Metafora kuvaa, kuluu ja uudistaa
Runosuoleni sykkii. Virkistyspäivät Moision kartanossa aktivoivat minut paitsi runoilemaan, myös miettimään metaforien merkitystä hoiva- ja hanketyössä.
Metafora on Tieteen termipankin mukaan ”kielikuva, jossa sana tai lause viittaa johonkin muuhun kuin ilmeiseen ja tavanomaiseen merkityksensä. – – kielellinen ilmaus siirretään tavanomaisesta merkitysyhteydestään ja asetetaan uuden kohteen paikalle.” Metafora on keskeinen poeettisen eli runokielen keino. Aristoteles luonnehti metaforaa kätketyksi vertaukseksi, joka rakentuu ilman kuin-sanaa.
Runous on metaforien valtakuntaa, mutta niillä on paikkansa myös proosassa ja jopa proosallisessa arkielämässä. Metaforan suosiota selittää, että se ”vetoaa sekä älyyn että tunteeseen”. Sen avulla erilaiset kielelliset merkitykset ovat yhtä aikaa voimassa.
Metaforat ovat tarinallistamisen perusainesta. Käyttökelpoisimmat kielikuvat ovat käytettävissä sekä yksinään että toisiinsa yhdisteltyinä.
Suosiolla on hintansa: ”Yleiskielessä metaforat kuitenkin usein kuluvat jatkuvassa käytössä, jolloin ne automatisoituvat ja niiden ilmaisullinen teho katoaa.”
Time2Grow-hanke kasvattaa metaforia
Time2Grow-hankkeessa edistämme pienten hoivayksiköiden työhyvinvointia ja ehkäisemme työuupumusta. Jo hankkeen nimi kutsuu metaforisiin maailmoihin: aika kasvaa. Konkreettisen lehtien ja kukkien kasvamisen sijaan nimi viittaa henkiseen kasvuun. Sielun viljelijöitä olemme sekä me hanketiimiläiset että hoivayksiköissä kohtaamamme työntekijät.
Metaforat voivat olla väline oman työn tekemisen ymmärtämiseen. Kurkistus lapsuuteen on paikallaan. Millaisin kuvin ja kielikuvin Sinun lapsuuskodissasi puhuttiin ja viestittiin työnteosta? Oliko se ainaista kivireen vetämistä? ”Otsasi hiessä” oli töitä paiskittava, työkavereita haukuttiin rumilla nimillä ja pomo oli kädetön. Vai oliko työ herkkua ja työyhteisö kuin toinen perhe?
Metafora on metatason väline: sen avulla voi käsitteellistää hankalia tilanteita ja sanoittaa ilon hetkiä. Se taas auttaa voimaan paremmin – myös työssä.
Viestintäverstaalla viuhuu verbaalinen vasara
Poimin satunnaisia esimerkkejä Time2Grow-hankkeessa käytetyistä kirjallisista ja suullisista metaforista. Ne ovat peräisin blogiteksteistä, tiimipalaverimuistioista, tunnetyöpajoista, viestintäverstailta ja kerätyistä palautteista. Esimerkeistä huomaa, että metafora paitsi kuvaa kohdettaan, myös heijastaa aikaansa. Merkitykset ja sävyt muuttuvat.
Talo ja rakentaminen kuvaavat voimakasta tulevaisuuden uskoa ja kyvykkyyttä. Vaikka kaikki haluaisivat rakentaa pomminkestävän bunkkerin, miksi joskus ponnistelujen tuloksena on huojuva talo? Työterveyslaitoksen työkykytalon avulla tarkastelimme työhyvinvointia neljässä kerroksessa: 1. arvot ja asenteet, 2. terveys ja toimintakyky, 3. johtaminen ja työolot sekä 4. ammatillinen osaaminen.
Työkalut ovat tarpeen niin talon kuin minuuden rakentajalle. Simulaatiopajoissa nakutettiin ahjoa ahkerasti, ja tuloksena oli hyviä taoksia hankkeemme jatkotyöskentelyyn.
Pajat ja verstaat alkavat olla jo kulunutta metaforistoa. Kriittiset äänet jopa väittävät, että työpaja on toimintamuotona aikansa elänyt. Työn kehittämisessä ei enää riitä, että koulutuspäivä koostuu tunnin luennosta ja kolmen tunnin työpajasta. Sisältö voi pahimmassa tapauksessa jäädä hyvin niukaksi, kun uskotaan, että osallistaminen antaa kaiken tarvittavan.
Kartano on hieno rakennus, ja Moision kartano oli hieno valinta virkistyspäivämme rakennukseksi. Ylipäätään koko kartanomiljöö henkii rauhaa ja asettumista hetkeen. Kirjoitimme kutsuun: ”Eläkäämme hetkessä, mutta kurkkikaamme myös tulevaan – menneen maailman maisemissa.” Jos ei siinä ympäristössä ala voimaantua, missä sitten?
Metaforat antavat viitteitä työpaikan ihmissuhteista. Esimies muurinmurtajana on myönteinen kuva, ainakin jos muuri vertautuu Berliinissä naakottaneeseen rakennelmaan. Ikävämpi sen sijaan on tunnelma, jos ”työntekijä X vie uutta ihmistä kuin pässiä narussa”.
”Oletko tiimipelaaja vai sooloilija?” Jotkin kielikuvat ovat voimakkaita, jopa luokittelevia tai arvottavia. Yhteistyötä arvostetaan, ja tiimipelaaminen on Leijonienkin kannustamana voimissaan. Sooloilu taas on saanut negatiivisen kaiun, vaikka musiikkitermi on aikoinaan ilmaissut yksilön ainutlaatuista kykyä käyttää instrumenttiaan. Ei siis ole aivan yhdentekevää, millaisia ilmauksia käytämme.
Työssäjaksaminen on koettu raskaaksi ilmaisuksi, jonka toisessa päässä ei voi häämöttää kuin uupuminen ja kuormittuminen. Unelmakartta auttaa kuitenkin suunnistamaan kohti työnimua eli tilaa, jossa työ imaisee sisäänsä kuin Hooverin letku.
Mitä viet mukanasi? kysyimme pajojen palautelomakkeessa. Tarkoituksena oli korostaa tapahtuman konkreettista merkitystä: joka tilanteesta voi oppia jotakin, ja sen voi viedä mukanaan työpaikalle, kotiin ja harrastuksiin.
Valokuvat ja sarjakuvat peilaavat työidentiteettiä
Laajassa mielessä myös valo- ja muutkin kuvat palvelevat metaforista ilmaisua. Kuva voi palauttaa mieleen ikävän tunteen, joka ahdisti yön synkkänä hetkenä, ja konkreettisena auttaa pääsemään ahdistuksen yli.
Sosiaali- ja terveysalalla valmiita kuvakortteja käytetään monenlaisissa ohjaustilanteissa. Niiden avulla voi helpommin saada kiinni tunteistaan ja puhua niistä. Voivatko valmiiksi kuvitetut ja sanoitetut apuvälineet kuitenkin joskus johtaa harhaan? Pönkittävätkö ne sterotypioita? Kuva voi olla ikään kuin liian valmis tunteiden tulkki eli katkaista mielikuvituslinnun siivet.
Pöyrööt eli Liisa ja Arttu Seppälä avasivat Moisiossa sarjakuvailmaisun maailman uudella tavalla. He uskovat kuvaan, kieleen ja niiden saumattomaan yhteistyöhön. Näillä eväillä oli hedelmällistä lähteä yhteiseen matkantekoon. Ensimmäisessä sessiossa 15.5.2019 hyvän työkaverin hahmoksi muotoutui ”Joku Muu”, joka hoitaa. Toisessa iltapäivässä 23.5.2019 hahmoja syntyi kaksi, Paavo ja Pirre. Nämä ilosilmäiset ja hymyilevät tyypit kuvastavat hyvän työkaverin monia puolia.
Pöyrööt ovat yrittäjätyöparina myös metafora uudenlaisesta työn eetoksesta. He uskovat itseensä, tekevät työtään monipuolisen luovasti ja pitävät töissä hauskaa.
Käytimme hankkeessa monia muitakin syvästi metaforisia menetelmiä. Työidentiteetti-unelmakartan teossa istuimme keskittyneinä, välillä jutellen, välillä hiirenhiljaa. Leikkelimme lehdistä kuvia ja tekstejä paperille liimattavaksi. Kokonaisuuteen sai myös piirtää, värittää ja kirjoittaa, jos kuvalehtien valmis ilmaisukieli ei puhutellut tarpeeksi. Muokkasimme tulevaisuuden haaveitamme näkyvään muotoon. Työnimu, flow, hetkessä eläminen, carpe diem ja mindfulness olivat kaikki läsnä yhtä aikaa.
Kuvat voivat siis ohjata askeleen syvemmälle tiedostamiseen tai poistaa raskaista tunteista ylimääräistä taakkaa. Siksi olenkin valmis nimeämään myös kuvan oivaksi metaforatyökaluksi oman elämänsä asiantuntijuuteen pyrkivälle nikkarille.
Teksti ja kuvat: Arja Hämäläinen
Sitaatit ja määrittelyt ovat Tieteen termipankista. Sitä voi lukea osoitteessa http://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:metafora. Työkykytalo on tutkittavissa Työterveyslaitoksen sivuilla https://ttk.fi/files/5222/Tyokyky-on-tyohyvinvoinnin-perusta.pdf .