Olen huolestunut siitä, ettei vienti enää näytä kiinnostavan uusia eteläsavolaisia yrityksiä, pitkän uran Pienyrityskeskuksessa Venäjän-kaupan koulutusten ja erilaisten vientihankkeiden parissa tehnyt Merja Ryökäs sanoo.
Hän aloitti 1980-luvun puolivälissä Pienyrityskeskuksessa tutkimusassistenttina ja teki vuosia erilaisia selvityksiä ja tutkimuksia.
Kun Venäjän-kauppaan avautui mahdollisuus 1990-luvun alussa, oli luontevaa, että yliopistossa venäjään opiskellut Ryökäs lähti luomaan edellytyksiä eteläsavolaisten yritysten Venäjän-viennille.
”Järjestimme yrityksille seminaari- ja tutustumismatkoja Pietariin ja Moskovaan. Pienyrityskeskuksen pitkäaikainen johtaja Pentti Mustalampi kutsui niitä silmänaukaisumatkoiksi. Vuosien varrella kävimme yritysten kanssa markkinointimatkoilla muissakin miljoonakaupungeissa, kuten Jekaterinburgissa, Kazanissa, Samarassa, Permissä, Nizhni Novgorodissa ja Udmurtian pääkaupungissa Izhevskissäkin kaksi kertaa.”
Vientiosaajia yrityksiin
Helsingin kauppakorkeakoulu vauhditti PYKin toimintaa Venäjällä ja pian Pietariin perustettiin oma toimisto sillanpääasemaksi. 1990-luvun laman jälkimainingeissa PYK suunnitteli ja toteutti työvoimapoliittisia koulutuksia Pietari Expert -ryhmille Mikkelissä ja Uudellamaalla. Siinä rinnalla vedettiin vientikoulutuksia, joihin osallistuneet yritykset saivat vientiponnistelujensa tueksi suomalaisen ja venäläisen asiantuntijan.
”Tällä mallilla saimme aikaan hyviä tuloksia, kun koulutuksessa olleet asiantuntijat tekivät yrityksille markkinaselvityksiä ja hakivat kontakteja. Eteläsavolaisista yrityksistä Venäjän-kauppaa lähtivät tekemään muun muassa Steamrator, St. Michel Print ja KPA Unicon.”
Venäjän-kauppa kiinnosti yrityksiä aidosti. Koulutusryhmät täyttyivät ääriään myöten kuin itsestään. Monet 1990-luvulla Venäjän-kaupan aloittaneet ovat tehneet sitä katkotta hyvin tuloksin.
Venäjä on ollut tärkeä markkina-alue eteläsavolaisille yrityksille
Kieli ja kulttuuri tutuiksi
Venäjän-kaupan esteinä pidettiin alkuvaiheessa kielen ja kulttuurin osaamista. Merja Ryökäs veti vuosia venäjän kieleen ja kulttuuriin perehdyttäneitä koulutuksia. Erityisryhmille, kuten matkailuyrityksille ja naisyrittäjille räätälöitiin omia versioita.
”Nyt on tilanne se, että englannin kielelläkin pärjää, mutta tietyt tapakulttuurin piirteet täytyy hallita, että luottamus syntyy. Luottamus on Venäjällä välttämätön asia, joka vauhdittaa kaupankäyntiä. Venäjälle mentäessä on kotityöt tehtävä kunnolla, eikä tuloksia välttämättä tule nopeasti. Nyt voisi olla käyttöä yrityskohtaiselle sparraukselle.”
Venäjällä tapahtuneet pari ruplan romahdusta ja meneillään oleva rajat sulkenut koronakriisi ovat ainakin tällä hetkellä saaneet aikaan sen, ettei Venäjän-kauppa kiinnosta uusia eteläsavolaisia yrityksiä.
”Hiipuminen alkoi pikkuhiljaa. Koulutusryhmät alkoivat kutistua. Olemme selvittäneet yritysten kiinnostusta ja vastauksista voi päätellä, että nyt kiinnostavat muut maat, keskitytään kotimaan markkinoille tai ei ole resursseja Venäjän-vientiin. Kuitenkin Venäjä on iso markkina-alue naapurissa, joten toivon, että yritykset saisivat resursseja viennin aloittamiseen. Jos Venäjän-kauppa päästetään nyt hiipumaan, voidaan joutua etsimään uudet kumppanit ja aloittamaan kokonaan alusta.”
Yhteistyö Venäjällä perustuu hyviin henkilösuhteisiin
Ryökäs muistuttaa, että nykyinen viestintäteknologia helpottaa Venäjän-kaupankin teossa. Vielä 1990-luvun alussa oltiin lankapuhelimen ja faksien varassa.
”Vaikkapa matkoilla ei pystynyt tarkistamaan, onko kaikki kunnossa seuraavassa kohteessa, kun ei ollut kännyköitä. Yllättävän hyvin paikalliset yhteistyökumppanit saivat kuitenkin kaiken toimimaan.”
Venäjän-kaupan koulutuksista kehitettiin vuosien varrella myös laajoja erikoistumisopintoja (30 op) ja niitä tarjottiin eri hankkeissa ja maksullisinakin Mikkelin lisäksi myös Kotkassa ja Helsingissä. Kymenlaakson ammattikorkeakoulun ja Helsingin yliopiston Palmenian kanssa toteutettiin myös Venäjä-osaajan oppisopimustyyppistä täydennyskoulutusta korkeakoulutetuille.
”Venäjän-kaupan koulutustarjonta on ollut PYKissä todella laajaa.”
Elintarvikevientiin osaajia
Viime vuodet Merja Ryökäs on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa elintarvikealan vientikoulutusta. PYK on koordinoinut MMM:n rahoittamaa valtakunnallista hanketta, jossa on ollut mukana kolme muuta ammattikorkeakoulua.
”Ensimmäinen koulutus oli tarkoitettu kasvuhakuisille elintarvikealan yrityksille, ja osallistujat tekivät yrityksille vientiin liittyvän kehittämistehtävän. Nyt on meneillään jatkohanke, jossa valmennetaan korkeakouluopiskelijoista elintarvikeviennin osaajia.”
Ohjelmissa on pilotoitu kahteen kertaan elintarvikeviennin koulutuskokonaisuus (30 op). Seuraava vaihe olisi saada tämä ammattikorkeakoulutasoisen erikoistumiskoulutuksen kriteeristön täyttävä koulutus osaksi eri ammattikorkeakoulujen tarjontaa.
”Korkeakouluista valmistuvilla ei välttämättä ole vienti- tai kansainvälistymisosaamista. tähän mennessä koulutusohjelmassa on ollut mukana restonomi-, insinööri- ja tradenomiopiskelijoita. Heidän viestinsä on ollut, etteivät he ole saaneet aiemmista opinnoistaan eväitä elintarvikealan vientitehtäviin.”
Elintarvikealan vienti on viime vuosien uusia avauksia
Maakunta tarvitsee lisää vientiyrityksiä
Kun Merja Ryökäs aloitti työuransa Pienyrityskeskuksessa 35 vuotta sitten, Pienyrityskeskus toimi puukorttelissa Puistokatu 1:ssä Mikkelissä. Koulutuksia ja tutkimuksia oli toteuttamassa noin tusina asiantuntijaa verkostoineen. Laajimmillaan Pienyrityskeskuksessa on ollut noin 70 työntekijää ja omia toimipisteitä on pyöritetty Mikkelin lisäksi Helsingissä, Pietarissa ja Tallinnassa. Ryökäs ehti toimia niin Helsingin kauppakorkeakoulun, Aalto-yliopiston, Mamkin kuin nyt Xamkinkin palveluksessa.
Pienyrityskeskus on ollut merkittävä yritysten liiketoiminnan kehittäjä 40 vuotta
”Olemme pyörittäneet erilaisia hankkeita ja koulutuksia ympäri Suomea. Toivon, että jatkossakin tuettaisiin yritysten kansainvälistymistä, vientiä, myyntiä ja markkinointia. On huolestuttavaa, että vientiyritysten määrä ja tavaraviennin arvo on Etelä-Savossa huomattavasti alhaisempi kuin useimmissa muissa maakunnissa. Kotimarkkinoiden ollessa pienet kannattaisi yritysten hakea kasvua kansainvälistymisestä ja uusiutumisesta. Etelä-Savossa tarvitaan nyt kansainvälistymistason nostoa.”
Vientiyrityksiä on täällä huolestuttavan vähän
Teksti, kuvat ja videoklipit: Päivi Kapiainen-Heiskanen