Istun koulun auditorion katsomossa pälyillen vaivihkaa kelloa. Tuttu video pyörähtää valkokankaalle. Katselen kuudetta kertaa tällä viikolla, kuinka ihmisiä jaetaan videolla eri ryhmiin heidän ominaisuuksiensa mukaan. ”Kuka on iloinen tänään, kuka on bi – seksuaali, kuka on kiusattu, kuka on kiusannut.” Joka kerran katsoessani videon ja nähdessäni siinä katuvaisen pojan, joka liittyy kiusaajien ryhmiin, liikutun tahtomattani. Enkä tiedä miksi. Älyttömän hyvin tuotettu ”audiopätkä,” ajattelen. Videon tarkoituksena on näyttää oppilaille, kuinka ihmisiä voidaan jakaa samojen ominaisuuksien tai mielenkiinnon kohteiden mukaan kuuluvaksi johonkin kokoonpanoon. Ihmisillä onkin usein tapana arvottaa toinen toisiaan joidenkin ominaisuuksien tai taitojen mukaan. Lokeroiminen saattaa luoda vääriäkin olettamuksia asioista, joista ei ole oikeaa tietoa.
Video loppuu. Auditorion valot syttyvät kirkkaina saaden liikuttuneet silmäni kirvelemään. Puheensorina yltyy. Kukaan 7. luokan oppilaista ei tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. He istuvat omissa lokeroissaan auditorion turvallisessa huomassa. ”Ryhmässä on voimaa” – tunnit ovat alkaneet.
Jospa avaan hieman, mitä ”Ryhmässä on voimaa” tarkoittaa.
Joensuun Nuorisopalvelut, seurakunnat ja eri nuorisojärjestöjen edustajat yhteistyössä, järjestävät joka syksy 7. luokille yhteisen ryhmäytymispäivän. Päivästä on pyritty tekemään oppilaille rento ja toiminnallinen. Koulu haluaa myös toivottaa uudet oppilaat reilusti mukaan opintielle.
Kun ajattelemme ryhmää, harrastuksissa tai koulumaailmassa, niillä on suuri ero. Harrastusporukassa on valta päättää itse, mihin ryhmään kuuluu. Siellä ryhmää yhdistävä tekijä on yhteinen kiinnostus harrastuksesta. Koulumaailmassa ei voi itse päättää, mihin ryhmään kuuluu. Oppilaat jaetaan luokkaryhmään valikoidusti joko asuinalueen tai muun tilastollisen asian vuoksi. Silti oletusarvona on saumaton yhteistyö muiden ryhmän jäsenien kanssa ja hitsautuminen uuteen porukkaan kivuttomasti. Tämä ei läheskään aina toteudu, niin kuin olemme sen paperilla hienosti suunnitelleet. Ihminen ei ole kone.
Näillä ajatuksilla aloitettiin Joensuussa vuonna 2018 kehittämään uutta mallia koulunuorisotyön tueksi. Yhteistyössä Nuorisopalveluiden ja Setlementin kesken syntyi kolme, kahden oppitunnin kestävää kokonaisuutta, liittyen yhdenvertaisuuteen, ryhmädynamiikan vahvistamiseen ja kiusaamisen ehkäisyyn. Uusi konsepti nimettiin ”Ryhmässä on voimaa” -oppitunneiksi. Pakettimalli kohdennettiin uusille yläkoulun aloittaneille, 7. luokkalaisille.
Kyseessä on työkalu kiusaamisen ennaltaehkäisyyn, toisen erilaisuuden hyväksymiseen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Nuorille avataan, mitä tarkoitetaan yhdenvertaisuudella. Se on merkityksellinen sana hyväksymisestä, oikeudesta olla omanlaisensa, osa ryhmää ja osa meitä.
Pyydän oppilaita siirtymään auditorion penkeiltä lähemmäs näyttämöä. Kerron aina uuden stepin, kuinka etenemme seuraavaksi. Näkymätön polku on harjoite, missä luokka pääsee näyttämään yhteistyötaitojaan, kun he yhdessä ratkaisevat reitin lattialla olevalla ruudukolla. Katselen nuoria, miten alkujännityksen ja ujouden myötä joukosta erottuu ne, ketkä innostuvat, neuvovat muita, miten toimia. Näitä taitoja pitäisi saada ryhmässä näkyville enemmän. Kannustetaan, rohkaistaan ja neuvotaan luokkakaveria sen yhteisen tavoitteen eteen. Harjoite ei petä nytkään. Oppilaat ovat selkeästi rentoutuneempia ja odottavat jo innokkaasti seuraavaa tehtävää. Olemme onnistuneet luomaan ilmapiirin, missä oppilaat tuntevat olevansa turvassa.
Ryhmädynamiikka muotoutuu aina ryhmähengen mukaan. Avainsanana toimii todellakin ryhmäyttäminen. Reseptiin kuuluu osallistavia pelejä, leikkejä ja sopivassa määrässä asiaakin. Läsnäolo, tutustuminen peleissä tai muun kaltainen tunteiden herääminen ja sen tuoma ilo ja riemu eivät ole kiellettyjä ”Ryhmässä on voimaa” tunneilla. Tästä on kyse kaikessa yksinkertaisuudessaan. Tarvitaan luottamuksen ilmapiiriä, jotta ryhmädynamiikka voisi toimia sen olettamalla tavalla. Meidän tehtävämme on vahvistaa ryhmää toimimaan mahdollisimman sujuvasti ja toisiaan tukien.
Kello alkaa olemaan taas tapissaan ja ”Ryhmässä on voimaa” -oppitunti on pian ohi. Olemme kulkeneet oppilaiden kanssa erilaisuuden askeleita ja lokeroineet toisemme ominaisuuksiemme mukaan ryhmiin. Olemme leikkineet ja pelanneet tukioppilaiden matkassa, yhdessä nauraen.
Katselen oppilaita, nuoria ympärilläni ja koen suurta iloa heistä. Tunnen, että olemme murtaneet jälleen yhden raja-aidan luokassa. ”Ryhmässä on voimaa” antaa työkaluja paitsi kohtaamiseen, myös ymmärrystä ja oivallusta ryhmän voimasta nuorille. ”Minä kelpaan. Olen arvokas. Hei, me ollaan vahvempia yhdessä kuin yksin. ”Me ollaan ME.”
Maria Puranen
vastaava nuoriso-ohjaaja
Joensuun kaupungin nuorisopalvelut
Kirjoittaja toimii osana Nuorisotyö koulussa -verkostoa. Blogi on kirjoitettu Nuoskan pyynnöstä julkaistavaksi.
Osaamiskeskus Nuoska on yksi opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamasta osaamiskeskuksesta vuosille 2020–2023. Nuoskan toimintaa koordinoi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun (Xamkin) nuorisoalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Juvenia.