Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi, ja valtaosalla myös tahto tulla ymmärretyksi. Vaikka lähestyn asiaa nyt kouluissa ja oppilaitoksissa tehtävän nuorisotyön näkökulmasta, voin samalla kokemuksen kautta todeta kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tarpeen jatkuvan läpi elämän. Erityisesti voimia vie, jos kokee ettei ketään kiinnosta kuunnella tärkeää sanottavaa.
Tällä viikolla asia on erityisen ajankohtainen, sillä lauantaina 10.10.2020 vietetään jälleen maailman mielenterveyspäivää. Tämän vuoden teemana on kuunteleminen. Se miten tulemme kohdatuiksi, vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiimme.
Kouluissa ja oppilaitoksissa nuoret ovat usein opetuksen suhteen objekteja, jotka ottavat vastaan sen tiedon jonka opettaja heille eri tavoin mahdollistaa. Perinteinen oppilaan ja opiskelijan rooli on vastata opettajan kysymyksiin, tai esittää omia kysymyksiä aiheeseen liittyen. Kuulluksi tuleminen oikean viitekehyksen sisällä on tapahtunut. Nuorella on kuitenkin tarpeita tulla nähdyksi ja kuulluksi omista aloitteistaan, ja myös tähän on koulumaailman tarjottava mahdollisuuksia. Yksi nuoren osallisuuden kanava on oppilaskuntatoiminta. Useassa koulussa toimii myös tukioppilaita, jotka itse saavat ottaa vastuuta koulun hyvinvoinnin kehittämisestä, ja tarjoavat vertaisilleen mahdollisuuden tulla kuulluiksi heitä koskevissa asioissa.
Tällä hetkellä kehitän nuorisoalaa Opetus- ja kulttuuriministeriön määrittämässä ja rahoittamassa Osaamiskeskus Nuoskassa, mutta jo paljon aikaisemmin nuorten kohtaaminen ja kuuleminen on ollut nuorisotyössä lähellä sydäntäni. Asiaa on sanoitettu monta kertaa ja monella tavalla. Yksi näistä on käsitellä kohtaamista Myönteisen tunnistamisen kautta. Kyseinen malli ei keskity pelkästään nuoren kuulemiseen, vaan myös tämän ymmärtämiseen ja nuorelle itselleen tärkeiden asioiden tunnustamiseen. Myönteinen tunnistaminen on käytännöllinen näkökulma, jolla luodaan hyviä edellytyksiä ihmisten väliseen vuorovaikutukseen.
Kuulluksi tulemisen on hyvä johtaa ymmärretyksi tulemiseen, ja nuorelle tulee osoittaa, että hänelle tärkeät asiat on otettu huomioon vuorovaikutustilanteessa. Kuinka tämä toteutuu jokapäiväisessä arjessa, myös kouluissa ja oppilaitoksissa? Jätän tämän kysymyksen nyt jokaiselle itselleen pohdittavaksi, ja olen hyvin kiinnostunut kuulemaan paikallisista käytännöistä sen suhteen. Voidaan olettaa, että vaikutus nuoren mielen hyvinvointiin on sitä myönteisempi, mitä paremmin hänen omat vahvuutensa ja hänelle itselleen tärkeät asiat ymmärretään ja otetaan huomioon.
Aina nuorelle henkilökohtaisesti tärkeistä asioista ei tarvitse olla tämän kanssa samaa mieltä, mutta ne voidaan silti hyväksyä nuorelle itselleen tärkeinä lähtökohtina.
Oikein hyvää maailman mielenterveyspäivää!
Heikki Kantonen
TKI-asiantuntija
Osaamiskeskus Nuoska / Xamk, Juvenia
Oheiskirjallisuutta myönteisen tunnistamisen käytännöistä:
Häkli J, Kallio K & Korkiamäki R (toim.) 2015. Myönteinen tunnistaminen.
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia.