Mediakasvatuksen tavoitteena on turvata mediankäyttäjien hyvinvointi. Hyvinvointiin kuluu toisten huomioiminen, empatia, itsetuntemus ja kyky rajata mediasisältöjä ja sosiaalisen median ihmissuhteita sekä ymmärrys erilaisista verkkoympäristöistä. Hyvinvoinnissa korostuvat kohtuullinen medioiden käyttö, kyky ennakoida ja estää häiriköintiä netissä sekä medioiden käytön tasapainoinen suhde muihin hyvinvoinnin osatekijöihin. Mediakasvatus ja siitä koituva hyvinvointi ovat turvattavissa mm. oppilaitosnuorisotyön keinoin.
Mediakasvatus osana oppilaitoksissa tehtävää nuorisotyötä
Koulu on ympäristö, jossa nuorten mediasuhdetta voidaan kehittää. Nuoret hyötyvät saadessaan tietoa järkevästä median käytöstä. Nuoren ajatuksista kiinnostuneen nuorisotyöntekijän kanssa käyty keskustelu auttaa nuorta rakentamaan järkevää mediasuhdetta. Tukea ja ohjausta nuorisotyöntekijältä saava opiskelija oppii toimimaan sosiaalisessa mediassa vastuullisesti, rajansa tuntien ja niistä kiinni pitäen, muita ihmisiä kunnioittaen. Vertaisryhmää vahvistava oppilaitosnuorisotyön yksi muoto on mediakasvatus. Vertaisryhmissä voidaan keskustella esim. siitä, millaiset sisällöt tuottavat hyvää mieltä ja ketkä sosiaalisen median kaveripiiristä ovat oikeasti tärkeitä ja rakkaita – mihin tuhatta tykkääjää tarvitaan? Nuorisotyöntekijän ohjauksessa voidaan sopia, miten mediankäyttöä rajataan. Mediankäytön kohtuullistamisesta ei seuraa porukasta pois tipahtamista.
Mediakulttuurissa mahdollisuuksia ja uhkia
Mediakulttuuri ja digitaaliset oppimisympäristöt tarjoavat nuorten kasvuun monenlaisia aineksia. Ne mahdollistavat yhteydet pitkien välimatkojenkin päähän ja tarjoavat arkeen virkistystä ja rentoutumista. Ne tukevat myös oppimista. Toisaalta monet kaupalliset digikanavat hyödyntävät taitavasti psykologista tietoa mediankäyttäjän koukuttamisesta sisällön seuraamiseen. Taidokkaasti suunniteltujen, addiktoivien mediasisältöjen jättäminen voi olla vaikeaa varsinkin jos niiden houkutusta joutuu vastustamaan yksin. Toisinaan mediankäyttö voi kehittyä ongelmalliseksi ja liialliseksi, jolloin nuori kuluttaa haitallista sisältöä. Oppilaitosnuorisotyön keinoin voidaan hallita näitä uhkia.
Mediataitoja ja digihyvinvointia yhteisön tuella
Sosiaalisen median ja erilaisten älysovellusten käyttöön liittyy yksilöllisyyden harha. Yksilöllisyyttä ruokitaan sisällöntuotannossa: mistä minä tykkään, miltä näytän, mitä olen tänään tehnyt, ajatellut tai tuntenut. Itselle tärkeitä sisältöjä tykkäillään ja kommentoidaan. Saamme yhä enemmän vastaavanlaista luettavaa syötteisiimme. Yksi tärkeä digihyvinvoinnin taito on kyky ymmärtää kaupallisten alustojen toimintaa ja ansaintalogiikkaa. Oppilaitoksessa työskentelevä nuorisotyöntekijä on avainhenkilö tämän tietoisuuden synnyttämisessä. Nuorisotyöntekijää tarvitaan silloinkin, kun nuori kohtaa verkossa haitallista materiaalia tai joutuu häirinnän kohteeksi. Kaikki mediavälitteiset sisällöt eivät ole suotuisia nuoren kasvulle ja kehitykselle. Kun kasvokkainen kontakti puuttuu, madaltuu huonon käyttäytymisen kynnys. Verkossa kiusataan. Vihapuhe tai väkivaltaiset videot leviävät nopeasti. Kerran nähtyä ei voi deletoida mielestään. Kielteiset ilmiöt voivat aiheuttaa nuorelle pahoinvointia. Nuori tarvitsee keskustelevan aikuisen – kuten oppilaitosnuorisotyöntekijän – tuekseen, jos kohtaa traumatisoivaa materiaalia tai tulee ahdistelluksi tai kiusatuksi netissä. 2. asteen oppilaitosten tehtävänä on kasvattaa nuorista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia – ei ainoastaan ylioppilaita tai autonasentajia. Koko yhteisön tuella oppilaitoksista lähtee maailmalle digihyvinvoinvia, vastuullisia, mediakriittisiä ja -tietoisia, kaikkien hyvinvointia vaalivia ja toiset huomioon ottavia osaajia.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton mediakasvatuksen suunnittelija Paula Aalto luennoi digiajan hyvinvoinnista Mikkelissä Suomen nuoriso-opistolla Paukkulassa 24.9.2019. Mediakasvatusta tarvitaan myös Yhessä!-hankkeen toimintaympäristöissä, 2. asteen oppilaitoksissa. Koulutuksessa oli mukana Yhessä!-hankkeen tki-asiantuntija Sanna-Mari Pöyry.