Älykkään erikoistumisen strategia (S3 Smart Specialisation) on Euroopan unionin useavuotinen lähestymistapa alueelliseen kehittämiseen ja aluekohtaiseen hyvinvointiin. Tärkeydestään huolimatta lähestymistapa ei ole yleisesti tunnettu, ja sen jalkauttamisessa on vielä paljon mahdollisuuksia käyttämättä. Älykkään erikoistumisen idean voi tiivistää seuraavasti: aikaisemman keskitetyn aluepolitiikan sijaan Euroopan alueiden odotetaan ottavan itse vastuuta omasta kehityksestään ja elinvoimastaan. Tämä tarkoittaa sitä, että aluekehittäjät yhdessä kunta-/kaupunkipäättäjien, yritysten, muun elinkeinoelämän, korkeakoulujen ja kansalaisten kesken löytävät yhteistyössä omat alueelliset vahvuutensa, joihin yhteisymmärryksessä tullaan panostamaan. Tämän yhteiskehittämisen usein käytettyjä käsitteitä ovat neloiskierremalli (Quadruple Helix) ja yrittäjämäinen etsintäprosessi (Entrepreneurial Discovery Process, EDP). Viimemainittu tarkoittaa alueelta kumpuavia ”bottom up”- yhteistoimintaprosesseja, joissa keskiössä on älykäs innovaatiotoiminnan tehostaminen.
Yhteiskehittäminen ja ekologisesti kestävät ratkaisut maaseudun voimavaraksi
Euroopan unionissa älykkään erikoistumisen strategiaa on kehitetty Suomen maakuntia vastaavalla aluetasolla, mutta esimerkiksi Baltian maissa maatasolla. Mikään ei kuitenkaan estä kaupunkeja, kuntia tai muita kokonaisuuksia kehittämästä omaa täydentävää älykkään erikoistumisen strategiaansa. Jotkut kaupungit ovatkin ottaneet älykkään kaupungin (smart city) kehityskonseptin käyttöönsä. Älykkään erikoistumisen maaseutua koskevia käsitteitä ovat älykäs maaseutukaupunki, älykäs kylä (smart village) ja älykäs maaseutu (smart countryside) tai älykäs maaseutukehitys (smart rural development). Eri teemojen ja toimintojen alle rakentuvia innovaatioekosysteemejä ja -hubeja ollaan kehittämässä kiihtyvällä vauhdilla ympäri maailmaa. Maaseutumaiset alueet voisivat hyötyä tällaisista yhteiskehittämisen alustoista, joissa yhteistyötä voidaan tehdä joko alueen sisällä tai ylialueellisesti myös erilaisten alueiden, kuten maaseutualueiden ja kaupunkien kesken. EU tarjoaa useita rahoitusinstrumentteja kyseiseen toimintaan.
Maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa 2020–2027 todetaan: ”Maaseutu tarjoaa alustan, tilaa, resursseja ja vaihtoehtoisia malleja hyvään elämään, innovatiivisuuteen, kestävään yrittäjyyteen ja yhteiskuntaan.” Suomi on pinta-alaltaan Euroopan kuudenneksi suurin valtio, jolle on tyypillistä muutama kaupunkikeskittymä ja koko maan kattava harvaan asuttu maaseutu, jota Suomen maapinta-alasta on 95 %. Euroopassa Suomi on kaikkein harvaanasutuin, mikä asettaa aivan omanlaisia haasteita maaseutupolitiikalle verrattuna muuhun Eurooppaan. Suomen maaseudulla on mahdollistava rooli pyrittäessä ekologisesti kestävään elämäntapaan ja todellisiin ratkaisuihin ilmastonmuutoksen torjunnassa, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisessä ja muissa ympäristöhaasteissa. Maaseutupolitiikan visiossa maaseutu voi tarjota kestäviä ratkaisuja koko yhteiskunnalle, yrittäjyydelle ja hyvälle elämälle paikallislähtöisiä mahdollisuuksia vahvistamalla. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa paikallisia ratkaisuja kestävän elinvoiman haasteeseen. Tätä toteutetaan yhteistyössä alueella toimivien kehitysorganisaatioiden, tutkimus- ja koulutusorganisaatioiden, maaseudun yritysten ja alueen asukkaiden välillä soveltaen neloiskierremallia ja yrittäjämäistä etsintäprosessia. Yhteiskehittämistoimenpiteiden seurauksena voi olla alueellinen tai toiminnallinen innovaatioekosysteemi. Toiminnalliset innovaatioekosysteemit mahdollistavat ylialueellisen yhteistyön ja strategiset innovaatiokumppanuudet, kun tunnistetaan piilevä innovaatiopotentiaali toimijoiden verkostossa. Onnistunut innovaatioekosysteemi tehostaa työnjakoa ja syventää strategisia kumppanuuksia, mikä näkyy yritysten kilpailukyvyn parantumisena sekä alueen yleisen tuottavuuden ja elintason kasvuna. Viimekädessä tällainen älykäs erikoistuminen heijastuu alueen asukkaiden hyvinvointiin, erilaisten alueiden tasavertaiseen kehittymispotentiaaliin ja mahdollisuuksiin pitää maamme asuttuna riippumatta alueen kaupungistumisasteesta.
Digitaalisuudesta vauhtia maaseudun kehittämiseen
Digitaaliset teknologiat ja alustatalouden toimintamallit muuttavat perusteellisesti jokapäiväistä elämää kaikilla alueilla; tapoja työskennellä ja harjoittaa liiketoimintaa, keinoja ymmärtää ja käyttää luonnonvaroja sekä muotoja olla vuorovaikutuksessa, kommunikoida ja kouluttautua. COVID-19-kriisi on entisestään korostanut digitaalisten teknologioiden ja infrastruktuurien kriittistä roolia yrityksille sekä kansalaisten elämässä ja osoittanut, millä tavalla yhteiskuntamme, alueet ja yritykset luottavat digitaalisiin ratkaisuihin. Lisäksi se on nopeuttanut toimialojen digitaalista siirtymää, jonka merkitys maaseutualueiden kestävälle kehittämiselle, ml. saavutettavuus ja ihmisten sosiaalinen osallisuus, luonnonvarojen käytön optimoinnille sekä tuottavuuden kasvulle on keskeinen. Euroopan komission tuoreen Digitaalinen Eurooppa –työohjelma 2021-2022 näkemyksissä ihmiskeskeinen kaksoissiirtymä vihreään ja digitaaliseen Eurooppaan on merkittävimpiä nykysukupolven haasteita, ja tämä näkyy kaikkialla komission ehdotuksissa.
Suomen maaseutupoliittisessa kokonaisohjelmassa maaseutu nähdään menestystekijänä, joka tarjoaa alustan sekä kestävästi hyödynnettäviä resursseja ja ratkaisuja hyvälle elämälle, innovatiivisuudelle, yrittäjyydelle ja kestävälle yhteiskunnalle – laajasti ymmärrettynä. Digitalisaatiolla on näiden tavoitteiden vauhdittamisessa erityistä annettavaa ja potentiaalia. Maataloudessa digitaaliset teknologiat voivat mullistaa toimintatapoja auttamalla viljelijöitä työskentelemään tarkemmin, tehokkaammin ja kestävämmin. Monipuoliseen sensori-, satelliitti-, aluetalous-, toimiala- tai asiakasdataan ja niistä jalostettavaan uuteen tietoon perustuvat oivallukset voivat parantaa päätöksentekoa ja käytäntöjä sekä auttaa parantamaan ympäristönsuojelun tasoa samalla kun maaseudun toimialojen ja maataloustöiden houkuttelevuutta nuoremmille sukupolville voidaan edistää uusin keinoin. Digitaaliset teknologiat voivat myös tarjota kuluttajille suurempaa avoimuutta sen suhteen, miten heidän ruokansa tuotetaan. Alustatalouden ratkaisut ja uudet älykkäät teknologiat tarjoavat mahdollisuuksia uudistaa liiketoimintamalleja arvoketjuissa, yhdistämällä tuottajat ja kuluttajat innovatiivisilla tavoilla. Maatalouden lisäksi digitaaliset teknologiat ovat avainasemassa maaseutuyhteisöjen houkuttelevuuden, älykkään ja kestävän kehityksen kannalta, sekä syrjäiseen sijaintiin liittyvien ongelmien vähentämisessä ja palvelujen saatavuuden parantamisessa. Tutkimus ja innovaatiotoiminnan edistäminen ovat elintärkeitä digitaalisen muutoksen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi maaseutualueilla.
Älykäs erikoistuminen
Älykäs erikoistuminen on mainittu maatalouspoliittisessa kokonaisohjelmassa yhden kerran (suluissa). Kuitenkin älykkään erikoistumisen problematiikka sopii lähes täydellisesti maaseutualueiden elinvoiman ja kestävyyden kehittämiseen. Älykäs erikoistuminen tarkoittaa innovatiivista yhteiskehittämistä oman alueen kestävän elinvoiman parantamiseksi. Älykkään erikoistumisen jalkauttaminen käytäntöön edellyttää proaktiivisuutta; ei pidä jäädä odottamaan ohjeistusta ja resursseja ylemmältä taholta, kuten Bryssel tai Helsinki, vaan tulee itse tehdä aloitteita ja ryhtyä toimenpiteisiin älykkään erikoistumisen strategian hengessä. Tällöin huolellisesti toteutetut innovatiiviset paikallisratkaisut eivät ole ristiriidassa EU:n tai valtakunnallisten linjausten kanssa. Älykäs erikoistuminen, vihreä siirtymä ja digitalisaatio ovat maaseutualueille mahdollisuus paitsi kansallisesti myös avain kansainväliseen innovaatioyhteistyöhön. Suomi on ainutlaatuinen puhdasta luontoa ja vettä tarjoava pohjoinen maa, jolla on mahdollisuus ainutlaatuisiin ekosysteemipalveluihin myös globaalisti.
Kirjoittajat: Teemu Haukioja, Ari Karppinen ja Tuomas Pohjola, Turun yliopisto/Turun kauppakorkeakoulu