Plääh, lakitekstiä! Ketä kiinnostaa? Lain kuntien kulttuuritoiminnasta tulisi kiinnostaa kaikkia, sillä se velvoittaa kuntia tarjoamaan palveluita, jotka vaikuttavat asukkaidensa hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Uudistunut laki, kavereiden kesken kuntien kulttuurilaki, tuli voimaan vuonna 2019. Kunnan kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla kunta edistää kulttuurin ja taiteen tekemistä, harrastamista, saatavuutta ja käyttöä sekä taide- ja kulttuurikasvatusta ja kulttuuriperintöä.
No entä jos kulttuurikaan ei paljon kiinnosta, sellainen elitistinen hörhöjen homma, joka vie veronmaksajien rahat! Kyllä, kulttuuria usein tuetaan julkisin varoin, mutta niin kannattaakin. Kulttuurin ja taiteen positiivisista vaikutuksista hyvinvointiin ja terveyden edistämiseen on WHO:n raportissa 130 sivua todistusaineistoa. Taidetoimintaan osallistuminen ja kulttuurin kokeminen voi esimerkiksi auttaa lujittamaan sosiaalista yhteenkuuluvaisuutta, lievittämään stressiä ja ahdistusta, vahvistamaan itsetuntemusta, edistää sairauksista toipumista ja vahvistaa lasten kehitystä.
Mitä se laki sitten oikeastaan käskee?
Kunnan asukkaana voit olla joko käyttäjä, tekijä tai harrastaja – ja kaikissa näissä rooleissa sinua tuetaan! Olet vähintään kulttuurin ja taiteen kokija (vähemmän fiinisti ilmaistuna kuluttaja).
Laki pyrkii tukemaan mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja toimintaan sekä kulttuurin ja taiteen tekemiseen ja kokemiseen ja edistämään väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista, vahvistamaan hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä kulttuurin ja taiteen keinoin ja luomaan edellytyksiä paikallisen ja alueellisen elinvoiman kehittymiselle ja sitä tukevalle luovalle toiminnalle. Lähtökohtina ovat demokratia, asukaslähtöisyys, tasa-arvo, kestävä kehitys sekä kulttuurinen moninaisuus ja vuoropuhelu. Kulttuurin yhdenvertainen saatavuus ja monipuolinen käyttö ovat avainasioita.
Miten jaloa! Eikö alkanut jo kiinnostaa? No mutta – kuka tästä kaikesta on vastuussa? Ilouutinen, sillä ensisijaisesti kunta, jonka asukas olet! Kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa. Olet kuntalainen, jolla on oikeus kulttuuripalveluihin. Ole ylpeästi kuntalainen!
Ja mihin se laki sitten ulottuu?
Mitä se “kulttuuri” sitten on? Se ei ole pelkästään teatteria ja oopperaa, vaan ilmenee arkisemminkin, kuvataiteena toimistossa, kirjoitustyöpajana kuntoutuksessa, paikallismuseon askartelutapahtumana ja ilmaiskonserttina puistossa. Mutta eikö siitä kulttuurista huolehdi jo kirjastot, teatterit ja museot ja muut laitokset? Ostakoot ne liput, joita se kiinnostaa! Oikeastaan kulttuurin voi määritellä todella laajastikin. Se on kaikkialla arjessa vastaantuleva inhimillisten toimintojen ilmentymä, eikä sen siten tule rajoittua yhteen toimialaan. Lain velvoittamana kunnassa tulee tehdä yhteistyötä eri toimialojen välillä. Tämä koskee yhteistyötä niin kuntien, viranomaisten ja maakunnan sekä kulttuuri- ja taidealan ja muiden toimialojen toimijoiden kanssa.
Jos olet taiteen ja kulttuurin ammattilainen, laki hyödyttää sinuakin. Se velvoittaa kuntia luomaan edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle ja toiminnalle ja edistämään kulttuurin ja taiteen harrastamista ja tarjoamaan mahdollisuuksia tavoitteelliseen taide- ja kulttuurikasvatukseen. Vireä harrastus- ja kasvatustoiminta tarkoittaa, että jonkun osaavan ammattilaisen täytyy tuottaa sisältöä kyseisiin toimintoihin.
Muinaisaikojen kummastelijoita ja museoiden ystäviä ilahduttaa, että laki velvoittaa edistämään kulttuuriperinnön ylläpitämistä ja käyttöä sekä paikallista identiteettiä tukevaa ja kehittävää toimintaa. Kulttuuriperintö on läsnä myös maisemissa ja rakennuksissa, ja on osa paikallisidentiteetin rakentumista. Nämä ovat eri tärkeitä paikkaan kuulumisen ja hyvinvoinnin kannalta – ja kaikkein tulisi löytää paikkansa, ja paikkojen se oma ainutlaatuinen identiteettinsä!
Laki velvoittaa kuntia edistämään kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa. Taide ja kulttuuri voi oikeasti edistää terveyttä ja luoda hyvää koko yhteisöön – ja pienentää terveysmenoja. Kulttuurin tuoma lisäarvo ja luovan talouden aineeton merkityksenanto voivat toimia alueellisina vetovoimatekijöinä ja lisätä myös liiketoimintamahdollisuuksia sekä aineellista hyvinvointia.
Eikä tässä vielä kaikki! Kunnan tulee edistää kulttuurista vuorovaikutusta ja kansainvälistä toimintaa (ikkunat auki maailmalle siis) ja toteuttaa muita kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä toimia. Uusi kulttuurilaki toi kulttuurin mukaan myös TEAviisariin. THL:n ylläpitämä TEAviisari on työkalu terveydenedistämisaktiivisuuden seurantaan. Sen avulla kunnat voivat paremmin suunnitella ja arvioida omaa toimintaansa ja päätöksentekoa.
Miten tämä kaikki toteutettaisiin?
No niin! Kaikkea tätä se laki velvoittaisi, aikamoiset vaatimukset! Toki kuntien on huomioitava paikalliset olosuhteet ja voimavarat sekä eri väestöryhmien tarpeet. Eli kukin kunta kykynsä mukaan parhaaseen pyrkien ja eniten tarvitseville kohdentaen? Kunnat toimivat resurssiensa ja kykyjensä puitteissa, mutta niitä rajoja on pyrittävä murtamaan ja ylittämään. Toiminta ei välttämättä vaadi suuria resursseja, vaan uutta ajattelua. Monialainen yhteistyö esimerkiksi museon ja kirjaston sekä asumispalveluyksikön välillä, osaamisen jakaminen ja kekseliäisyys auttavat jo pitkälle.
Nyt ovat asukkaat riemuissaan, mutta kuntajohto kauhuissaan. Velvoittavuus painaa ja tarvitsevia on monia. Ei hätää, kunnat eivät ole tyystin yksin ja apua on saatavilla. Opetus- ja kulttuuriministeriö toimivaltaisena ministeriönä ja muut viranomaiset kuten Museovirasto, Taike ja ELY luovat edellytyksiä kuntien kulttuuritoiminnalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö taas voi osoittaa hakemuksesta kunnalle tai muulle toimijalle kehittämistehtävän, jolla luodaan edellytyksiä kuntien kulttuuritoiminnalle. Lisäksi kunnassa tapahtuvalle kulttuuritoiminnalle voidaan myöntää valtionavustusta, on toiminnan toteuttajana sitten kunta, yhteisö tai säätiö.
Paitsi että! Eikö kukaan kuuntele kuntalaisia? Ylhäältäpäin vain syötetään kulttuuria ymmärtämättömille, niinkö? Ei oikeastaan, sillä kuntalaisia olisi kuunneltava, sillä he ovat sekä osallisia että loppukäyttäjiä ja tietävät tarpeensa parhaiten. Kunnan asukkailla tulee olla mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa kunnan kulttuuritoimintaan ja sitä koskevan päätöksenteon valmisteluun. Osallistumisen oikeudesta säädetään kuntalaissakin.
Kaksikielisissä kunnissa ja saamelaisten kotiseutualueilla on huomioitava näiden väestöryhmien tarpeet samanlaisten perusteiden mukaan. Toiminnan järjestämisessä on huomioitava myös paikalliset kieliryhmät.
Lakien vaikuttavuus?
Ja jotta tämä ei jäisi vain pieneksi puuhasteluksi ja mutu-tuntumiksi, kunnan tulee arvioida kulttuuritoiminnan toteutumista osana kuntastrategiansa arviointia ja osana terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä. Nämä tulokset ovat julkisia, joten jokainen kuntalainen voi halutessaan tutustua, miten asiassa on onnistuttu – ja halutessaan pyrkiä vaikuttamaan asiaan kuntalaisena.
Lisäksi tämä laki liittyy koko Suomen lainsäädännölliseen kokonaisuuteen, joka pohjimmiltaan pyrkii takaamaan kansalaisten ja yhteiskunnan välisen yhdessäelon sekä vastuiden ja velvollisuuksien toteutumisen. Lait voivat toki olla tulkinnanvaraisia, eikä toiminta aina läheskään ulotu lain ihanteiden tasolle. Kulttuurilakiin limittyvät mm. seuraavat lait: yleisistä kirjastoista annettu laki, taiteen perusopetuksesta annettu laki, museolaki, teatteri- ja orkesterilaki, ja vapaasta sivistystyöstä annettu laki, kuntalaki, terveydenhuoltolaki. Näillä laeilla on varmasti kivaa keskenänsä niiden vaaliessamme kansakuntamme sivistystä!
Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen on nimenomaan kulttuurilaissakin mainittu, Opetus- ja kulttuuriministeriön osoittama kehittämistehtävä, joka luo edellytyksiä kuntien kulttuuritoiminnalle. Tällä tuetaan kuntien kulttuuritoiminnan kehittämistä ja edistetään sen toteutumista yhdessä kuntien eri toimialojen edustajien, päättäjien ja kuntalaisten kesken. Iloitaan siis tästä laista, kehittämistehtävästä ja elävöitetään tämä laki toiminnaksi ja hyvinvoinniksi!
Laki kuntien kulttuuritoiminnasta 166/2019 löytyy täältä.
Yläkuva Saph Photography / Pexels.
Kirjoittanut
Laura Lehtinen
TKI-asiantuntija, Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille
