Kesälomalla katselin telkusta yleisurheilua. Joskus korkeus- ja seiväshyppääjät eivät uskalla hypätä. Heillä rimakauhu on konkreettinen: rima tuntuu olevan liian korkealla, vaikka sitä nostetaan edellisestä korkeudesta vain kolme senttiä. Kauhu tuntuu silti hieman liioitellulta ilmaisulta. Ramppikuumettakin voi urheilijalla olla, ja lisäksi ulkonäköpaineita, ja kaikki nämä saattavat haitata suoritusta.

Ihminen voi jännittää monenlaista esilläoloa. Liittyypä suoritus puheenpitoon, näyttelemiseen, urheiluun tai muuhun työntekoon, sen voi jakaa osiin. Ensin on valmistelu, jonka aikana suorittaja voi etukäteen kokea sekä rimakauhua että ramppikuumetta. Sitten tullaan suoritushetkeen, jossa ei mielestäni enää rimakauhua koeta, vaan se tunnetila on jo ohitettu. Jäljellä on siis vain tautitila eli ramppikuume. Kolmas vaihe eli suorituksen arviointi tai analyysi ei sisältäne enää kumpaakaan, mutta voi toki lisätä paineita seuraavaan suoritukseen ja tätä kautta riskiä molempiin tunteisiin.

Esiintymisjännityksestä puhuttaessa usein unohdetaan arjen tilanteissa käyttämämme kieli. Lähestynkin aihettani vertailevan kielentutkimuksen keinoin – en tiukan tieteellisesti, mutta kuitenkin käytännönläheisesti. Ovatko kielemme rajat maailmamme rajat, kuten Ludwig Wittgenstein argumentoi? Suomalaiselle julkinen puhuminen saattaa olla vaikeaa omalla kielelläkin, vieraasta kielestä puhumattakaan. Kielitaito vaatii rohkeutta.

Rimakauhu on englanniksi cold feet eli kylmät jalat, ainakin jos uskomme taannoisen tv-sarjan ”Rimakauhua ja rakkautta” käännökseen. Get cold feet suomennetaan verbillä jänistää, mutta se taas meillä tarkoittaa tilanteen laistamista kokonaan.

Ruotsin vastinetta etsiessäni netin ilmainen sanakirja ehdottaa: Tarkoititko ramppikuume? Myöskään saksasta, ranskasta tai virosta sanakirja ei löydä rimakauhua. Sanakirja antaa englanniksi myös neutraalin ilmauksen performance anxiety.

Ramppikuume puolestaan kääntyy sanalla stage fright, suoraan käännettynä lavapelko tai -kauhu. Ruotsiksi se on scenskräck, saksaksi Lampenfieber tai Rampenfieber. Saksalaisia kuumottavat rampin lisäksi siis myös lamput. Ranskan ramppikuume on trac; sen etymologian jäljittämiseen ei minun kielitaitoni riitä. Sanakirjan mukaan trac tarkoittaa myös hevosen käyntiä tai askellajia. Viroksi esiintymisjännitys on lavakramp tai esinemishirm – kielisukulaisemme lienevät siis myös tunnesukulaisiamme!

Italiassa ei sanakirjan mukaan tunneta kumpaakaan. Eläköön luja välimerellinen usko omiin kykyihin! Jännitys on muuten italiaksi orgasmo, ja se on suvultaan maskuliini.

Mielenkiintoista on, että jännittäessä engelsmannilla on kylmät jalat, mutta suomineidolla on kuumetta. Toki kuumeen nousuvaiheessa voi olla horkkaa, mikä tekee ilmaisujen syntyvaiheita ymmärrettävämmiksi. Joka tapauksessa kyse on ruumiin reaktioista kokijalle epämukavaan tilanteeseen.Rutiini on ”tottumuksen avulla saavutettu taitavuus”. Silti rutiinilla on ikävä kaiku: se tuntuu tylsältä, puuduttavalta toiminnalta, jossa kaikki toistuu samanlaisena päivästä toiseen. Tarjoaisin kuitenkin rutiinia yhdeksi lääkkeeksi sekä rimakauhuun että ramppikuumeeseen.

Rutiinin synonyymiksi lasken ammattitaidon, jota kai pidetään positiivisena ilmiönä. Kun ihminen osaa jonkin homman vaikka unissaan, hän on ammattitaitoinen eikä turhia jännitä. Tätä älköön tulkittako niin, että (esiintymis)jännitys on ammattitaidottomien ammattitauti.

Rutiini luo puitteet työn imulle ja flow-kokemukselle. Kun perusasiat ovat hanskassa, mieli vapautuu uusiin tuuliin.

Rutiini taltuttaa kiireen, tuon luovuuden vihollisen. Arjessa on tärkeää voida tehdä työtään rauhassa. Arkirutiinit ovatkin niin kotiaskareiden kuin palkkatyön vankka perusta, jonka päälle innovaatioita on näppärä kasata.

Kesälomilta palattaessa tai tyystin uuteen työhön ryhdyttäessä kehotan siis kaivamaan rutiinin rippeet esiin. Rutiiniin kuuluu hyvä suunnittelu, valmistautuminen, mentaalityöskentely, kuivaharjoittelu ja ripeä tekeminen. Rutinoituneella työntekijällä on laajempi arsenaali kohdata yllättäviä tilanteita. Työhyvinvointikin tykkää toisteisuudesta: rutiinit riistävät ramppikuumeelta raivon.

Rakkaus ei määrittelyjä kaipaa. Se auttaa aina ja kaikkeen, kaikkialla maailmassa.

Teksti ja kuvat: Arja Hämäläinen, TKI-asiantuntija

Lähteet

https://www.sanakirja.org/search.php?id=322574&l2=6

https://ilmainensanakirja.fi/suomi-englanti/rimakauhu

https://www.suomisanakirja.fi/rutiini

 

 

Jaa sivu