin lahjakortin syntymäpäivälahjakseen. Aluksi videovuokraamot vain hieman hiljenivät – ja sitten vain muutamassa vuodessa, ne olivat kuin yhtäkkiä passé. Esimerkiksi Makuunin tilinpäätös oli jo vuonna 2016 yli miljoonan tappiollinen, ja näin loppulaskenta alkoi. Mahdoton muuttui kuin hetkessä mahdolliseksi.
Kuvassa ostoksia Filmtownin loppuunmyynnistä (Hytinkoski)
Disruptio
Nyt vuosien jälkeen tiedämme kuinka tässä kaikessa kävi – jälkikäteen kaiken näkee aina selkeämmin. Kansainvälisten suoratoistojen määrä ja taso ovat merkittävän korkealla, vaikka esimerkiksi myös Elisa, Cmore ja YLE tuottavat yhä myös kansallisia ja pohjoismaisia vaihtoehtoja. Mutta näistä ainoa ei-kaupallinen toimija on enää vain YLE. Ja esimerkiksi uudemmat toimijat kuten Amazon Prime ja Disney+, tai esimerkiksi itsensä uudelleen käynnistänyt HBO Max, ovat tuoneet verisen taistelun nyt myös ”vanhojen” suoratoistojen pariin.
Olin kuullut toimialojen disruptiosta tai digitaalisesta sellaisesta, jossa kokonaiset yritysideat ja toimia-alat saattavat vanhentua käsiin nopeastikin, mutta en tunnistanut tätä ilmiötä (vanhana videovuokraamojen ystävänä) omassa lähiympäristössäni. Disruptio-termillä tarkoitetaan yhdellä tai useammalla markkinalla tapahtuvaa uuden innovaation aiheuttamaa häiriötä, hajaannusta tai sekasortoa. Vähitellen myös musiikin suoratoistot (Spotify, Apple Music) ja digitaaliset pelien verkkokaupat (Steam, Xbox Live yms.) tehostuivat, ja näin myös kauppojen viihdeosastot vain jatkoivat supistumistaan.
Edes nyt kirpputoreille ja nettikirppareille siirtyvä fyysisessä muodossa olevien elokuvien myynti ei jatku luultavasti enää kovinkaan montaa vuotta, sillä suoratoistot ovat käytännössä tehneet Blu-ray-soittimista monessa perheessä jo turhia. Sama pätee uusien sukupolvien pelikonsoleihin, joissa on vielä nyt kertaalleen mukana myös fyysistä mediaa pyörittävä 4K -soitin. Seuraavissa versioissa niitä tuskin enää on.
Mitä seuraavaksi?
Mikä on tämän tarinan opetus? Kokonaisten toimialojen muutos, ajurinaan sekä digitaalisuus että myös esimerkiksi kestävyyden teemat. Ja uskon, että emme ole vielä edes nähneet seuraavia muutoksia. Mitä ne voisivat tarkoittaa – esimerkiksi elokuvien tuottamiseen ja jakeluun liittyvässä bisneksessä?
Nyt käyttäjä enää harvoin omistaa elokuvaa. Hän voi katsoa usein jotain tiettyä elokuvaa vain niin pitkään, kuin se yksittäisten sopimusten pohjalta voi olla tietyssä suoratoistopalvelussa. Kuinka voit siis omistaa suosikkielokuvasi? Tarvitseeko sitä edes omistaa? Jos tarvitsee, niin tällöin ainoa mahdollisuus voi lopulta olla fyysinen media, jota voit katsoa rajoittamattomasti kotoasi. Ehkä suosioon nousevat firmat kuten Arrow Films, jotka restauroivat vanhoja kulttielokuvia ääneltään, kuvanlaadultaan ja ekstroiltaan – ja myyvät niitä Blu-ray-levyinä ja 4K-levyinä eteenpäin. Ja saattavat myöhemmin myydä restauroimansa elokuvan digitaalisen version väliaikaisesti myös suoratoistoihin.
Tai ehkä elokuvien sosiaalinen katsominen tulee lisääntymään? Ehkä elokuvateatterit löytävät taas koronan jälkeen uudet eväät nousuun? Tai ehkä elokuvia voidaan katsoa lähitulevaisuudessa kotona yhdessä muiden kanssa, muodostamalla esimerkiksi nykyisen Netflixin ja Youtuben kaltainen yhdistelmä, jossa on sekä mahdollisuus katsoa että reagoida elokuviin yhdessä. Tai katsoa sitten tällaisten ”reaction-tuunattujen” elokuvien tallenteita.
Kävi miten kävi, niin kaikki tulee muuttumaan. Ja kyllä vain, tämä bloggaus kertoi allekirjoittaneen videovuokraamo-nostalgian lisäksi myös paljon muustakin, kuin elokuvien tuottamisen ja jakelun disruptiosta. Tämä oli vasta yksittäinen esimerkki siitä, kuinka maailma muuttuu ympärillämme. Miten me voimme valmistautua uusiin työtehtäviin ja yritysmahdollisuuksiin joko uudelleenmuokkautuvilla, tai vasta lähitulevaisuudessa syntyvillä toimialoilla?
Lämmöllä muistaen, Pekka Hytinkoski (Makuunin ja Filmtownin uskollinen asiakas vuosina 1994-2022)
Pekka Hytinkoski työskentelee suunnittelijana Ruralia-instituutissa Mikkelin yliopistokeskuksessa. MUC on osatoteuttaja Koulutusportti-hankkeessa.