Kiinnostukseni Matti-hanketta kohtaan alkoi jo alkuvuodesta, kun aloitimme yhteistyön projektipäällikköni kanssa opinnäytetyöni merkeissä. Osallistuin hankkeen elämänkulkupajojen toteutukseen, niiden kehittämiseen ja nuorten kanssa toimintaan. Esimerkiksi pidin nuorille ohjaustuokion, jossa tarkastelimme jokaisen elämänkulkua ja matkalla olevia haasteita (ks. kuva). Haastattelimme myös nuoria pajojen jälkeen. Elämänkulkupajoissa pääsimme oman näkemyksemme mukaan hyviin tuloksiin, mutta juurtuneita malleja pystymme katsastelemaan vasta tuonnempana.

Aloitin sosiaalialan harjoittelun Xamkin (Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun) projektityöntekijänä kesäkuun 2017 alussa. Työni toteutuu luovalla alalla, TKI-puolella Kouvolassa ja annan työpanokseni Matti-hankkeelle. Työssäni pääsen osallistumaan hankkeen kehitystoimintaan, erilaisten kehittämistyötä palvelevien aineistojen, kuten raporttien ja tutkimusartikkeleiden etsintään, kokouksiin sekä muuhun oheistyöhön, mikä pyörii hankkeen ympärillä.

Harjoittelussa oli kuitenkin varsinkin alussa vaikeuksia, sillä olen itse tehnyt työtäni vain rivimiehenä sosiaalialalla, enkä ole ollut aikaisemmin näin haastavassa aivotoiminnallisessa työssä. Voidaan kuitenkin nähdä, että pääsen kasvattamaan ammatillista osaamistani sekä joustavuuttani (Kolbin malli 1984, kokemuksellinen oppiminen, esim. Pylkkä 2017) ja täten olen askelta lähempänä laaja-alaisempaa osaamista. Harjoitteluni aikana on tapahtunut sekä tiedostettua, että tiedostamatonta oppimista. Ammatillinen kasvu on kulkenut koko sosiaalialan läpi käsi kädessä – kaikki tuntuu uudelta ja innostavalta.

Nuorten työttömyys herättää tänä päivänä paljon puhetta, sillä se on mittava ongelma. Työttömyys ja syrjäytymisriski kulkevat käsi kädessä. Suomessa työllisyys puhuttelee jokaista kansalaista, ja onkin siksi määrittävä osa myös yksilön identiteettiä – ”..joutenoloa ei arvosteta yhteiskunnassamme, sitä pidetään jopa ”huonona” elämänä” (Falk & Mäenpää 1977, Kylkilahden mukaan 2014, 202). Nykyisen työttömyyden vielä lisääntyessä herää jo hälyttävä tarve varhaiseen puuttumiseen, varsinkin nuorten keskuudessa, sillä he ovat tulevaisuuden työvoimaamme.

 

Miksi siis Matti?

Matti-hanke kiehtoo ja koskettaa itseäni, sillä istun annettuun ihmisjoukkoon, jolle etsitään ratkaisuja. Ratkaisuja etsitään nuorille miehille, joka omien käsityksieni mukaan myös minä vielä olen. Yhteiskunnan antamassa roolissa olen toiminut ihanteellisella tavalla: opiskellen ja etsien töitä, mutta en koe suoriutuvani paremmin kuin kukaan muukaan nuori. Yhteiskunnan asennoituessa nihkeästi työttömänä ja nuorena olemiseen, on vain parempi yrittää ylläpitää positiivisuutta sekä uskaltautua pois mukavuusalueelta. Sillä suomalaisen yhteiskunnan ihanteita ovat olleet jo pitkään omillaan pärjääminen, yksilöllinen selviytyminen ja taloudellinen riippumattomuus (esim. Kortteinen 1992 ja Heinonen 1998, Kylkilahden 2014, 202 mukaan). Koen, että ennaltaehkäisevä syrjäytymisen ehkäisyn tärkeys korostuu varsinkin nuorten parissa. Mitä tämä ennaltaehkäisevä toiminta on, no, siihen ollaan etsimässä malleja. Nuoruudenaikaiset kokemukset tuovat ratkaisevan merkityksen nuoren identiteetin kehittymiseen (Saarenheimo, Pietilä, Maununaho, Tiihonen & Pohjolainen 2014, 94).

Positiivisten kokemusten ajaminen matalan kynnyksen apukeinoihin, kuten pajoihin, auttaa nuorta kehittymään haluttuun suuntaansa. Siksi Matin elämänkulkupajoilla pyrimme korostamaan omaehtoisuutta ja oman itsen kannustamista vapaisiin valintoihin, jotta myös kokemukset olisivat mahdollisimman positiivisia, eikä herää kokemusta ”ylhäältä alas” sanelusta. Sosiaalialan tulevana ammattilaisena, olen myös joutunut tutkimaan omaa ammatillisuuttani, ehdotonta toimintaa sekä ahkeraa tutkimuskyvykkyyttä. Aiheen ollessa lähellä sydäntä, on helppo tietää minkälaisessa ”kuopassa” nuoret ovat joka päivä, kun maailma tuntuu päivittäin kaatuvan niskaan. Jään edelleen pohtimaan saadaanko pajatoiminnassa aikaan tarvittavia tuloksia. Mitä nuoret todella tarvitsevat? Toisaalta pajatoiminnassa saadut kokemukselliset tulokset auttavat muovaamaan muun muassa elämänkulkupajoja tarvittavaan suuntaan.

 

Lähteet

Pylkkä, O. 2017. Oppimiskäsitykset. Kokemuksellinen oppiminen ja oppimisen ohjaaminen. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasityksista-oppimisen-ohjaamiseen/kokemuksellinen-oppiminen-ja-oppimisen-ohjaaminen/ [viitattu 28.6.2017]

Kylkilahti, E. 2014. Työ ja työttömyys nuorten kertomana: ”kaikki ne onnelliset ihmiset olivat töissä.” Teoksessa K. Vehkalahti & L. Suurpää (toim.) Nuoruuden Sukupolvet. Monitieteisiä näkökulmia nuoruuteen eilen ja tänään. Tampere: Nuorisotutkimusseura.

Saarenheimo, M., Pietilä, M., Maununaho, S., Tiihonen, A. & Pohjolainen, P. 2014. Ikäpolvien taju, elämänkulku ja ikäpolvet muuttuvassa maailmassa. Helsinki: Vanhustyön keskusliitto.

 

Teksti: Topi Ylämäki

Jaa sivu