Onneksi koulutususkomukset muuttuvat. Seuraavalla tavalla ajateltiin vielä muutama vuosikymmen sitten ja tästä putkesta poikkeavaa pidettiin jotenkin epäonnistuneena: Peruskoulun viimeisten vuosien aikana jokaisen tulisi löytää omien kiinnostusten kohteiden perusteella itselle sopiva jatko-opiskelupaikka. Valmistumisen jälkeen pitäisi löytää koulutusta vastaava työpaikka, jossa työskennellään jokseenkin koko työura.
Nykyisin hyväksytään näkemys siitä, että koulutus- ja työpolut voivat olla moniin suuntiin vieviä ja kestää vaihtelevia aikoja. Uudelleen kouluttautuminen toiseen ammattiin tai oman yrityksen perustaminen on tavallinen ratkaisu, kun työt loppuvat tai omat kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Harvan kansalaisen koulutus- tai työura on ollut suoraviivainen, matkalla koetaan monenlaisia haasteita, joista on mahdollista selvitä erilaisin keinoin. Näitä keinoja voidaan prosessoida Matti – Miesten matkat työhön -hankkeen elämänkulku- ja pelisuunnittelun pajoissa, joihin nuoret miehet (15–29-v.) osallistuvat omaehtoisesti ja tasavertaisina toimijoina hankkeeseen osallistuvien vanhempien miesten, hanketoimijoiden ja pajojen valmentajien kanssa.
Hankkeessa hyödynnetään nuorisonäkökulmaista tarkastelutapaa. Erityisen merkityksellisenä pidetään nuorten kuulemista ja kuuntelemista, huomion kiinnittämistä positiivisiin näköaloihin ja nuorten voimavaroihin ongelmakeskeisen lähestymistavan sijaan. Esimerkiksi peruskoulun aikana ja sen jälkeen vaeltamisen ja oman paikan etsimisen ei katsota automaattisesti johtavan syrjäytymisuralle ajautumista.