Kauko Röyhkä lauloi 50-luvun kerrostaloista, jotka tekivät jostain syystä hyvän olon. Ovathan ne kivoja ja söpöjä, mutta minun maailmassani 70-luvun kerrostalot tuovat tuon saman fiiliksen. Okei. Eivät ne niin hauskan näköisiä ole, mutta käytännöllisiä. 70-luvun kerrostaloissa on ajateltu asumista kokonaisvaltaisemmin verrattuna vanhempiin kerrostaloihin. Mielestäni asukkaiden täytyy pystyä tekemään kaikki arkiset askareensa yksien seinien sisälle.
Minulle 70-luvun kerrostalot edustavat lapsuutta. Astuessani sellaisen talon rappukäytävään ihan missä päin tahansa Suomea, minut valtaa lämmin tunne. Mieleeni alkaa tulvia muistoja ja tunnistan jopa tuoksun, joka noissa kerrostaloissa on kaikkialla sama. Ihan oikeasti on.
Kirjava asuntokanta resonoi Peitsarissa hilpeästi yhteen. Kerrostalojen lisäksi asuinalueelta löytyy rivitaloja, luhtitaloja ja tietenkin omakotitaloja. Toisissa on vähän isompi tontti kuin toisissa. Joissain on tiiliverhoilu ja joissain on päällysteenä puu. Lopputulos näyttää harmoniselta sekamelskalta. Monipuolinen asuntokanta tuo erilaisia ihmisiä yhteen. Jotkut ovat saanet valita oman asumismuotonsa, toiset joutuvat tekemään päätöksiä puolipakolla. Tämä on yhteiskunnassamme selvä asia.
Kaikenlaiset ihmiset kuuluvat lähiöön. Kaikilla on oikeus asua lähiössä turvallisesti. Kaikenlaisuudesta nousee myös ymmärrys toisia ihmisiä kohtaan. Kun kaikenlaiset ihmiset ovat keskenään tekemisissä riittävän pitkään, he alkavat sietää toisiaan. Ihannetilanteessa he välittävät humaanit arvonsa myös lapsilleen. Tässä piilee sosiaalisesti kestävän lähiön ydin, jonka sisältä löytyy yhdenvertaisuuden siemen.
Peitsarista kerätyissä tarinoissa toistuvat tietyt negatiiviset asiat, mutta niiden ohessa on enemmän positiivisia ajatuksia. Kaikenlaisten ihmisten lähiössä hyvät ja huonot jutut ovat sopivasti tasapainossa.
”Olen asunut Peitsarissa nyt neljä vuotta. Meidän talo voitti Paras lapsiystävällinen piha –palkinnon 70-luvulla.”
”Oon asunut nyt puolisen vuotta Peitsarissa. Mukava paikka, kauppa lähellä, kivaa porukkaa, uskaltaa pihalla jutella. Koiran kanssa hyvä käydä lenkkeilemässä!”
”Olemme 10 vuotta jo asuneet Peitsarissa. Hyvä sijainti, lähellä kaupunkia, kauppa lähellä ja ympäröivä kaunis luonto. Peitsarissa asuu kaikenikäistä väkeä ja tunnelma on pysynyt hyvin samanlaisena koko sen ajan, kun olemme asuneet täällä.”
”Olen asunut nyt Peitsarissa kaksi vuotta. Ihan ok, vähän levoton. Paljon bileitä, perjantait ovat aika hurjia.”
”Lapsuuden ja nuoruuden ajan Peitsari oli kaukainen, mystinen ja tuntematon, koska asuin täysin toisella puolella kaupunkia. Nyt liikun alueella lähes päivittäin, muutettuani neljä vuotta sitten viereiselle Lähemäen alueelle. Peitsarin läpi pääsee ihanille ulkoilumaastoille Suojalammelle, tarkkailemaan lintuja ja alueella liikuskelevien nisäkkäiden jälkiä. Näädänkin olen rantakuusikossa nähnyt. Sumuiset syysaamut ovat Suojalammen parhautta!”
”Olemme asuneet täällä nyt 10 vuotta ja nautimme erityisesti siitä, että kotoamme on kävelymatka torille sekä pari sataa metriä uimarannalle, lenkkipolulle ja hiihtoladulle. Lisäksi itse jostain kumman syystä pidämme tästä tiilitalotyylistä.” 😊
”Muutin Peitsariin 12 vuotta sitten. Alkuun kohtasin hieman ennakkoluuloja. Nykyään he ovat minun hyviä ystäviäni ja tunnen täältä kaikki ja ennakkoluulot ovat väistyneet, kun kaikki tuntee minut.”
P.S. Kirjoittaja ei ole arkkitehtuuri asiantuntija, vaan ihan tavallinen tyyppi, joka kertoo omista fiiliksistään.
Aki Lintumäki, TKI-asiantuntija-yhteisömanageri
Hyvinvoiva asukas –hanke
(Valokuva: Aki Lintumäki)