Viime vuosina monet kouluhyvinvointitutkimukset ovat tuoneet esille huolen nuorten jaksamisesta toisella asteella. Erityisesti pinnalla ovat olleet erilaiset mielenterveyden pulmat sekä uupumus. Ei kuulosta hyvälle, jos tulevaisuuden toivomme ovat jo ennen työelämään siirtymistä väsähtäneitä. Koulut ja kunnat ovat ottaneet nuorten huolet onneksi melko tosissaan ja alkaneet tehdä tilanteelle jotakin.
Tutkin juuri valmistuneessa opinnäytetyössäni Mikkelin toisen asteen opiskelijoiden subjektiivista kouluhyvinvointia sekä sitä, millainen merkitys opiskelijayhteisöllä ja koulunuorisotyöllä on opiskelijoiden kouluhyvinvoinnille (Sainio 2020). Kvantitatiivisen tutkimukseni tutkimusmenetelmänä käytin verkkokyselyä. Tulosten mukaan opiskelijat voivat monilta osin hyvin, mutta he toivat myös esille olevansa uupuneita ja tarvitsevansa lisää esimerkiksi mielenterveyspalveluita. Kohta vuoden vallinnut koronapandemia on tuskin helpottanut nuorten ahdinkoa. Nuorten onneksi heillä on ympärillään tukeva opiskelijayhteisö ja kaveripiiri. Lisäksi kohdekouluissa toteutettiin koulunuorisotyötä, vaikkakin opiskelijoiden havainnot toiminnasta olivat vielä melko vähäiset.
Tulokset osoittavat, että koulunuorisotyön toteuttamisella on jonkin verran merkitystä opiskelijoiden kouluhyvinvoinnille. Koska tulokset olivat opiskelijoiden subjektiivisiin kokemuksiin pohjautuvia, eivät kaikki opiskelijat kokeneet, että koulussa olisi koulunuorisotyötä lainkaan. Näin ollen päädyin vertaamaan kahta ryhmää toisiinsa sen perusteella kokevatko opiskelijat koulussaan toteutettavan koulunuoristyötä vai eivät. Monet opiskelijoista olivat koulunuorisotyön toteuttamisesta epävarmoja, jonka vuoksi kyllä ja erityisesti ei -ryhmät kutistuivat melko pieniksi.
Kaiken kaikkiaan edellä mainittuja ryhmiä toisiinsa vertailemalla koulunuorisotyöllä oli positiivinen merkitys opiskelijoiden fyysiselle, psyykkiselle ja sosiaaliselle kouluhyvinvoinnille. Eniten merkitystä oli opiskelijoiden psyykkiselle ja sosiaaliselle kouluhyvinvoinnille, sillä fyysiset rakenteet ovat yleensä hankalammin muutettavissa kuin opiskelijan mieli ja yhteisön sisäiset suhteet. Koulunuorisotyöntekijä voi olla nuorelle esimerkiksi ainoa aikuinen, joka kuuntelee. Se voi kuitenkin riittää, sillä koulunuorisotyöntekijät nuorisoalan ammattilaisina ovat koulutettuja kohtaamaan nuoria ja ohjaamaan heitä eteenpäin elämässään.
Kouluissa toteutetut toiminnot olivat olleet opiskelijoiden mukaan monipuolisia ja piristivät opiskelijoiden päivää. Tulosten perusteella opiskelijoiden mielestä hyvä koulunuorisotyö on miellyttävää ja kaikki huomioivaa matalan kynnyksen toimintaa. Koulunuorisotyöntekijän ei näin ollen tarvitse olla taikuri, vaan opiskelijoille riittävät vähänkään normaalista opiskeluarjesta poikkeavat toiminnot. Millaisia toimintoja nuoret erityisesti toivoivat? Kysy nuorilta, nuoret kyllä kertovat.
Paula Sainio
valmistuva yhteisöpedagogiopiskelija
Vuonna 2020 mukana Yhessä! & Yhessä eteenpäin! –hankkeissa
Opinnäytetyö luettavissa: Sainio P. (2020) Kouluhyvinvointi toisen asteen oppilaitoksissa: Opiskelijayhteisö ja koulunuorisotyö kouluhyvinvoinnin edistäjinä