Mikä markkina? Parasta Etelä-Savoon hanke kouluttaa parhaillaan taide-, kulttuuri- ja luontolähtöisiin menetelmiin sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) henkilökuntaa. Parasta Pohjois-Savoon hankkeessa tehdään vastaavaa koulutusta ja laajaa vaikuttamista myös kuntiin. Lisäksi siellä on sekä peruskoulutuksiin, hoitajakoulutuksiin että taiteen opintoihin tarjolla opintojaksoja, joissa taidetta ja sotea voi yhdistää. Ensi vuoden alussa Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu aloittaa kulttuurihyvinvoinnin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Helsingin kaupunki esittää visiossaan, että kaikilla terveys-ja sosiaalitoimen tasoilla käytetään jatkossa taiteen ja kulttuurin palveluita.
Listaa voi jatkaa eri puolille Suomea. Viime hallituskauden aikana 2015-19 Taiteen edistämiskeskuksen hallinnoimassa kärkihankekokonaisuudessa juurrutettiin taiteen ja kulttuurin menetelmiä sote-sektorille. Pohjaa jatkolle luotiin, sillä tietoisuus ja kiinnostus palveluita kohtaan kasvoi merkittävästi. Vuoropuhelua edistävät lähes kaikkiin maakuntiin samanaikaisesti kärkihankkeiden kanssa syntyneet kulttuurihyvinvoinnin Taikusydän-verkostot, joilla alueiden toimijat pääsevät keskustelemaan.
Taide työyhteisöjen voimana
Sote-sektori ei ole ainoa uudenlaisista menetelmistä kiinnostunut markkina. Työyhteisöt, organisaatiot ja yritykset etsivät ja ovat avoimia uusille, esimerkiksi työhyvinvointia edistäville ideoille. Korona-aika on korostanut hyvinvoinnin merkitystä entisestään. Yksittäisten tyhy-päivien lisäksi taiteen ja kulttuurin avulla voidaan ratkoa työyhteisön ongelmatilanteita ja edistää toimivuutta.
ArtsEqual –tutkimushanke on julkaisemassaan toimenpidesuosituksessa painottanut sitä, miten terveydenhuoltoala voisi tulla entistä ihmiskeskeisemmäksi, potilaslähtöisemmäksi ja tasa-arvoisemmaksi taiteen ja kulttuurin keinoin. Samalla organisaatioiden avoimuus ja ketteryys voisi lisääntyä. Tutkijoiden mukaan painotus on terveydenhuollossa tällä hetkellä etupäässä diagnostiikassa ja hoitokeinoissa. Hyvinvoinnin näkökulma puolestaan on biologinen.
Tuloksia on – mistä löytyy paikka?
Taiteen ja kulttuurin palvelutarjontaa on 2000-luvulla hankkeissa eri nimikkeillä – muun muassa yhteisötaiteena ja soveltavana taiteena – puskettu esimerkiksi sote-sektorille. Työ on tuottanut hienoja kokemuksia ja innostusta eri sektoreilla. Tuloksista ja hyvästä työstä huolimatta työtarjoukset eivät kuitenkaan ole aina lisääntyneet. Epäjatkuvuus onkin tuottanut turhautumista taiteilijoiden keskuudessa. Koska iso osa toiminnasta tapahtuu lähikontaktissa eri ikäisten ihmisten kanssa, korona-aika on vaikeuttanut toimintaa entisestään. Toisaalta digitarpeisiin on syntynyt uusia toimintamuotoja, joiden jatkohyödyntäminen voi olla uusi mahdollisuus.
Kulttuurihyvinvoinnin palvelutarjoajan toimiala on vielä vaikea ja oikeastaan vasta muotoutumassa. Vaikka palvelutarjontaa on, se on edelleen pirstaleista ja etupäässä pienten sekä itsenäisten toimijoiden varassa. Yhteenliittymät kuitenkin lisääntyvät ja toimivat esimerkiksi osuuskuntina. Niiden kautta laskutus onnistuu hyvin ja niiden kautta asiakkaille voi tarjota laajempia palvelukokonaisuuksia. Tätä tarvitaan.
Entä miten vastataan markkinoiden sisältötarpeisiin ja miten palveluja tarjotaan. Miten oma osaaminen kääntyy palveluksi ja kuinka se vastaa ajatellun asiakkaan tarpeeseen? Tässä auttaa palvelumuotoilu eli tuotteistaminen. Tätä pohdimme alkukesällä Joensuussa Kake 2.0 –Työtä ja hyvinvointia taiteesta –hankkeen tuotteistamiskoulutuksen osallistujien kanssa. Siellä hiottiin kohderyhmää, mietittiin sen tarpeita ja sitä, miten asiakas ostaa. Erityisesti keskusteltiin hinnoittelusta ja sen tasosta suhteessa omaan toimintaan ja tavoitteisiin sekä sitä, miten elanto kertyy.
MITEN tarpeET KOHTAVAAT?
Taiteen ja kulttuurin palvelutarjoajat tarvitsevat riittävät eväät muuttuvassa markkinassa toimimiseen. Koska suuri osa palvelutarjoajista toimii itsenäisesti, tuotteistamisen tulisi olla osana opintoja. On todennäköistä, että yrittäjämäinen, freelancer-pohjainen toiminta lisääntyy. Vaikka taiteen laajenevat käyttöalueet sote-sektorilla, yrityksissä ja organisaatioissa ovat mahdollisuus, ne vaativat laajempaa tuotteistamisen ja siitä viestimisen ammattitaitoa. Tästä tulee lisää haasteita koulutukselle.
Entä miten tarpeet kohtaavat? Palveluiden ostajalle on muodostuttava selkeä kuva siitä, mikä palvelu on ja mihin tarpeeseen se soveltuu. Selkeä viestiminen helpottaa ostamista. Pitää ratkaista palveluiden löytyminen sekä ostajan ja palvelutarjoajan kohtaaminen viestinnän viidakossa. Verkossa tätä tukee osaltaan Jakoon.fi –palvelumme, jossa palvelutarjonnan tietoa jaetaan suoraan kohderyhmille sähköisessä ympäristössä.
Tähdätään korkeammalle ja kovempaa
Taiteen ja kulttuurin palvelut kiinnostavat, verkostoja löytyy, vahvoja suosituksia on, hankkeita on tehty ja tehdään. Paljon puhutaan kansalaisten hyvinvoinnista ja siitä, kuinka vaikuttaa siihen positiivisesti. Löytyy taiteen ammattilaisia, joilla on menetelmiä ja kokemusta yhteisöissä toimimisesta. Koulutuksen lisääntyessä ammattilaisuus vahvistuu.
Verryttelykierroksien jälkeen on tähdättävä korkeammalle ja kovempaa. Saavutuksien taustalla on usein eri tahojen yhteistyötä. Olisikin hienoa, jos päästäisiin laajaan, järjestelmälliseen, jo aiemmin hyväksi havaittuun taide ja kulttuurimenetelmien käyttöön. Kaikilla sektoreilla puhutaan rahasta ja kustannuksista: koronan jälkeisessä ajassa varmasti enemmän ja kipeämmin. Uskalletaanko silti katsoa jo toteutuneita taiteen ja kulttuurin vaikutuksia ja edistää toimintaa ilman, että rahoitukset ovat pätkissä.
Minulla on vahva epäily siitä, että jollakin yhtälöllä saadaan sote-sektorilla sekä asiakkaiden että henkilökunnan hyvinvointia parannettua, kustannuksia madallettua ja taiteilijoille asianmukainen korvaus heidän työstään. Entäpä jos yritykset tilaisivat palveluita paitsi henkilöstön hyvinvoinnin edistämiseen, myös uudistumiseen ja innovointiin. Ehdotakin taiteilijoiden innovointipyrähdysryhmää yritysprosessien tutkimiseen.
Tämän vuosikymmenen visio voisi olla taiteen ja kulttuurin muuttuminen itsestäänselvyydeksi erilaisissa arjen yhteisöissä. Tähän päästään sitkeydellä ja pitkäjänteisyydellä. Kolmen tuhannen metrin estejuoksusta voimme siirtyä kymmenen tuhannen metrin taittamiseen. Kulttuurihyvinvoinnin markkina on taipumassa ja tarjonta lisää kysyntää. Taiteen ja kulttuurin palvelutarjontaa tarvitaan!
Kirjoittaja on tehnyt yhteistyötä Parasta Etelä-Savoon -hankkeen kanssa.
Marja Jähi-Salo, toimitusjohtaja, Amusa Suomi Oy/Jakoon.fi –palvelu
Terveyttä kulttuurista mielenterveysseura ry:n hallituksen jäsen
Parasta Etelä-Savoon – taide-, kulttuuri- ja luonto-osaamista sote- ja nuorisoalojen toimijoille -hanketta toteuttavat 1.1.2019–31.12.2020 Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu, Diakonia-ammattikorkeakoulu, Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä ESSOTE ja Savonlinnan Seudun Kolomonen ry. Toteutusta rahoittaa Euroopan sosiaalirahasto Etelä-Savon ELY-keskuksen kautta.
Lisätietoja:
www.xamk.fi/parastaes
www.facebook.com/parastaes
seuraa somessa #parastaes
