Peruskoulun päättävä ja toisen asteen opinnot aloittava nuori elää suurten muutosten vuotta. Olemme hankkeessa kuulleet satojen nuorten tuoreita kokemuksia tältä ajanjaksolta. Toiminnallisin, erilaiset osallistujat huomioivin menetelmin olemme kysyneet ja keskustelleet, mitkä tekijät ovat varjostaneet, tukeneet, kannustaneet, yllättäneet, antaneet iloa ja voimia. Nuoret ovat miettineet juuri itsensä ja oman elämänsä kannalta; me olemme kuunnelleet ja koonneet yhteenvetoja.
Vaihe on koskettava murros nuoren omien valintojen, muutoksiin sopeutumisen ja oman elämän aktiivisen rakentamisen äärellä. Kohtaamiemme nuorten kokemukset heijastelevat myös tutkimustuloksia (esim. Kaisa Thessler: “Siirtymä peruskoulusta toiselle asteelle: tutkimus nuorten tunteista, tuen tarpeista ja itsenäistymisestä”). Epävarmuutta nuoret ovat kokeneet omista taidoista, motivaatiosta ja sosiaalisista suhteista. Pärjäänkö? Olenko tarpeeksi hyvä? Onko ala oikea? Jaksanko panostaa? Saanko ystäviä? Miten kaveriporukan käy?
Oppilaitosten ohjaajat, opettajat, opiskelijahuolto ja nuorisopalvelut ovat tuoneet esiin oman työnsä näkymiä ammatillisen koulutuksen ja lukion aloittamisesta. Oppivelvollisuuden laajentuminen on puhuttanut kenttää. Nuorten ja ammattilaisten yhteisenä nostona korostuu vanhempien tuki nivelvaiheessa. Vaikka nuori aloittaa uuden vaiheen aikuistumisen tiellä, ehkä jopa muuttaa kotoa, hän on muutosten keskellä vielä ennen kaikkea nuori. Nuori, joka vasta harjoittelee valintoja ja vastuuta. Nuori, jolle vanhempien ja kaverien tuki on tässä vaiheessa todella tärkeää.
Opot ovat kertoneet viime keväänä nuorten entistä suuremmasta epävarmuudesta yhteishakuprosessissa. Koronapandemian luomat poikkeusolot ovat saattaneet estää vierailut oppilaitoksiin ja vähentää nuoren luottamusta tulevaan muutoinkin. STM:n asettaman työryhmän raportissa (2021) todetaan koronakriisin vaikuttaneen nuorten tulevaisuususkoon ja toiveikkuuteen liittyen opintoihin ja työelämään sijoittumiseen. Raportti nostaa esiin, että nykyisessä tilanteessa on entistä paremmin huomioitava hyvinvoinnin polarisoituminen ja mahdolliset haavoittuvuutta lisäävät tekijät nuorten vertaissuhteita tukevassa toiminnassa.
Nyt toiselle asteelle siirtyvien opiskelijoiden nuoruutta ovat leimanneet poikkeusolot ja monella nuorella voi olla tarvetta ottaa takaisin karanteenien, rajoitusten ja etäkoulun aikana rästiin jäänyttä sosiaalista elämää, (elämän) oppimisvajetta ja kokemusten nälkää. Tämä heijastuu varmasti myös nuorten opiskeluarjessa – ja niin kuuluukin. Pinnan alle painettaviksi nämä haasteet ovat liian suuria ja yleisiä; niin yksilön kuin yhteiskunnankin tulevaisuuden kannalta niiden käsittelylle olisi järjestettävä tilaa ja mahdollisuuksia tänä syksynä.
Nuoren ei omalla pärjäämisellään kuulu kompensoida yhteiskunnallista epävakautta ja perheiden jaksamisen haasteita, vaan hänellä on oikeus olla nuori, juuri nyt. Haastamme kaikki oppilaitokset raivaamaan entistä enemmän tilaa nuoruudelle. Satsaamaan siihen, että jokainen saisi uudessa ympäristössään ainakin yhden ystävän, muutaman kaverin ja luottoaikuisen. Haastamme rakentamaan turvallisia oppimisen yhteisöjä, joissa on oikeus mokata, olla erilainen, kokea maailmaa kaikilla aisteilla ja löytää itsestään uusia puolia. Nuoruus tukehtuu normaaliuden ja suorittamisen paineissa, mutta löytää selviytymisen keinoja yhteisöissä, joissa on tilaa kokeilla, erehtyä, yrittää uudestaan ja yllättää kaikki kasvamalla oman elämänsä sankariksi.