Nykyään nuorten halutaan opiskelevan ammattiin, hankkivan itselleen työpaikan ja tulevan hyviksi veronmaksajiksi. Tämä tarkoittaa sitä, että valtaosa ihmisen elämästä kuluu opiskellen ja töissä käyden. Vain aivan pienet lapset ja eläkeläiset voivat elää elämäänsä vapaina työstä ja opiskelusta.
Vaikka tässä opiskelu- ja työkeskeisyydessä on paljon hyviä puolia, se ohjaa usein ajattelemaan, että hyvä elämä saavutetaan ainoastaan jatkuvalla kilpailulla ja itsensä haastamisella. Jo alakoulun ensimmäisiltä luokilta asti meitä kannustetaan hyvien arvosanojen tavoitteluun. Opiskelupaikoista kilpaillaan, samoin moniin työpaikkoihin on paljon hakijoita. Uusien tietojen ja taitojen opetteleminen on kiinnostavaa ja tärkeää, mutta tämän päivän koululaisilla on kokeita ja erilaisia testejä jatkuvasti, ja pärjäämisen pakko ahdistaa monia.
Itse yläkoulussa opiskelevana olen kokenut paljon stressiä. Jo tässä vaiheessa meidän oletetaan tietävän, mitä haluamme tehdä aikuisena. Meiltä kysellään paljon jatko-opinnoista. Yhteishaku ja siihen valmistautuminen aiheuttavat paineita. Tulevaisuus ei tunnu suurelta mahdollisuudesta, vaan itsensä kehittäminen ja kilpailu ahdistaa. Tuntuu siltä, että stressi jatkuu eläkkeelle asti. Onko kukaan miettinyt, olisiko elämä parempaa, jos ihmiset voisivat osallistua yhteiskuntaa jollain muulla tavalla ja elää vapaammin, ilman stressiä ja ahdistusta?
Nuoria kannustetaan usein elämään täysillä ja nauttimaan nuoruuden elämänvaiheesta. Miten se on mahdollista, jos samaan aikaan täytyy löytää itseä kiinnostava opiskeluala, päästä opiskelemaan, pärjätä opinnoissa ja saada työpaikka? Nuorille sanotaan usein, että heidän tulevaisuutensa riippuu siitä, millaisia valintoja he tekevät ja miten he pärjäävät opinnoissaan. Samaan aikaan pitäisi löytää itsensä ja paikkansa maailmassa sekä kokea asioita täysillä. Nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Tähän yritetään keksiä ratkaisuja, mutta samaan aikaan ei kyseenalaisteta järjestelmää, joka tuottaa nuorille ahdistusta ja ongelmia.
Hyvä elämä on käsitteenä epämääräinen, sillä se voi merkitä eri asioita eri ihmisille. Mistä tiedämme, mikä on kenellekin hyvä tulevaisuus? Myöskään menestys työelämässä ei aina takaa hyvää elämää, ja toisaalta hyvää elämää voi elää, vaikka ei ole pitkälle koulutettu tai saisi huippupalkkaa. Viimeaikaiset kriisit, kuten ilmastonmuutos tai ydinsodan uhka, voivat tehdä tyhjäksi yksittäisten ihmisten hyvän elämän tavoittelun.
Mielestäni olisi tärkeää rikkoa ajatus siitä, että on vain yksi tapa pärjätä elämässä, menestymällä koulussa ja työssä. Esimerkiksi koulussa voitaisiin painottaa enemmän oppimista koetulosten sijaan. Opiskelu voisi olla rennompaa ja numeroarvioinnin painoarvoa voisi vähentää. Kokeet eivät saisi olla oppilaiden tason määrittelyä tai vertailun väline, vaan yksi tapa oppia.
Aina opiskeluvaikeudet eivät ole laiskuutta, vaan reaktio liian suurin vaatimuksiin. Kaikkien pitäisi saada tuntea olevansa arvokas ihminen, vaikka opiskelussa ja oman jutun löytämisessä olisi vaikeuksia.
Selma Tikkamäki
Kannelmäen peruskoulu, 8c
Kirjoittaja on laatinut tekstin koulutehtävänään. Osaamiskeskus Nuoska julkaisee tekstin blogikirjoituksena kirjoittajan sekä huoltajan suostumuksella.
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia.