Enpä olisi kymmenen vuotta sitten arvannut, mihin työ minua kuljettaa. Olen tehnyt nuorisotyötä pitkään ja hartaasti ja nauttinut jokaisesta kohtaamisesta nuorten kanssa. Ja nyt istun itsekseni etätöissä kirjoittamassa kokemuksistani muille osaamiskeskus Kanuunan leivissä. Kokemuksistani työstä, jota tuolloin kymmenen vuotta sitten ei ollut vielä olemassakaan. Työstä, jota oli jo jollain tapaa ajatuksissa hahmoteltu, mutta johon ei ollut oikeasti minkäänlaista selkeää suunnitelmaa.
Kaikki alkoi siitä, kun syksyllä 2011 Lahden nuorisopalveluiden toiminnan kehittämiseksi kaikille lahtelaisille seiskaluokkaisille teetettiin kysely, missä heiltä kysyttiin: ”Missä toivotte tavoitettavan / haluaisitte kohdata tai tavata nuorisonohjaajan?”. Vastaajista noin puolet toivoi kohtaavansa nuorisonohjaajan omalla koululla. Tätä voidaan lienee pitää varsinaisena alkusysäyksenä sille, että nuorisopalvelut aloitti yhdessä perusopetuspalveluiden kanssa yhteisen pohdinnan asian ”korjaamiseksi”. Niinpä elokuussa 2013 kaksi ensimmäistä koulunuorisotyöntekijää aloitti työnsä hankerahoituksen turvin omilla yläkouluillaan. Vuosien varrella koulunuorisotyöntekijöiden määrä kasvoi kasvamistaan. 4,5 vuotta myöhemmin, tammikuussa 2018 Lahden kaupungin valtuusto vakinaisti työmuodon niin, että kaikille Lahden kaupungin kahdeksalle yläkoululle oli palkattu kokopäiväinen koulunuorisotyöntekijä. Päätös nuorisotyöntekijästä jokaisella lahtelaisella koululla oli yhteinen opetuksenjärjestäjän, koulujen ja nuorisopalvelujen kesken. Näin ollen työn kehittämiselle syntyi vahva yhteinen perusta. Koulunuorisotyön vakinaistaminen ei syönyt vapaa-ajalla tapahtuvan nuorisotyön resursseja vaan oli alueelliselle työlle lisäresurssi.
Nuorisotyö koulussa verkostotapaaminen
Lassi Kilponen / opetus- ja kasvatusjohtaja, Lahden kaupunki
Puheenvuorosta videotallenne:
Alussa me kaksi koululle pyrähtänyttä nuorisotyöntekijää olimme kuin Liisat Ihmemaassa. Mihin ihmeeseen olemme tulleet ja miten lähtisimme tätä työtä toteuttamaan. Miten ikinä saisimme tästä muovattua itsellemme työnkuvan, jonka avulla voisimme kertoa kaikille ihmettelijöille, mitä koululle olimme oikeastaan menneet tekemään. Oppilaat, siis ne nuoret työn kohteemme, ottivat meidät mahtavasti vastaan. He olivat nuorisotyöntekijälle tutuin osa koulussa tehtävää työtä. Nuorilla oli heti valmiina liuta kysymyksiä ja toiveita siitä, mitä koulunuorisotyöntekijän tulisi tehdä. Entä koulun aikuiset? Miten ihmeessä oppisimme puhumaan ”samaa kieltä”? Mitä nuo kaikki kummalliset termit tarkoittavat tuntijakoineen ja kolmiportaisine tukineen. Koulu on instituutiona vanha ja toiminut pääsääntöisesti yhden ammattikunnan työpaikkana. Uuden edessä olivat niin opettajat kuin nuorisotyöntekijä. Koulumaailmaan sisään pääseminen vaati sinnikästä ja suunnitelmallista työtä. Tätä työtä tehtiin yhteistyössä koko koulun henkilökunnan kanssa.
Oppilashuoltolain uudistuksen myötä yhteisöllistä oppilashuoltotyötä alettiin kehittää, ja tämä vaihe on erityisen hyvin muistissa kaikkine kokeiluineen. Uudistus tuli nuorisotyön koulumaailman jalkauttamisen kannalta hyvään aikaan, sillä se helpotti oman paikan löytymistä. Kuraattori ja nuorisotyöntekijä olivat luonteva työpari, ja tätä yhteistyötä kehitimme.
Rohkeiden ja monien kokeilujen jälkeen oma työni alkoi muotoutua ja löysi paikkansa kouluyhteisössä. Heti alusta lähtien oli selvää, että koululla työskentelevällä nuorisotyöntekijällä pitää olla vahva nuorisotyön ammatti-identiteetti. Kaikissa työtilanteissa piti muistaa oma paikkansa – olen nuorisotyöntekijä ja teen kaiken työni siitä viitekehyksestä. Opettajien kanssa tehtävä yhteistyö rakentui aina ryhmän tai luokan ympärille. Koulu otti minut vastaan ammattilaisena, jonka ammattitaitoa arvostettiin. Yhteisöllisessä oppilashuoltoryhmässä pääsin kertomaan oman näkemykseni koulun luokkien tilanteesta tai nuorten vapaa-ajan ilmiöistä.
Nuorisotyö koulussa. Kuntapäättäjän näkemyksiä
Maria Mäkynen / Lahden sivistyslautakunnan puheenjohtaja
Puheenvuorosta videotallenne:
Koululla olin välillä ison oppilasjoukon keskellä selvittelemässä konflikteja ja seuraavassa hetkessä havainnoimassa luokkaa. Olin aina valmis pysähtymään ja kuuntelemaan nuorta, uskalsin tarttua epäkohtiin ja valmis viemään nuoren asioita eteenpäin. Oman työni onnistuminen oli pitkälti kiinni koulun rehtoreiden, opettajien, yhteisöllisen oppilashuoltoryhmän ja jopa vahtimestarin halusta tehdä yhteistyötä ja lähteä mukaan uusiin kokeiluihin. Koulumaailma on nuorisotyölle mahdollisuus ammattitaitoiseen kohtaamiseen nyt ja tulevaisuudessa.
Tässä vielä muutama nuorilta saamani palaute.
”Koulunuorisotyö on avoin paikka, jossa saa tukea ja tsemppausta.””Ullis on erittäin ihana ihminen. Tukee ja aina hymyilee sekä on aina oppilaiden puolella ja antaa kaikkien olla omia itsejään.”
Johannes 15
”Koen nuorisotyön hyväksi, koska omassa koulussamme kaikki, mitä Ullis on tuonut kouluumme on koettu onnistuneeksi. Ulliksen kanssa on mukava toimia yhdessä.”
Vilma 14
Ulla-Riitta Moilanen
suunnittelija
Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia. Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna on yksi osaamiskeskus Nuoskan osatoteuttajista.