Tanja

Olen Tanja Mäkelä ja työskentelen VALO-hankkeessa osatoteutuksen projektipäällikkönä. Olen yhteiskuntatieteilijä, toisin sanoen ihmisten, yhteisöjen ja maailman ihmettelijä, analysoija ja tulkitsija. Tässä hankkeessa olen erityisen innostunut siitä, että kehittämistä tehdään lapsiperheiden hyvinvointiin liittyen taiteen, kulttuurin ja sote-palveluiden pinnoilla. Minua ovat inspiroineet jo vuosia osallisuuden ja kokemusasiantuntijuuden teemat sekä kehittäminen yhdessä asiakkaiden kanssa. Mielestäni mitään palvelua ei pitäisi kehittää ilman asiakkaiden kokemuksia ja heidän mukana oloa.

Liikunta, lukeminen, musiikki ja kuvis olivat lapsena lähellä sydäntä. Niin edelleen eri muodoissaan. Minulle luettiin paljon lapsuudessani ja opin lukemaan ennen kouluikää. Kun satukirjat oli koluttu läpi, siirryin sujuvasti Viisikko- ja Neiti Etsivä –kirjojen pariin. Eräänä iltana isä oli jälleen lukenut minulle ja todennut, että olisi aika käydä jo nukkumaan. Tämä oli kuulemma tapahtunut useiden ”lue vielä yksi sivu” –pyyntöjen jälkeen. Kun en saanut enää tahtoani läpi, olin todennut ”luen sit itte”. Olin alkanut lukea takellellen, mutta hitaasti ja varmasti. Kirja oli jokin Viisikko-sarjan kirjoista (tarkistettu äidiltä). Olen aina ollut ihmettelevä, pohdiskeleva ja päättäväinen luonne, utelias oppimaan uutta.

 

 

Tiina

Olen Tiina Ikkonen, toimin tässä projektissa erityisesti taidepajatoiminnan kehittämistehtävissä. Taide- ja muotoilulähtöiset, osallistamiseen, tutustumiseen ja tiedonhankintaan liittyvät menetelmät ja niiden kehittäminen sekä soveltaminen eri yhteyksiin innostavat minua. Mielestäni taide ja muu luova kenttä tarjoavat työkaluja monenlaiseen tekemiseen ja esimerkiksi empatia- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen. Olen myös innokas tapahtumakonseptien kehittäjä, joten odotan innolla tulevien taidepajojen suunnittelua ja yhteistyötä taiteilijoiden kanssa.

Olen aina ollut kiinnostunut sekä liikunnasta, taiteista että kulttuurista. Muistan, kun lapsena vietin kesiä pihalla olleessa asuntovaunussamme; sain siellä oman rauhan suunnitella paperinukeille vaatemallistoja ja pitää muotinäytöksiä. Minulla oli myös tapana kehitellä erilaisia hahmoja ja pukeutua erikoisiin rooliasuihin, kuten kuvassa oleva “rallikuski” (haaveilen salaa performanssitaiteilijan urasta!). Sittemmin hakeuduin opiskelemaan kulttuurialoille ja lopulta muotoilijaksi. Muotoilijan työ tarkoittaa minulle käyttäjälähtöistä kehittämistä, miksi ei –asennetta sekä ripausta luovaa hulluutta.

 

 

Laura

Olen Laura Soininen, tuote- ja palvelumuotoilun opiskelija Xamkista. Olen VALO-hankkeessa mukana harjoittelijana, erityisesti palvelumuotoilun tehtävissä. Minua inspiroi työskentely erilaisten ihmisten kanssa, ja uskonkin avoimen dialogin sekä kuuntelemisen olevan kaiken kehittämistyön keskiössä. Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa on ensiarvoisen tärkeää kyetä olemaan empaattinen, joka onkin vuorovaikutustaitojen lisäksi mielestäni yksi palvelumuotoilijan tärkeimmistä ominaisuuksista. Etenkin lasten kanssa työskentely on lähellä sydäntäni ja olenkin ollut mukana muun muassa Kids Draw-piirtämistapahtumien järjestämisessä sekä toteuttamisessa.

Olin lapsena hyvin musikaalinen ja voimakastahtoinen. Tarkkailin ympäristöäni hyvin tarkasti ja olin erittäin utelias. Jos halusin jotakin, keksin kyllä keinot saada tahtoni läpi. Olin eräänä kesänä isovanhempieni mökillä Rääkkylässä. Tahdoin kovasti mennä uimaan, mutta alkukesästä vesi oli vielä liian kylmää ja mummoni kielsi minua. Tovin jälkeen mummo lähti etsimään minua, olin kadonnut johonkin. Hän löysi minut saunasta, isosta vesisaavista. Vesi oli saavissa tietenkin yhtä kylmää kuin järvessä, mutta logiikkani oli pettämätön. Jos järveen ei saa mennä, niin kyllä minä vettä löydän muualtakin. Vielä tänäkin päivänä minussa elää tämä samanlainen tapa kokea maailma ympärilläni – Missä tahto, siellä keinot. Kun itselleen antaa luvan olla luova ja pohtia ratkaisuja avoimin mielin, kykenee löytämään uusia tapoja päästä tavoitteeseensa, tavalla tai toisella.

Jaa sivu