Valtakunnallisen Leikkipäivä-viikon (19.-25.4.2021) kunniaksi tehty blogi Mannerheimin Lastensuojeluliiton Kaakkois-Suomen piirille.
Teen kirjaa. Kirja on DRAAMALEIKKI eli arjen leikkiä teatterin keinoin. Olen tehnyt – tai siis jättänyt tekemättä – tätä kirjaa jo seitsemän vuotta. Sisuunnuin taas ja päätin, että kirja valmistuu siihen hetkeen, kun täytän 50. Siihen on nyt vuosi aikaa.
Sain vuonna 2014 Suomen Kulttuurirahaston Kymenlaakson rahastolta tähän kirjaan apurahan. Tästä olen kiitollinen edelleen. Kiitos SKR! Apurahalla syntyi kirjan runko ja kuvitus. Kuvituksen teki taitava ystäväni Päivi Pöyhölä Lappeenrannasta. Kuvitus on ihana! Nyt ihana kuvitus tarvitsisi sen valmiin kirjan ympärilleen.
Minua hävettää asiat, joita en saa valmiiksi asti tehtyä. Osaan kyllä soimata itseäni keskeneräisistä ja roikkuvista hommista, mutta en tarttua niihin. Siksi tämä blogikirjoitus. Ongelmat ja haasteet eivät tykkää päivänvalosta. Ja jos Draamaleikki blogihetken ansaitsee – se on totta kai valtakunnallinen Leikkipäivä.
Teatteri – ja etenkin sen osallistava ja soveltava käyttö on ollut itselleni se kaikista rakkain leikkikenttä jo nuoruudesta alkaen. Lapsena olin (kuulemma) ujo – eli teatteria enemmän vei mukanaan piirtäminen. Viihdyin yksin ja piirsin.
Nuoruudessa alkoi teatteritoiminta viedä mennessään. Päiväkirjassani vuodelta 1989 lukee ”elämäni mahtavimmat päivät” eli 18.1. ja 19.1.1989, jolloin peräkkäisinä päivinä oli Scorpions Helsingin jäähallissa ja seuraavana iltana Kuusankosken Teatterin nuorisoryhmän ensi-ilta.
Tämän jälkeen on elämään tullut paljon muitakin mahtavia päiviä. Se kaikista parhain päivä oli joulukuussa 2003, kun minusta tuli Äiti.
Lapset. Minä Fanitan Teitä. Olen fanittanut aina – ja nyt kun se omakin pieni poika on melkein aikuinen, myös kaipaan teidän seuraanne. Ollakseni rehellinen; aikuiset ovat hyvin usein paljon tylsempiä kuin Te. Aikuiset eivät ole niin hyviä leikkimään kuin Te. Aikuiset muun muassa hyvin harvoin ymmärtävät ison tyhjän tilan ympärijuoksemisen mahdollisuuksia tai sitä, miten seikkailu syntyy juuri siitä tunteesta, että on paikassa missä ei saisi (aikuisten mielestä) olla.
Ensimmäinen Lasten Teatteritapahtuma järjestettiin Kuusankoskella vuonna 1988. Nuorena teatterinharrastajana oli siis onni kasvaa yhdessä tapahtuman kanssa. Ehdin nähdä, työskennellä ja olla mukana tämän mahtavan festivaalin äärellä noin 25 vuotta. Kaikki vuodet kiteytyvät yhteen rakkaaseen muistoon. Lasten nauru. Yhä edelleen olen sitä mieltä, että se on parhainta mitä elämässä olla voi.
Lapset. Naurakaa ja leikkikää jatkossakin. Käykää teatterissa ja lukekaa kivoja kirjoja. Jutelkaa kavereiden ja aikuisten kanssa näytelmien ja kirjojen henkilöistä. Kuka on suosikkisi ja miksi? Kuka muistuttaa sinua itseäsi eniten? Entä jotakuta tuttuasi? Kuka haluaisit olla ja miksi? Millainen olisi oma seikkailumaasi? Voisiko olohuoneen matto muuttua valtamereksi ja miten pahvilaatikosta tulee merirosvolaiva? Millaisen roolimerkin tarvitsee Kapteeni?
Aikuiset miettivät kuumeisesti, miten näihin kysymyksiin vastataan oikein. Mutta Te Lapset tiedätte. Minäkin tiedän, koska Te olette opettaneet sen minulle. Leikin avulla. Leikin avulla näihin kysymyksiin vastataan, koska leikissä ei ole oikeaa eikä väärää, leikissä ei ole pakkoakaan. Leikissä kaikki on mahdollista! Ei siis ihan pikkujuttu. Onneksi tälle isolle ja tärkeälle asialle on oma teemaviikko ja teemapäivä!
Piia Kleimola
teatteri- ja draamatoimija
projektipäällikkö
Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen
PS. Sitten kun olen vielä enemmän mummo kuin mitä jo olen – aion olla vapaaehtoinen lukumummi. Minä luen lapsille hauskoja kirjoja. Sellaisia, joiden avulla saisin taas kuulla sitä maailman parasta naurua. Toivottavasti luen silloin myös tätä Draamaleikkikirjaa.
#Leikkipäivä2021 #leikkiviikko #eloailoa #xamk #luovaxamk #labfinland #okmfi #mllkaakkoissuomenpiiri