Hankkeessamme työharjoittelussa toimiva tuote- ja palvelumuotoilun opiskelija Joni avasi sanaisen arkkunsa ja kirjoitti blogitekstin Kouvolan koulutuksen ensimmäisistä päivistä sekä pohti luovan toimialan ammattilaisten osaamisen kehittämistä.
Kehitys tarvitsee ketjukaverikseen muutosta. Luovat alat ovat olleet jo pitkään haavoittuvaisia
markkinoinnin ja liikevaihdon jumaloinnin luvatussa maailmassamme. Luovuutta vaativien
työtehtävien avulla itsensä työllistävät ovat vallitsevan käsityksen mukaan eristäneet itsensä
tämän planeetan yleisistä kansalaisvelvollisuuksista. Omahyväisiä, itsensä intellektuellien
marginaaliseen eliittiin laskevia omien haaveidensa toteuttajia. Siinä missä luovuudeksi aikoinaan
laskettiin maisemien valokuvan tarkka jäljittely, siveltimen vedot kanvaksella mahdollisimman
kekseliäästi, tarinoiden synnyttäminen pelkkää mustekynää apuna käyttäen, ovat sen määritelmät
nykypäivänä lähes rajattomat. Mutta yksi asia näyttää pitävän pintansa erittäin sitkeään:
Liiketalous ja taide ovat kylmässä sodassa keskenään. Talouden vaatima tarkka laskennallisuus
sekä rationaalisuus ovat yleisesti pidettyjä esteitä yhteiskunnan normeista vapaalle, luovalle
ajatustoimelle. Ja tähän väliin on tarpeellista järjestää rauhanneuvottelut.
Miten sitten saataisiin ohjattua rahavirtoja kohti luovuudesta itselleen leipänsä hankkivien
talouksia? Ratkaisu saadaan aluilleen kouluttamalla heitä bisnesosaamisen tarjoamista
mahdollisuuksista. Minkä nimissä nämä ajatusmaailman muutokset saadaan sitten iskostettua
luovaan sektoriin? Tässä kohtaa kuvaan astuu CityDrivers. Tämä Euroopan sosiaalirahaston
rahoittaman projektin päämääränä on kehittää koulutuksiin osallistujien valmiuksia tarjota
palvelumuotoiluun ja yhteiskehittämiseen liittyviä palveluita, laajaa ammatillista verkostoitumista
unohtamatta. Kouluttaminen tapahtuu järjestämällä maksutonta koulutusta, seminaareja sekä
työpajoja pääkaupunkiseudulla, Tampereella sekä Kymenlaakson alueella. Tarina sai alkunsa
vuonna 2017 syksyllä, ja viimeiset luvut on tarkoitus kirjoittaa elokuussa 2019. Tätä lukiessasi
seuraavat tapahtumat sijoittuvat Kouvolaan.
Koulutukseen haettiin ensisijaisesti luovan alan ammattilaisiksi laskettavia henkilöitä, joille on
kertynyt laajaa työkokemusta omalta alaltaan, taikka tuoreeltaan ammattiinsa valmistuneita.
Aikaisemmista rupeamista poiketen vaatimuksia laajennettiin kattamaan myös liiketalouden sekä
sosiaali- ja terveysalan osaajia, näin esimerkkinä mainiten. Onnistuimme kartuttamaan reilun
kolmenkymmenen, opinnälkäisen henkilön ryhmän, joilla oli palava halu kehittää itseään sekä
osaamistaan.
Ensimmäinen päivä oli täynnä jännittyneisyyttä, että innostuneisuutta. Koska tämän kaltaisen
projektin onnistumisen yhtenä kulmakivenä on osallistujiensa taidot ja kyvykkyydet, oli aika
suorittaa hieman taustakartoitusta. Erilaisten ammatillisten suuntauksien skaala oli pakahduttavan
laaja: Toimittajan ja merkonomin kautta aina sisustusarkkitehtuurin saloihin. Osa kartutti
elantoaan yrittäjänä, osa taas työskennellen jonkun toisen leivissä. Kierroksen pyörähtäessä
loppuunsa oli aika suorittaa ensimmäinen harjoite, nimeltään tulevaisuuden muistelu. Tässä
tarkoituksena oli hetkeksi aika-matkustaa koulutuksen jälkeiseen aikaan, ja verestellä muistoja sen
antamista kokemuksista ja hyödyistä. Oli ilo huomata, että osallistujat olivat verkostoituneet
tiiviisti, sekä toimeksiannot oli saatettu onnistuneina kunniakkaasti maaliin. Totuudenhan me
koemme ajan edetessä. Päivän saimme kulumaan käymällä läpi aikataulua loppuvuodelle sekä
kattavalla informoinnilla hankkeesta ja sen pyrkimyksistä. Lopussa loimme vielä ryhmällemme
yhteiset pelisäännöt, joita noudattamalla saataisiin suurin mahdollinen hyöty irti jokaisen
työpanoksesta.
Toisen koulutuspäivän saattoi käyntiin vieraileva luennoitsija, Jukka Laitinen Laurea ammattikorkeakoulusta, ja käsiteltävänä
aiheena oli ydinpätevyyspuun hyödyntäminen itsetutkiskelun välineenä. Tätä ennen kuitenkin
murrettiin taas hieman jäätä pienimuotoisella ryhmäytymisharjoituksella. Agendana oli rakentaa
itsenäisesti pystyssä huojuva torni, rakennusaineina toimien kasa spagettia, narua, teippiä sekä
jälkiruokana vaahtokarkki, jolla tämä komeus täytyi lopulta kruunata. Ydinosaamispuu toimii
loistavana työkaluna omien vahvuusalueiden jäsentämisessä selkeäksi kokonaisuudeksi, sillä se saa
käyttäjänsä todella uppoutumaan siihen, mitkä asiat tekevät hänestä ammattilaisen omalla
alallaan. Esittämällä omat kyvykkyytensä muiden kuullen, osallistujat vain vahvistivat omaa
verkostoaan.
Jokaiseen CityDrivers-koulutuskokonaisuuteen kuuluu paikallisten toimijoiden/yrityksien
kehittämät toimeksiannot, joita osallistujat lähtevät kehittämään hyödyntäen samalla uusia
oppeja, joita kerätään läpi tulevien kuukausien. Nämä missiot pitävät esimerkiksi sisällään
psykiatrisen sairaalan sisäpihan uudistamista sekä hillo-valmistajan brändin kasvattamista ja
saattamista kohti ylellisyyttä.
Toimeksiantajat ja heidän näkemyksensä taltiointiin haastattelujen avulla, jotka myös videoitiin
samalla. Mielenkiintoa eri tehtäviä kohtaan kartoitettiin hyödyntäen eri väreissä olevia postit-
lappuja, joilla osallistujat saivat merkata itselleen mieluisimman suuntautumisvaihtoehdon.
Ensimmäisen viikon viimeisenä päivänä oli aika tutustua palvelumuotoilun perusteisiin Laureasta
saapuneen Kati Tawastin johdolla. Esitelmän tarkoituksena oli kirkastaa käsitystä tämän vielä
kohtuullisen vaikeaselkoisen alan saloista koulutettavien keskuudessa. Luennon aikana käsiteltiin
myös jo toimeenpantuja, palvelumuotoilua hyödyntäneitä projekteja, joilla saatiin luotua
konkreettisia mielikuvia oppilaiden ajatusmaailmaan. Paljon uutta informaatiota sisältävät diat
saattoivat herättää joissain pienimuotoista epätietoisuutta omasta kyvystä sisäistää
palvelumuotoilu osaksi omaa osaamistaan, mutta henki ryhmän sisällä pysyi rautaisena.
Päätapahtumana suoritettiin osallistujien jako eri toimeksiantojen kesken, ja ilmapiiri oli sekä
sähköinen että jännittynyt.
Uskomme kuitenkin vakaasti, että jokaiseen kohteeseen saatiin valjastettua osaava,
määrätietoinen sekä motivoitunut joukko, jonka panoksella päästään voitokkaasti maaliin asti.
Kulunut viikko oli tietomäärältään varmasti raskas mutta kehittävä ja oppijaansa eteenpäin vievä.
Muutama päivä hauduttelua ja palautumista, ja kohti viikkoa numero 2.
Seuraavan koulutusviikko järjestettiin Kouvolan ydinkeskustassa sijaitsevassa yhteisöllisessä
työtilassa, HUB Kouvola Viiraamossa. Premissit olivat suotuisat tämän kaltaiselle aktiviteetille, sillä
paikan yksi päämääristä on erilaisista työtaustoista olevien ammattilaisten, että yrittäjien
verkostoituminen. Paikka herättikin paljon mielenkiintoa, ja palaute oli pelkästään ruusuilta
tuoksuvaa. Mutta asiaan. Päivän oppeja jakamaan oli kutsuttu Mika Jokinen sekä Päivi Harmoinen.
Mika on liiketalouden lehtori sekä Tampereen puolen projektipäällikkö, Päivi taasen oli saapunut
eteemme Laurea ammattikorkeakoulun puolelta. Käsiteltävinä olivat seuraavat aihealueet:
Sidosryhmäkartoitus, asiakassegmenttien määritelmät sekä asiakasymmärryksen keräämiseen
tarvittavat työkalut. Sidosryhmien välisten siteiden visualisointi kartalle auttaa ymmärtämään
millä keinoilla on tehokkainta vaikuttaa projektiin vahvasti kuuluviin sidosryhmiin.
Asiakassegmenttien tutkiminen on tärkeä osa palvelun tai tuotteen suunnittelua. Mikä on mahdollisen palvelun käyttäjien ikäjakauma? Onko se suunnattu työssäkäyville ihmisille, Onko
palvelusta saadut hyödyt hedelmällisempiä vain lapsiperheille? Hyvin suunniteltu segmentti luo
kestävän perustan muulle kehitystyölle, ja tekee muotoilusta tehokkaampaa. Päivän viimeiset
tunnit kulutettiin pohtimalla haastattelumenetelmiä sekä kysymyksiä, jotka antavat eniten
hedelmiä poimittavaksi ja hyödynnettäväksi matkalla kohti käyttäjäryhmän täydellistä
ymmärtämistä.
Keskiviikon valjetessa kauneuteensa, oli vuorossa viikon viimeinen puristus, jonka aikana
käsiteltäisiin asiakastiedon keräämistä, tutkimuslupiin liittyviä byrokraattisia koukeroita, sekä
sanan ’’asiakas’’ syvempää merkitystä: onko sana itsessään merkityksensä kanssa kokenut
inflaation? Ketä pystyy kutsumaan asiakkaaksi, ja mitä oikeuksia asiakkaaksi kutsutulla ihmiseltä
täytyy löytyä, että kyseisen nimikkeen käyttö on suotavaa? Ja kuinka asiakaskuntaansa voi
tehokkaasti hyödyntää palvelun tai prosessin kehittämisessä sekä viemisessä eteenpäin!
Empatiakyvyn merkittävyyttä asiakasymmärryksessä aloimme lähestymään hienovaraisesti
katsomalla katkelma Aki Kaurismäen elokuvasta ’’Mies vailla menneisyyttä’’ (2002) jossa eräässä
kohtauksessa muistinsa menettäneen päähenkilön täytyy henkensä pitimeksi käydä asioimassa
paikallisessa sosiaaliturvakeskuksessa, jotta voisi selviytyä jo lähtökohtaisesti varsin hankalassa
elämäntilanteessaan. Tiskillä odottaa kuitenkin varsinainen muuri: Koska miehellä ei ole edes
nimeään antaa valtion virallisiin lomakkeisiin, ei markkaakaan putoaisi hänen eloaan
helpottamaan. Tylyn asiakaskontaktin jälkeen ainut lämpö löytyy läheisen kahvilan pinttyneestä
mukista, sekä sydämellisen kassaneidin tarjoamasta, ylijääneestä lounaasta. Videon tarkoitus oli
ilmentää, kuinka ongelmallisia virallisten konttoreidemme asiakaspalveluiden asenteet ovat
kaltoin kohdeltuja sekä valtaväestöstä poikkeavia eläjiä kohtaan. Tästä saatiin synnytettyä
kattavaa pohdiskelua sympatian sekä empatian eroista, ja miten näitä molempia hyödyntämällä
palveluita saa kehitettyä tuotteliaimmiksi, että kestävimmäksi palvelumuotoilun kentällä.
Tämän edellisen asiakokonaisuuden virkistäminä ryhdyimme paikalla olijoita osallistavaan
aktiviteettiin, jossa toiminnallisen harjoituksen keinoin jokainen pääsi pohtimaan elämänsä rangan
muodostavia arvoja, ja miten niitä oikeastaan arvottaa keskenään?
Kouvolan CityDrivers-koulutuksen 2. viikon päättäisi luento pelillisyydestä sekä sen tarjoamista
mahdollisuuksista palvelumuotoilussa. Iltapäivän ohjaajana toimi Tamkista Sohvi Sirkesalo, jonka
ohjastamana osallistujat keskustelivat aihealueista kuten: Millä tavalla pelillisyys esittäytyy meille
jokapäiväisessä elämässämme, sekä arjessa käyttämissä palveluissamme? Mitä ovat pelielementit,
ja miten niitä voi hyödyntää omassa työssään? Minkälaiset tekijät määrittävät pelikonseptin?
Minkälaisten sääntöjen alla on toimittava? Kuinka palautejärjestelmän olisi suotavaa toimia ja
millä sopimuksella asiakkaan saisi sitoutettua pelimekaniikkaa hyödyntävään järjestelmään?
Loppupohdintana suoritettiin pienimuotoinen aivoriihi ryhmien keskuudessa siitä, että miten
pelillisyyttä voisi hyödyntää omassa toimeksiannossa: Suunnittelu- sekä piirustuskilpailuja,
lautapelien hyödyntämistä, projektin tavoitteiden selkeää visualisointia sekä digitaalisuuden
hyödyntämistä. Keinoja on monia, ja onkin mielenkiintoista nähdä, antavatko ryhmät
mahdollisuuden tälle itselleen vielä tilaa raivaavalle menetelmälle!
Ja näin päättyy kuvaus koulutuksemme ensiaskeleista. Paljon ehdittiin oppia, mutta valtavasti on
vielä tietoa sisäistettävänä. Pääasia on, että ryhmämme ovat valmiita ottamaan kaiken tulevan vastaan, itsensä kehittämisen halun ollessa valtaisa!
Kirjoittanut Joni Hakasalo