Pitkään hain yhteisöpedagogin opinnoissa sitä puolta, mikä minua erityisesti kiinnostaisi. Koulunuorisotyötä oli sivuttu opintojen aikana ja kyllä me vähän pohdittiin, että mitä siellä koulussa sitten nuorisotyöntekijä voisi tehdä. Se ei kuitenkaan kaikkeen muuhun verrattuna ollut kovin iso kokonaisuus ja jäikin hieman hämärän peittoon, mitä mahdollisuuksia koulunuorisotyössä lopulta mahtaisi olla. Kolmannessa harjoittelussani pääsin Yhessä eteenpäin -hankkeen kautta näkemään ja kuulemaan enemmän koulunuorisotyöstä.
Ajatus nuorisotyön tekemisestä koulussa alkoi kiinnostamaan minua hiljalleen yhä enemmän. Mahdollisuus järjestää toimintaa ja kohdata nuoria kouluympäristössä olemalla heille juuri siellä se helposti lähestyttävä henkilö, tuntui järkeenkäyvälle konseptille. Tämän merkitys syveni entisestään, kun pääsin itse näkemään, kokemaan ja kuulemaan koulunuorisotyöstä enemmän.
Opiskelijoiden mahdollisuus tulla viettämään aikaa omalla koulullaan rentoon tilaan, jossa on luotettava, matalalla kynnyksellä lähestyttävä aikuinen, tuntuu hyvin merkitykselliselle kouluympäristössä. Joskus nuori tarvitsee vain sitä, että heidät kohdataan aidosti ja yhdenvertaisesti, että he pääsevät rennosti keskustelemaan jonkun luotettavan henkilön kanssa omista asioistaan ja ajatuksistaan ilman, että sen koetaan olevan jonkin tason kuulustelu tai vakava tilanne. Joskus taas jo se riittää, että on ylipäätään paikka, minne tuntuu hyvältä tulla viettämään aikaa.
Opintojeni aikana yhteisöllisyys ja osallisuus nousivat esiin minua kiinnostavina teemoina, mutta en oikein tiennyt, mitä kautta ja missä näiden tekijöiden edistäminen käytännössä voisi tapahtua. Koulunuorisotyössä erilaiset mahdollisuudet toteuttaa tapahtumia ja ryhmäytymisiä samalla tukien koulun yhteishenkeä ja nuorten hyvinvointia tuntuivat kiinnostaville kokonaisuuksille. Toimivassa toteutuksessa olisi myös tärkeää kysyä nuorten mielipiteitä ja luoda toimintakulttuuria yhdessä nuorten kanssa. Koen, että hyvän ilmapiirin ja sitä edistävien yhteisten tapahtumien ja toiminnan kautta kouluympäristöstä on mahdollista luoda mielekkäämpi, mikä taas voi tukea opintojen edistymistä.
Nuorisotyössä puhutaan usein siitä, kuinka nuoria sitten tavoitetaan ja se koetaan joskus jopa hieman haasteelliseksi. Näen koulunuorisotyöntekijöiden olevan merkittävässä asemassa myös tämän suhteen, sillä kouluympäristössä työskentelevinä heillä on mahdollisuus tuoda myös muuta nuorisotyötä näkyvämmäksi nuorten keskuuteen. Jos koululla on joku, joka on kiinnostunut heidän asioistaan ja on tietoinen nuorille tarjottavista mahdollisuuksista, voi hän toimia kannustajana ja mielenkiinnon herättäjänä nuorille.
Koulunuorisotyöllä on paljon annettavaa ja jokaisessa koulussa pitäisi ehdottomasti olla kokoaikainen koulunuorisotyöntekijä, mutta tähän tuntuu olevan vielä jonkin verran matkaa. Koulunuorisotyöstä kiinnostuneen opiskelijan näkökulmasta kyseinen työmuoto herättää mielenkiintoa, mutta samalla myös epäilystä. Jos kouluympäristö ei kykene tukemaan nuorisotyöntekijää, eikä kunnolla edes ymmärrä, mitä nuorisotyö koulussa tekee, voi olla vaikeaa tulla työympäristöön, jossa ei itsekään ole varma, mitä kannattaisi tehdä. Koulunuorisotyö on kuitenkin vielä uusi toimintakenttä, joka on hakemassa muotoaan ja paikkaansa koulussa, joten se tulee vaatimaan kokeneiltakin tekijöiltä uudenlaisia näkökulmia. Koulunuorisotyöntekijöiden ei kuuluisi jäädä yksin ja kouluympäristön tulisi tunnustaa nuorisotyön tärkeys, jotta nuorten arkea voitaisiin tukea siellä, missä nuoret jo valmiiksi ovat.
Henna Uusisalmi
Yhteisöpedagogiopiskelija, XAMK