Oppimisympäristö-termi on tehnyt paluun. Yhtenä Etelä-Savon maakunnan tämän hetken suurimmista yhteiskoulutushankkeista, myös Koulutusportti-hanke pureutuu maakuntamme koulutuksen pito- ja vetovoimaa vahvistaessaan oppimisympäristöajattelun mahdollisuuksiin ja haasteisiin.
Vuosituhannen vaihteessa ja sen jälkeen, oppimisympäristöillä on usein tarkoitettu tieto- ja viestintäteknologian (TVT) opetuskäyttöä tai verkko-opetuksen oppimisympäristöjä. Tuolloin eri TVT:n opetuskäyttöön paneutuvat kehittämis-, opettamis- ja tutkimushankkeet käyttivät käsitettä oppimisympäristö niin laajasti, että yhä osa opetuksen ammattilaistakin yhdistää oppimisympäristön käsitteen lähinnä verkko-opetukseen (Manninen et al. 2007).
Kuitenkin viimeistään Opetusministeriön vuonna 2009 julkaiseman Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat -julkaisun jälkeen oppimisympäristön käsitettä ryhdyttiin nostamaan esiin myös yrittäjyyskasvatuksen yhteydessä. Tässä julkaisussa todettiin, että:
”Yrittäjyyskasvatusta tukevien oppimisympäristöjen rakentamisen haasteena on yrittäjyyteen ja yrittäjämäiseen tekemiseen suuntaavien pedagogisten ratkaisujen, opetusmenetelmien hyödyntäminen ja niissä olevien mahdollisuuksien näkeminen. Yrittäjyyttä tukevassa oppimisympäristössä
- korostuu oppijan oma aktiivisuus
- opiskelua tapahtuu myös simuloidussa tai reaalimaailman tilanteessa
- oppijoilla on mahdollisuus olla suoraan vuorovaikutuksessa yrittäjyyden kanssa
- opetus rakentuu ongelmanratkaisulle ja vuorovaikutukselle
- oppijan tukena on erilaisia asiantuntijoiden verkostoja
- opettajan rooli kehittyy tiedon jakajasta organisaattoriksi, ohjaajaksi ja oppimisympäristön suunnittelijaksi.”
Opetusministeriö (2009, 17)
Jyri Mannisen tutkimusryhmineen vuonna 2007 julkaiseman ”Oppimista tukevat ympäristöt – johdatus oppimisympäristöajatteluun” -kirjan mukaan, oppimisympäristöllä voidaan tarkoittaa ”muotitermin” lisäksi sekä uskottavaa opetuksen ja koulutuksen suunnittelua ohjaavaa mallia että pedagogista ajattelutapaa (Manninen et al. 2007, 53). Tällöin oppimisympäristöjä voidaan tarkastella viiden erilaisen ja myös toisiinsa lomittuvan tason kautta, jotka ovat:
- Fyysinen – oppimisympäristö tilana ja rakennuksena (arkkitehtuuri, tilasuunnittelu)
- Sosiaalinen – oppimisympäristö vuorovaikutuksena (sosiaalipsykologia, ryhmäprosessit, kommunikaatio)
- Tekninen – oppimisympäristö opetusteknologiana (tieto- ja viestintäteknologia opetuksessa)
- Paikallinen – oppimisympäristö paikkoina ja alueina (”oikea maailma”, työpaikat, luonto, kaupunki)
- Didaktinen – oppimista tukeva ympäristö (materiaalit, kuten teksti, kuvat, ääni jne.; tuki, haasteet)
(Manninen et al. 2007, 53)
Pieksämäen seurakuntaopisto on vuodesta 2016 lähtien hyödyntänyt opetuksessaan pedagogista osuuskuntaa (Isokangas 2017). Aion seuraavaksi tarkastella tätä pedagogista osuuskuntaa edellä mainittujen oppimisympäristön tasojen kautta ja pohdiskella myös laajemmin Koulutusportti-hankkeen näkökulmasta, tarjoaako valittu oppimisympäristö-näkökulma toimivan konseptin pedagogisen osuuskunnan kautta toteutettavan opetuksen tarkasteluun
Fyysinen taso
Seurakuntaopisto tarjoaa fyysiset tilansa pedagogisen osuuskunnan käyttöön kumppanuussopimuksen kautta, mikä osoittaa oppilaitoksen johdon sitoutumisen näin toteutettavaan yrittäjyyskasvatukseen. Tämä järjestely tuo merkittäviä säästöjä osuuskunnan kuluihin. Osuuskunta on saanut aiemmin esimerkiksi ylläpitää organisoimaansa pakohuonetta oppilaitoksen vuokraamissa tiloissa. Nyt uutta pakohuonetta ollaan rakentamassa toisaalle toisten tahojen toimesta, mikä voi kuitenkin mahdollistaa tulevaisuudessa yhteistyön myös osuuskuntatoimijoiden kanssa.
Sosiaalinen taso
Seurakuntaopiston opiskelijaosuustoiminta rakentuu ja sitä kehitellään JAMKin Tiimiakatemiassa luotuun tiimioppimisen malliin ja opettajien läpikäymän Tiimimestari-koulutuksen sisältöihin. Oppiminen nähdään sosiaalisesti yhdessä toteuttavana ilmiönä, jossa osuuskunnan toimijat jakautuvat vaihtuvien tilanteiden ja projektien mukaan erilaisiin kokoonpanoihin. Opettajat ohjaavat ja kannustavat opiskelijoita ottamaan sekä yksilönä että ryhmänä vastuuta sekä oppimisestaan että toteuttamastaan osuuskunnan projektista. Yrityksen toiminnan ollessa tuottoisaa, opiskelijat ovat voineet nostaa itselleen rahaa joko palkkoina tai palkkioina. Toisinaan osuuskunta on satsannut myös yhteisölliseen päiväopintomatkaan ruokineen ja bussimatkoineen.
Tekninen taso
Osuuskuntalaiset käyttävät heidän yhteiseen käyttöönsä avattua laskutusohjelmaa. He voivat myös hyödyntää oppilaitoksen internet-yhteyksiä sekä käytössä olevia teknisiä ohjelmistoja, kameroita ja muuta tekniikkaa. Osuuskunnalla on oppilaitoksen kautta käytössään myös yksi padi ja puhelin. Myös aiemmin mainittuun pakohuoneeseen sisältyy erilaista teknologiaa kameroineen yms., joiden asettamisessa voitiin käyttää myös koulun IT-tuen apua. Erilaisten teknisten mahdollisuuksien harjoittelu käytännössä lisää oppimista.
Paikallinen taso
Pedagoginen osuuskunta on aito yritys, joka toimii todellisessa maailmassa vastaten tuloistaan, menoistaan ja veroistaan. Osuuskunta käyttää oppilaitoksen ulkopuolisen tilinpitäjän ja tilitoimiston palveluita. Opiskelijat oppivat samalla kun osuuskunnan kautta toteutetaan bisnestä sekä eri yritysten kesken että julkisten yhteisöjen tilausten kautta. Osuuskunta toimii lähialueen tarpeiden ja tilausten pohjalta, esim. tapahtumia järjestäen, siivousprojektien, lastenhoitopalvelujen, erä- ja luentotoiminnan tilausten kautta tai esim. yksityisten tilaajien henkilökohtaisina avustajina. Opiskelijat ovat myyneet osuuskunnan kautta myös asiantuntijoitapalveluita; opiskelijat ovat esim. käyneet kertomassa erilaisten hankkeiden tilaisuuksissa tiimipedagogiikkaa hyödyntävästä opiskelustaan. Osuuskunta on alusta, jolla itsellään ei varsinaisesti ole palveluja, vaan palvelut rakentuvat yksittäisten opiskelijoiden tai opiskelijaryhmien innostuksen ja osaamisen kautta. Siksi osuuskunnalla itsellään ei ole varsinaista tuote- tai palvelukonseptia, vaan se elää aina kulloisenkin tilanteen mukaisesti. Esimerkiksi nyt keväällä 2021, osuuskunnassa on opettajien mukaan toiminnallisesti melko hiljaista johtuen etenkin koronasta, mutta myös nyt opiskelevista opiskelijoista johtuen.
Didaktinen taso
Oppimisympäristö ei voi Mannisen ja kumppaneiden mukaan (2007) toimia laadukkaasti ilman sen didaktista tasoa, joka nivoo muut oppimisympäristön tasot ja elementit parhaimmillaan samansuuntaisiksi niin, että oppimisympäristöstä voi muodostua sen osa-alueita monipuolisempi kokonaisuus. Tällaista toimintaa voidaan kutsua myös linjakkaaksi oppimiseksi. Pedagogisen osuuskunnan ohjauksessa hyödynnetään aiemmin mainitulla tavalla tiimipedagogiikkaa, joka perustuu opiskelijan osallistamiseen ja osallistumiseen toiminnan keskiössä (Isokangas 2017). Kun oppiminen toteutuukin luokkahuoneopetuksen sijaan osuuskunnassa toteutettavien hankkeiden ja työtehtävien kautta, niin myös opettajien rooli voi olla lähempänä yksilöiden ja tiimien ohjausta kuin perinteistä opetusta. Mietitty didaktinen taso huomioi myös opiskelijoiden toiminnan ja oppimisen arvioinnin osana kokonaisuutta.
Pohdintaa
On mielenkiintoista tarkastella tätä Pieksämäen seurakuntaopiston pedagogisen osuuskunnan casea suhteessa aiemmin esiteltyihin Opetusministeriön vuoden 2009 yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivojen mainintoihin yrittäjyyttä/yrittäjyyskasvatusta tukevista oppimisympäristöistä. Allekirjoittaneesta ne ovat yllättävänkin linjassa keskenään.
Linjakkuudesta puheen ollen, haluaisin nostaa esiin vielä täsmennyksen aiemmin sivuamani linjakkaan opetuksen käsitteeseen, jossa ”… Hyvä opetus johtaa asioiden syvälliseen ymmärtämiseen. Tätä tukee linjakkaasti toteutettu opetus, jolloin oppimistavoitteet, opetuksen sisällöt, opetusmenetelmät ja opiskelijoiden arviointi tukevat saman päämäärän toteutumista” (Löfström et al. 2010, 20). Tämä blogijuttu on luonnollisesti vain pintaraapaisu, mutta ehkä suurimman vaikutuksen tässä casessa on tehnyt itseeni se, että siinä asioita on päätetty tehdä mietitysti juuri kokonaisuutena uudella tavalla.
Myös uudemmat Opetus- ja kulttuuriministeriön ”Yrittäjyyskasvatuksen linjaukset koulutukseen” vuodelta 2017 nostavat esiin oppimisympäristöjen käsitteen seuraavasti: ”Yrittäjyyskasvatuksen toteutuminen edellyttää yrittäjämäisen toimintakulttuurin johtamista ja kehittämistä, yrittäjämäistä pedagogiikkaa ja opettajuutta sekä näitä tukevien oppimisympäristöjen hyödyntämistä.” (OKM 2017, 4). Näissä uusissa yrittäjyyskasvatuksen linjauksissa mainitaan ”yrittäjyyttä tukevan koulutuksen” kohdalla myös osuuskuntatoiminnan mallit (OKM 2017, 9) sekä ”oppimisympäristöt” -osuudessa yhtenä työkaluna osuuskunnat (OKM 2017, 10).
Kaikessa opetustoiminnassa riittää aina parannettavaa, mutta kaikkien tässä blogitekstissäni mainitsemieni aineistojen sekä keskustelujeni pohjalta, tässä kuvaamani opetuscase toteuttaa mallikkaasti suomalaisen yrittäjyyskasvatuksen linjauksia niin vuosilta 2009 kuin 2017.
Olemme Koulutusportti-yhteiskoulutushankkeessa pohtineet kevään 2021 aikana myös oppimissolun käsitettä. Miten se eroaa sekä teoriassa että käytännössä oppimisympäristöstä? Olemme nyt alustavasti linjaamassa oppimissolun määrittelyn niin, että sillä tarkoitetaan jotain sekä rajattua että tarkasti määriteltyä ja ohjeistettua toimintoa tai prosessia. Oppimisympäristöön voi sisältyä parhaimmillaan useita oppimissoluja. Käytännössä mietin, että jos määrittelemme nyt läpikäymämme Pieksämäen seurakunnan pedagogisen osuuskunnan oppimisympäristöksi, niin voisiko esim. tekstissä mainittu pakohuone-kokonaisuus olla sen oppimissolu? Vai onko se melko vaativan toteutuksen, markkinoinnin ja asiakasrajapinnan vuoksi enemmänkin oma oppimisympäristö opiskelijaosuuskunnan oppimisympäristön sisällä? Näiden teemojen pohdinta jatkuu hankkeessamme.
Allekirjoittaneesta oli mielenkiintoista kokeilla, kuinka Mannisen ja tutkimusryhmän (2007) oppimisympäristöjen tasot toimivat Pieksämäen seurakuntaopiston pedagogisen osuuskunnan tarkastelussa. Sain näin nähdäkseni nostettua esiin sekä kyseisen casen toiminnan erityispiirteitä että oppimisympäristöä kokonaisuutena. Pieksämäen seurakuntaopiston pedagogisen osuuskunnan suunnittelussa ja ohjauksessa näyttää korostuvan myös oppimisympäristön tärkein, eli didaktinen taso.
Tämän kokeilun pohjalta minulle jäi mielikuva siitä, että tällainen tarkastelutapa voi tarjota toimivan lähestymistavan erityisesti perinteisestä luokkahuoneopetuksesta poikkeavan ja jo käynnissä olevan opetusratkaisun tarkasteluun. Isoimman hyödyn tällaisesta oppimisympäristö-näkökulmaa hyödyntävästä tarkastelutavasta saavat luultavasti juuri uusien opetusratkaisujen suunnittelijat ja arvioijat itse.
Pekka Hytinkoski, pedagoginen suunnittelija, tohtoriopiskelija
HY, Ruralia-instituutti
Lähteet:
Keskustelut Seurakuntaopiston opettajien Ritva Marjasen ja Pekka Kososen kanssa.
Isokangas, J. 2017. Yhteisöllinen oppiminen: Tiimipedagogiikka Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajien koulutuksessa. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu 2017. Luettavissa myös verkossa (17.3.2021): https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/127558/Isokangas_Jukka.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Löfström, E., Kanerva, K., Tuuttila, L., Lehtinen, A. & Nevgi, A. (toim.) 2010. Laadukkaasti verkossa. Verkko-opetuksen käsikirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Luettavissa myös verkossa (17.3.2021):
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/23899/hallinnon_julkaisuja_71_2010.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Manninen, J. & Burman, A. & Koivunen, A. & Kuittinen, E. & Luukannel, S. & Passi, S. & Särkkä, H. (2007). Oppimista tukevat ympäristöt. Johdatus oppimisympäristöajatteluun. Opetushallitus, Helsinki
Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2017. Yrittäjyyslinjaukset koulutukseen. Luettavissa myös verkossa (17.3.2021):
https://minedu.fi/documents/1410845/4363643/yrittajyyslinjaukset-koulutukseen-okm-2017.pdf/dd81b6e7-888e-45e4-8c08-40d0d5a5277e/yrittajyyslinjaukset-koulutukseen-okm-2017.pdf
Opetusministeriö. 2009. Yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivat. Oetusministeriön julkaisuja 2009:7. Luettavissa myös verkossa (17.3.2021): https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/78869/opm07.pdf?sequence=1