Peitsarin muraalin aihetta suunnitellessa kaikille mukanaoleville tahoille, niin Hyvinvoiva asukas -hankkeen työntekijöille, että Mikalon henkilökunnalle, oli selvää, että alueen asukkaat halutaan saada mukaan muraalin aiheen suunnitteluun ja ideointiin mukaan. Erilaisia toteutustapoja palloteltiin tovi, kunnes keksittiin, että muraalin itse aiheena voisivat olla alueen muistot, tarinat ja urbaanilegendat, jotka kerättäisiin alueen asukkailta.
Suunnittelimme pitävämme alueella muutamia työpajoja ja keskustelutilaisuuksia asiantuntijavetoisesti. Valitettavasti korona puuttui peliin. Suomen, ja myös Mikkelin, koronatilanne paheni nopeasti helmi-maaliskuussa 2021.
Ei auttanut, kun muuttaa strategiaa: Soitimme hankkeemme kautta tavoitettuja alueen asukkaita läpi, ja he soittelivat ystävilleen, kävimme kävelemässä alueella ja haastattelimme vastaantulijoita, sekä käynnistelimme useita keskusteluja eri sosiaalisen median kanavissa. Laitoimme jopa lehteen ilmoituksen, sekä tiedotimme muraalikeräyksestä aktiivisesti yhteisöissä, joissa tieto keräyksestä voisi levitä mahdollisimman laajalti.
Kuukauden aikana saimme kerättyä tarinoita yhteensä 70 osallistujalta, ja olimme tyytyväisiä osallistujamäärään, sekä tapaan, miten saimme tarinat kerättyä poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kun koko muu kaupunki tuntui olevan aivan kiinni tuossa vaiheessa koronapandemiaa, niin oli hienoa tehdä tätä työtä juuri sillä hetkellä. Yhteisöllisyyttä lisääville teoille, edes pienille, on ollut tarvetta.
Kun puhelimella käydyt keskustelut koskivat usein menneiden aikojen Peitsaria, sosiaalisessa mediassa käydyt keskustelut koskivat usein lapsuusajan muistoja 70–90-luvuilta. Muisteluhetket olivat hyvin lämminhenkisiä, ja vaikka keskustelut käytiinkin etänä, niistä välittyi upeasti tunnelma. Myös yllättäviä ”jälleennäkemisiä” tapahtui keskustelujen aikana, tässä ote eräästä Facebook-keskustelusta:
” Mun muistot hatarat, sillä asuin Peitsarissa vuosina 80-82 juuri valmistuneessa kerrostalossa (Peitsarinkuja 7). Muistikuvissa vain minareilla laskeminen ”lähi”-metsässä, naapurin kerrostalotyömaan tontilla leikkiminen, lähi Teboilin irtokarkit, katuojan lukuisat sammakkokutufarmit, paljon kavereita lähitaloissa ja iltapäiväkerho koulun jälkeen päiväkodissa ja sen pöydällä lämpimänä odottava maito, kun matka koulusta kesti 🙈🤣
Muoks. Ohitustietä rakennettiin ja meteli kuului Peitsariin hyvin.
Peitsarinkuja 7 asuin minäkin elämäni ensimmäiset 12 vuotta eli 82-94. Ja kaikki nuo mitä kerroit on omankin lapsuuden muistoja 🥰
Mäkin oon asunut Peitsarinkuja 7:ssä 😱 7 a 7 oli vielä tarkempi osote, ylin kerros, meitä vastapäätä asu punkkari, jonka oranssi kissa oli aina sen olkapäällä, kun se lähti ulos.
Mun osoite 7 C 22 🤣
82-95 jotain apaut, eli ollaanko me samassa pihassa siis oltu samaan aikaan 😄
Ja arvaa mitä?! Nyt kun alan muistella, niin Jukolan Tuula on kamalan tuttu nimi! Me tunnettiin ihan varmasti penskoina 😳😱😄
* edit* asuitte siinä meitä vastapäätä, siinä talossa, joka oli lähempänä kauppaa, ja joko keskellä sitä taloa tai enemmän tepskan päädyssä, eikö?!
Kyllä! Muistan sinut 😊 leikittiin paljon yhdessä lapsina ❤️
En muista neidän asunnon numeroa, mut sama talo 😊
Ei vitsi! Ihme paikoista ja keskusteluista sitä tuttuja löytää 😄
Muita merkittäviä teemoja, joita muistoista nousi, olivat alueen luonto, Peitsarin, sekä erityisesti Peitsarin pappilan historia, millainen Peitsari on asuinalueena, sekä lapsuuden ja nuoruusajan pelit, leikit ja seikkailut alueella.
Monilla tarinoidenkeräysprojektiin osallistuneilla oli selkeä näkemys siitä, mitä muraalissa olisi hyvä olla:
”Peitsari on iloinen paikka, jossa monet tulevat juttuun ja monet viihtyvät täällä.
Muraaliin sopisi älykäs eläin, vaikka delfiini. Sellainen olisi kiva, joka hyppää merestä.”
”Muraalissa voisi olla puu, joka kasvaa, ja se haarautuu. Puussa on elämänlankoja. Puun oksat ovat elämänlankoja.”
”Mun edesmennyt isäni oli paljasjalkainen Mikkeliläinen ja tykkäsi asua Lähemälle ja asettui Peitsariin.
Isä oli kova kauppamies. Hän myi nahkatakkeja ja kelloja ja istui usein kioskilla. Isä oli tunnettu yksi vanhemmista ihmisistä Peitsarissa.
Olisi kiva, jos muraaliin tulisi jotain minun isästä. Vaikka taskukello, joka kuvaisi isää. Hän aina katsoi aikaa taskukellosta ja yritti myydä kelloja ihmisille. Kuolinvuoteellaankin hän yritti myydä hoitajille nahkatakkeja. Hän oli kova kauppamies. Kuvassa voisi olla myös vanhempi mies ja sen ympärillä olisi paljon lapsia. Isä tykkäsi lapsista. Hän asui vastapäisessä talossa, johon muraali tulee. Täällä asui jossain vaiheessa kaikki pahikset ja nykyään tämä on rauhallisemmaksi. Täältä on lähtenyt paljon pois vanhoja peitsarilaisia. ”
”Olisi hyvä, jos muraalista tulisi värikäs ei mikään ihan tylsä. Peitsari on saanut nimensä Mannerheimin hevosista, jotka olivat pelloilla. Tarkista Wikipediasta. Joku niin puhui.”
” Itse toivoisin jotta tähän muraaliin tulisi ihania omenapuita tai esim. koivuja. Peitsarin Savolaisten katu ja koivukuja!”
”Kuvassa voisi olla joku kukka tai joku ruusu. Ei muuta.”
Nyt, huhtikuussa 2021, koko aineisto on kasassa ja olemme lukeneet sitä ristiin rastiin. Tarinoissa ja muistoissa nousee selkeästi asukkaiden ylpeys omia kotikulmia kohtaan. Aineisto on todella mielenkiintoinen, joten olemme todella iloisia, että päätimme julkaista aineiston kokonaisuudessaan tässä blogissa. Blogin lisäksi suunnitteilla on opastettu kierros muistojen Peitsariin, yhdessä Mikkelin oppaiden kanssa.
Hyvin pian hyvin pieni joukko pääsee kurkistamaan teoksen luonnosta, ja lopullinen teos nähdään ensi kesänä, kun maalausprojekti käynnistyy suunnitelmien mukaan 7.6. Peitsarissa taidekollektiivi SAV.n johdolla. Sitä odotellessa voimme arvailla, mitkä tarinoista ja muistoista päätyvät Peitsarin muraaliin.
Emmi Nykänen, TKI-asiantuntija-yhteisömanageri
Hyvinvoiva asukas -hanke