Monille asuntolassa asuville nuorille toimikunnat ja vaikuttaminen ovat kovin vieraita asioita. Asuntolatoimikunta, jossa on mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja saada äänensä kuuluviin tuntuu viralliselta, tylsältä ja kenties pelottavalta. Mielikuvaan toiminnasta voidaan kuitenkin vaikuttaa ja saada aikaiseksi asuntolaan innostunut ja toimiva asuntolatoimikunta.
Monissa asuntoloissa nuorilla ei ole kanavaa tai tietoa siitä, miten vaikuttaa asioihin. Asuntoloihin voitaisiinkiin perustaa asuntolatoimikunta, jonka tarkoituksena on olla nuorten osallisuutta tukeva vaikuttamiskanava. Tavoitteena on saada esille nuorten ideoita ja mielipiteitä niin vapaa-aikaan kuin asuntolan toimintaan liittyen sekä innostaa nuoria toteuttamaan yhdessä esimerkiksi tapahtumia asuntolalle. Olipa kyseessä sitten yhteisten tilojen uudistaminen, asuntolan sääntöjen miettiminen tai uuden harrastuksen kokeilu, asuntolatoimikunnassa nuoret voivat yhdessä asuntolaohjaajan kanssa pohtia näihin mahdollisuuksia.
Asuntolaohjaajalla on keskeinen rooli mahdollistajana
Asuntolatoimikunnan toiminnan käynnistämisessä tarvitaan asuntolaohjaajan tukea ja innostusta. Nuoret kaipaavat selkeää tietoa, mistä toiminnasta on kyse. Ohjaajalta vaaditaan pitkäjänteisyyttä, sillä nuorten innostaminen mukaan heille vieraaseen asiaan voi olla hankalaa. Kuitenkin toiminta tapahtuu opiskelijoiden vapaa-ajalla. Ensimmäinen kokous on hyvä olla tutustumiskerta asuntolatoimikuntaan sekä antaa tilaa osallistujien tutustumiselle toisiinsa. Yhdessä ohjaajan kanssa asioita ihmetellen ja toimintaan tutustuen nuoret saavat tarvittavat tiedot ja taidot omatoimisen toiminnan järjestämiselle. Toiminta voi alussa olla ohjaajajohtoisempaa, mutta lopulta nuorten on tarkoituksena olla päävastuullisia toiminnasta ja ohjaajan olla tukija ja mahdollistaja.
Toiminnan on tärkeä olla nuorten itsensä suunnittelemaa ja toteuttamaa. Yhteisten sääntöjen ja toimintatapojen päättäminen on hyvä ensiaskel tälle. Nuoret saavat yhdessä pohtia ja äänestää sopivammaksi tuntuvan tavan toimia, eikä toimintatapa ole ylhäältä päin määritetty. Demokratiakasvatuksellinen puoli nousee vahvasti esille, kun nuoret pääsevät yhdessä ratkaisemaan haasteita ja rakentamaan toimintaa oman näköisekseen. Parhaimmillaan asuntolatoimikunnan toiminta vahvistaa nuorten oma-aloitteista toimijuutta sekä itsenäistymistä, mahdollistamalla turvallisen paikan kokeilla erilaisia tapoja toimia, ideoida ja vaikuttaa. Nuorten mielipiteitä tulee kysyä ja kuunnella, jotta vaikuttaminen ei jää näennäistasolle. Heille pitää antaa vastuuta asioiden hoitamisessa ja luottaa heihin. Oppilaitoksen osalta asioiden päätökset, perustelut ja esittelyt tulee olla selkeitä ja avoimia sekä nuorten ymmärrettävissä. Nuorille tulee tuoda esille, mihin asuntolatoimikunta voi vaikuttaa ja mihin ei. Budjettia tulee nuorten kanssa yhdessä suunnitella ja kohdentaa rahaa vapaaseen käyttöön esimerkiksi tapahtumien järjestämiseen.
Rento ilmapiiri ja avoin tiedottaminen madaltaa kynnystä osallistua
Kynnystä toimintaan osallistumiselle madaltaa rento ja avoin ilmapiiri, jota voi vahvistaa erilaisilla tiloilla ja toiminnoilla. On suuri ero, järjestetäänkö kokous jäykästi pöydän ääressä istuen vai sohvilla rennosti oleskellen. Paikalle houkuttelevana tekijänä voi olla jokin mukava tekeminen, kuten pelaaminen, jolla luodaan samalla tilaa me-hengen syntymiselle asuntolatoimikunnassa. Luovien menetelmien käyttö ideoinnissa ja toimintojen toteutuksessa on helppo keino poistaa toiminnasta jäykkyyttä. Toiminnan perusteena ja keskiössä ovat itse nuoret, heidän kuuleminen ja kuulluksi tuleminen.
Avoin tiedottaminen asuntolatoimikunnan asioista on tärkeää, kuten kokouksen sisällöstä, päätetyistä sekä pohdinnan alla olevista asioista tai seuraavan kokouksen ajankohdasta. Näin myös muut kuin aktiivisimmat osallistujat pääsevät vaikuttamaan ja osallistumaan toimintaan. Asuntolatoimikunnan päätökset koskevat kaikkia asuntolan nuoria. Avointa tiedottamista ja keskustelua toivotaan lisäksi oppilaitoksen sekä muiden mahdollisten yhteistyökumppaneiden saralta. Pelkkä kieltävä vastaus ei ole riitä, se jopa lannistaa nuorten motivaatiota ja halukkuutta kokeilla tulevaisuudessa vastaavaa. Perusteltu vastaus ymmärrettävällä, ikätasoon vastaavalla kielellä on helpompi ymmärtää ja hyväksyä, kuin jäädä pohtimaan, miksi vastaus oli pelkkä ei. Samalla nuoret oppivat tekemään yhdessä perusteltuja ehdotuksia sekä esittämään omia ajatuksiaan ja tarkastelemaan niitä kriittisellä silmällä.
On muistettava, ettei yksi malli sovi kaikille, vaan se on kyettävä soveltamaan omaan toimintaympäristöön ja -kulttuuriin. Kun asuntolassa asuvat nuoret vaihtuvat, voi myös asuntolatoimikunta muovautua aina uudelleen uusien toimijoidensa näköiseksi. Pyörää ei tarvitse uudelleen keksiä; perusraamit voivat olla samat, mutta toteutustapa muuttuu. On siis muistettava, että asuntolatoimikunnassa toiminnan on tarkoitus lähteä nuorista ja heidän tarpeistaan ja asuntolan toimia toteutusympäristönä ja ohjaajan tukijana sekä mahdollistajana.
Iida Brander
Wilma Dunder
yhteisöpedagogiopiskelijat