Kasvatuskumppanuusmalli, lyhyemmin KASKU-malli, on Kehittämiskeskus Opinkirjon tuottama työkalu, jonka tähtäimenä on omalta osaltaan edistää nuorisotyön näkymistä ja asemoitumista koulun kasvattajayhteisössä. Osaamiskeskus Nuoskan sekä Juvenian kautta myös meille Xamkin yhteisöpedagogiopiskelijoille avautui mahdollisuus päästä mukaan kehittämään KASKU-mallia!

 

Meille toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelijoille tuli ajankohtaiseksi opintojakso nimeltään ”Projektit työmuotona”, jossa pääsimme konkreettisesti puuhastelemaan valitsemamme projektiluonteisen työn parissa. Vaihtoehtoja oli monia, mutta ainakin itselleni joukosta erottui kirkkaasti mielenkiintoisin projektiehdotus, Juvenian kautta tarjolla ollut ”Kasku-mallilla startti monialaiselle yhteistyölle ammattioppilaitoksessa”. Jo heti projektin kuvauksesta kävi ilmi, että tässä haetaan opiskelijoilta hyvin työelämälähtöistä asennoitumista ja vapautta sekä vastuuta olisi paljon tarjolla projektiryhmälle työn tekemiseen ja projektin maaliin saattamiseen.

 

Projektityön aloitus sujui jouhevasti, kun tarjolla oli paljon pilotointia tukevaa tietoa ja osaamiskeskus Nuoskassa mukana olevat ihmiset olivat kiinnostuneet projektista sekä valmiita tarjoamaan auttavaa kättä esimerkiksi koulujen yhteyshenkilöitä tai KASKU-mallia koskevissa asioissa.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päädyimme yhdessä Juvenian sekä Opinkirjon kanssa siihen tulokseen, että Mikkelin Otavassa sijaitseva Otavan opisto olisi hyvä pilotointikohde KASKU-mallille. Otavan opisto olisi siitä mielenkiintoinen pilotointikohde, että siellä KASKU-mallia pääsisi ensimmäistä kertaa testaamaan monikulttuurisessa, maahanmuuttajataustaisessa ympäristössä.

 

Otavan opistosta löysimme pilotointiin motivoituneen työparin, jonka saimme helposti muodostettua opiston opettajasta sekä kyseisen oppilaitoksen asuntolan ohjaajasta. Projektitiimin tehtävänä oli KASKU-mallin selittäminen auki, malliin kuuluvien KASKU-tuntien suunnitteleminen ja reflektointi yhdessä työparin kanssa sekä toimia ns. fasilitaattorin asemassa työparin KASKU-tuntien toteutuksessa.

 

KASKU-malliin osallistuneilta aikuisopiskelijoilta kerätyn loppupalautteen myötä sekä työparin kanssa käytyjen palautekeskustelujen jälkeen saimme rohkaisevaa dataa siitä, että KASKU-toiminta on otettu hyvin vastaan myös tällaisessa monikulttuurisessa ympäristössä, jossa monet erilaiset ihmiset hyvinkin eri taustoista kohtaavat. Loppuraportista löytyvät diagrammit muun muassa kertovat, kuinka luokan ryhmähenki on kohentunut valtaosan kyselyyn vastanneiden mielestä ja osallistujat ovat saaneet lisää rohkeutta olla aktiivisempi oppitunneilla sekä niiden ulkopuolella. Lisäksi opettaja-ohjaaja -työparin ohjaajapuoliskolta saamamme palautteen mukaan hänen jalansijansa koulun kasvattajayhteisössä on KASKU-toiminnan myötä kasvanut – ja juuri tähän KASKU-malli tähtääkin.

 

Näin alan opiskelijana sekä projektissa projektipäällikkönä toimineena voin sanoa tämän ollen yksi tähänastisen opiskelutaipaleeni mielenkiintoisimpia, haastavimpia mutta myös palkitsevimpia töitä. Vaikka projekti tehtiin koulutyönä, sen luonne oli kaikkea muuta kuin ”jokin koulutyö, joka vain tehdään, palautetaan ja unohdetaan”. Oli mahtavaa saada projekti loppuun vieläpä hyvin lopputuloksin, ja tärkeänä osana siinä oli hyvä projektitiimi sekä osaamiskeskus Nuoskan (Juvenia & Opinkirjo) alusta loppuun tarjoama tuki, kiitos tästä!

 

Talvisin terveisin,

Miska Valtonen
Yhteisöpedagogiopiskelija