Peliala suunnannäyttäjänä kohti pandemiaresilienttiä koulutusta, tuttavallisemmin PARK-hanke, pyrkii auttamaan erityisesti matkailu- ja luovan alan pk-yrityksiä löytämään ratkaisuja heitä kohdanneisiin pandemiahaasteisiin. Mallia otetaan pelialalta, jolla on ollut valmiudet työskennellä verkossa ja digitaalisen tuotekehityksen parissa ja tästä syystä peliala on sopeutunut hyvin pandemian tuomiin muutoksiin. Sopeutuminen, joustavuus ja palautuminen liittyvät resilientti-termiin, mutta mitä sillä tarkoitetaan PARK-hankkeen yhteydessä?
Resilienssi-sanalle (eng. resilient) löytyy useampia määritelmiä. Cambridge Dictionary määrittelee sen muun muassa kyvyksi pysyä positiivisena vastoinkäymisiä kohdatessaan, palautua hyvään kuntoon sairastumisen jälkeen sekä kyvyksi ottaa nopeasti takaisin alkuperäinen muoto jonkin fyysisen muokkauksen jälkeen. Jälkimmäisellä viitataan materiaaleihin tai esineisiin, kuten kumipalloon, joka ponnahtaa takaisin muotoonsa fyysisestä rasituksesta, kuten puristuksesta. Työterveyslaitos määrittelee resilienssin sujuvaksi ja joustavaksi toiminnaksi yllättävissäkin tilanteissa sekä ennakoinniksi ja yhdessä oppimiseksi. Mutta miten termi liittyy PARK-hankkeeseen? Kutsuimme hanketta suunnittelemassa olleen, pelialan ja palvelumuotoilun tutkimuspäällikön Samuli Karevaaran Xamkin Luovien alojen tutkimusyksiköstä avaamaan aihetta hieman lisää.
Samuli, kerro ensin vähän itsestäsi ja pelihahmostasi?
Olen Samuli, nörtti jo syntyessäni. Tekniikkaan olen tutustunut jo lapsesta saakka, myöhemmin olen laajentanut maailmankuvaani teknologiasta myös käyttäjiin.
Pelihahmoni on oranki, joka on ottamassa mukaansa autiosaarelle aurinkokennot ja retrotietokoneen pelailua ja koodailua varten. Samaistun orankiin sikäli, että olisimme varmaankin pienen harjoittelun jälkeen yhtä hyviä soittamaan viulua. Lisäksi oranki keräisi ihailua myös väärin soittaessaan.
Mistä idea PARK-hankkeseen tuli?
Olen tehnyt sekä pelialan että verkko-opetuksen kanssa töitä. Ajatus pelialan oppimien asioiden laajentamisesta muille aloille on toki kypsynyt pitkään, ja PARK-hankkeessa pääsemme viemään pelialan teknologian ja menetelmien ilosanomaa mukavien kumppanien kanssa monelle eri alalle.
Mitä resilienssi tarkoittaa pelialalla?
Peliala on osaamisintensiivistä. Moni on aloittanut oppimisen netin välityksellä, kaukana muista alan ammattilaisista. Samoin muut pelaajat ovat usein toisissa kaupungeissa tai vierailla mantereilla. Tekniikan käyttäminen fyysisen etäisyyden ylittämiseen on ollut luontaista sekä pelien tekemistä opiskeltaessa että pelejä tehtäessä.
Peliala on myös ollut valtavassa myllerryksessä koko olemassaolonsa ajan. Koronan tuomat muutokset ovat pelialalla vain pisara ämpärissä, kun monella muulla alalla muutos on ollut kipeä ja jopa tuhoisa.
Miten mielestäsi muut alat, eritysesti kulttuuri- ja matkailualan toimijat, voisivat kehittää omaa resilienssiään?
Tätä pohditaan PARKin työpajoissa toki tarkemmin, mutta digivälineiden kokonaisvaltaisella hyödyntämisellä. Ei pelkästään asioiden välittämisessä verkon ylitse, vaan myös toimintatapojen muutoksella ja sisällöntuotannon uudistuksilla. Digin ja kulttuurin kohtaamispinnassa mielenkiintoista on juuri kokonaan uusien toiminnan ja kulttuurin muotojen syntyminen.
Mutta palataanpa vielä hankkeen nimeen ja erityisesti sen loppuosaan. PARK-hankkeessa autamme yrityksiä kehittämään omaa resilienssiään koronapandemian kaltaisille muutostekijöille ja tämä tapahtuu konkreettisesti tulevissa työpajoissamme. Työskentelyyn kutsutaan pelialan sparraajien lisäksi myös opiskelijoita, joten samalla kehitämme ja kokeilemme toimintamalleja ammattikorkeakoulujen väliseen yhteistyöhön ja kohti pandemiaresilienttiä koulutusta.
Kirjoittaneet:
Tiina Ikkonen ja Samuli Karevaara
Lähteet: