Pari kuukautta sitten kirjoitin ajatuksiani siitä, miten lähestyisin keittiöhenkilökunnan työhyvinvointia ja ergonomiaa? Voisimme tehdä siirtymän perinteistä tähän päivään.
Työ ammattikeittiöissä on hyvin konkreettista. Työssä tehdään paljon erilaisia tehtäviä käsin, vartaloa ja jalkoja apuna käyttäen. Keittiötyössä nostetaan, kierrettään, työnnetään, vedetään, seisotaan ja kävellään paljon. Työtä kuvaa fyysisyys, toistot ja nopeat aikataulut.
Perinteinen ergonomia
Työtä on tutkittu edellä mainittujen ominaisuuksien vuoksi perinteisen fyysisen ergonomian keinoin; ovatko työtasot sopivan korkeat, onko valaistusta riittävästi, kuinka paljon syntyy raskaita nostoja jne. jne.
Perinteisesti ergonomialla ymmärretään työn fyysisen ympäristön tarkastelua ja sen muuttamista työntekijälle sopivaksi. Ammattikeittiössä yleiset tilaratkaisut ja järjestys voivat liittyä esim. esteettömään kulkemiseen keittiössä; työnnettäessä kärryjä ei tarvitse väistellä ja törmäillä toisiin kulkijoihin tai tavaroihin. Keittiön erityiset kohderatkaisut esim. pesutiloissa, jakelutiloissa, jakelulinjastossa, lämmin- ja kylmäkeittiöissä, erityisruokavaliotilassa, kylmätiloissa ja varastoissa vaatii kohdennettua tarkastelua ergonomian kehittämiseksi. Kuitenkin yksikin muutos yhdessä kohteessa voi aiheuttaa muutoksia toisiin kohteisiin tai eri kohteiden prosesseihin.
Ammattikeittiöissä käytetään vaihtelevasti erilaisia apuvälineitä kuten erilaisia nosto-, tukilaitteita ja vaunuja. Kun keittiöympäristöä ei voida muuttaa tai apuvälineitä ei ole, otetaan tarkasteluun henkilökohtaiset ratkaisut; miten suojataan henkilö raskailta nostoilta, mitä henkilökohtaisia ominaisuuksia vahvistetaan; ergonomiaosaamista, ammattitaitoa, elpymistä, vaatetusta, kenkävalintaa, fyysistä kuntoa tai muuta toimintakykyä.
Ergonomian laajempi määrittely
Kehittääksemme ergonomiatarkastelua ammattikeittiöissä, tai missä muualla työpaikoilla tahansa, voisimme yhdistää ja laajentaa käsitystämme siitä, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat työn ergonomiaan? Sana ergonomia tulee muuten kreikan kielen sanoista ergo (työ) ja nomos (luonnonlait). Voisimmeko kysyä yksinkertaistetusti: Mikä on luontevaa työssä, miten työ olisi mahdollisimman luonnollista ihmiselle?
Laajempaa ergonomiakäsitystä ja tarkastelunäkökulmaa työpaikoille voidaan löytää mm. toimintajärjestelmän kautta (Engeström, 1995) (kuva 1) ja ergonomian kolmesta yleisestä periaatteesta (Dul, 2015).
Toimintajärjestelmässä työntekijä on osa yhteisöä, jossa on sovittu työnjaosta ja jota ohjaavat erilaiset ammattikohtaiset säännöt. Kaikki toimintajärjestelmän osat ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Toimintajärjestelmää voidaan pitää myös moniäänisenä; työntekijöillä on erilaiset tausta, intressit ja näkökulmat. Tätä moniäänisyyttä voidaan nähdä myös ammattikeittiöissä, niin monet keittiön häiriötekijät näyttävät kumpuavan viestinnästä ja vuorovaikutuksesta, ei esimerkiksi fyysisestä ympäristöstä, joka nousee esiin perinteisessä ergonomiatarkastelussa.
Ovatko moniäänisyys häiriötekijä vai enemmänkin erilaisten työtapojen ja tottumusten yhteentörmäyksiä? Ovatko keittiötyöntekijöiden erilaiset työtavat sittenkin vain historiallisesti ’kerrostuneita’ ja osoitus tärkeästä moniäänisyyden muodosta? Kun työntekijät näkevät yhteisen työn kohteen, tässä yhteydessä koulujen ruokailu, samalla tavoin, voisimme uskoa, että se lisää työn tuloksellisuutta ja työhyvinvointia.
Kuva 1. Työn kohteen, tuloksellisuuden ja työhyvinvoinnin (hv) välinen vuorovaikutus moniäänisyys ja organisatorinen ergonomia huomioiden.
Ja sitten sokerit pohjalla, mitä ergonomialla ymmärretäänkään tänä päivänä? Ergonomian laajempi ja uusi käsitys sisältää kolme fundamentaalista ominaisuutta: ergonomia tulee olla yhteydessä toimintaan (systeemiin), ergonomia perustuu suunnitelmaan (design) ja se keskittyy läheisesti kahteen tulokseen, suoristuskykyyn ja hyvinvointiin (Dul, 2015). Toimintajärjestelmässä vaikuttavina tekijöinä työntekijän lisäksi ovat toiminnan organisoijat ja suunnittelijat ja nyt tässä yhteydessä esimiehet ja johto. Päädymme tällä ajattelukehällä siihen, että se, miten työ pitää yllä työhyvinvointia ja tuottavuutta on niin työntekijöiden, mutta myös linjaorganisaation muiden tasojen asia (organisatorinen ergonomia).
Palaan lopuksi tarinani otsikkoon: Kun pyydetään ergonomiakartoitusta, mitä oikeastaan pyydetäänkään? Arviota pöytien korkeudesta vai arviota esim. työhyvinvoinnin johtamisesta?
Lähteet:
Dul J, Bruder R, Buckle P, Carayon P, Falzon P, Marras WS, Wilson JR, van der Doelen B. 2012. “A strategy for human factors/ergonomics: developing the discipline and profession.” Ergonomics. 2012;55(4): 377-95. doi: 10.1080/00140139.2012.661087. Epub 2012 Feb 15.
Engeström Yrjö. 1995. Kehittävä työntutkimus. Perusteita, tuloksia ja haasteita. Painatuskeskus Oy. Helsinki.
Teksti ja kuvat:
Marja-Liisa Laitinen
TKI-asiantuntija