Kokeilemme amiksessa pienehköllä porukalla akvarellimaalausta ja on välitön meininki, aloitetaan roiskimalla märälle paperille, moni innostuu. Joku ei tahdo roiskia, vaan lähestyy paperia rauhallisemmin. Kannustan omiin valintoihin ja niitä alkaa syntyä. Nuoruuden ja taiteen äärellä ei koskaan tiedä, mitä tapahtuu – ja se on ihan parasta!
Tällä kertaa yllätys kävelee luokkaan ekstraosallistujan muodossa.
”Saaks tänne tulla hengaamaan?”
”Eiks sun pitäis olla ihan muilla tunneilla?”
”No käyn mä siellä aina välillä näyttämässä naamaa, mut nyt en kyl oo menossa.”
”Me maalataan. Voit tulla, jos kiinnostaa.”
Nuorten kanssa tehty taide opettaa aina myös ohjaajaa ja haastaa traditionaalisten, tärkeiden kysymysten pariin. Kiertelen luokassa keskustelemassa nuorten maalauksista ja saan maistiaisia heidän persoonallisesta otteestaan. Kun yllätysosallistujan maalauksen keskelle ilmestyy sukupuolielimiä ja hakaristi, joutuu ohjaajana pohtimaan, mikä on hyväksyttyä. Kuka asettaa rajat ja tekee päätökset? Missä menee hyvän maun raja? Mikä tämän taidetuokion tarkoitus oikeastaan on?
V**tu, kyr## ja taiteen traditio
Taiteen ja nuorisotyön yhdistäessä väkevät voimansa, taide näyttäytyy identiteetin kehittymistä ja ryhmään omana itsenä liittymistä tukevana toimintana. Aina on läsnä myös erilaisia tilanteeseen sidottuja tarkoituksia. Usein nuoren oma ilmaisu ja tekemisen merkityssisällöt voimistuvat tuttuuden kautta, kun ryhmää, ohjaajaa ja tilannetta ei tarvitse enää jännittää tai testata.
Taideohjaajana painotan tiettyjä rajoja ja myös ilmapiiriin liittyviä sääntöjä. Kannustava suhtautuminen omaan ja toisten tekemiseen ylläpitää rohkeutta, jota luovuus tarvitsee toteutuakseen. Vertailu ja kilpailu jätetään taidetuokion ulkopuolelle, koska ne voivat rikkoa ihmisen yhteyttä omaan luovuuteensa. Jokaisella saa olla oma tapansa ja rytminsä tehdä, koska taide on myös oman olemisen tavan ja luonnollisen rytmin etsintää.
Hedelmällisyyssymboleiden tiedetään olleen taiteen sisältöä jo ainakin Willendorfin Venuksesta ja Hohle-falloksesta saakka, siis paleoliittiselta kivikaudelta asti. Taiteen kautta voi tutkia sitä, mikä kutakin ihmistä kiinnostaa. Taiteen traditioonkin nojaten hedelmällisyyssymbolien käsittely taiteessa tuntuu olevan ihmiskunnalle hyvin tarpeellista erityisesti sukupuoli-identiteetin kehittymisen vaiheessa. Taidehistoria ja kymmenien tuhansien vuosien takaiset esinelöydöt laittavat nuoret usein miettimään kuviaan uudesta perspektiivistä – eikä ronski hedelmällisyyssymboliikka toimikaan enää vastakkainasetteluna vaan enemmän taiteen perinteen jatkumona.
Entäs se hakaristi?
Taiteella on valtaa ja taide edustaa aina myös asenteita. Ohjaajana rajani kulkee siinä, missä siirrytään väkivallan kentälle. Hakaristi upean maalauksen keskiössä herättää minussa vahvoja tunteita ja haastaa ohjaajana pohtimaan, mitä nuori haluaa viestiä – vai hakeeko hän tekemisellään keskustelua, konfliktia tai huomiota. Tai lupaa tehdä, mitä haluaa.
Huomiota annan ohjaajana joka tapauksessa (ilman hakaristejäkin). Kiinnostumalla nuoren taiteessaan tekemistä kokeiluista ja ratkaisuista vastuutan häntä seisomaan valintojensa takana ja pohtimaan niitä myös teoksen eettisyyden näkökulmasta. Taide vaikuttaa ja voimme yhdessä miettiä, miten. Ehkä kuvittelemme maalaukselle mahdollisimman erilaisia katsojia. Pohtimalla yhdessä, mitä kaikkea teos viestii ja kertomalla, mihin erilaiset symbolit historiassa liittyvät, voi antaa nuorelle erilaisia näkökulmia hänen valintojensa pohjaksi.
Mielestäni oleellista vuorovaikutuksessa on millaisen kokonaisviestin ohjaaja välittää. Oma ydinviestini niin hakaristien, vi***jen, kyr##en kuin ylipäätään nuorten taiteen äärellä on, että nuori valitsee oman taiteensa sisällön. Elettävää elämää ei kaikelta osin voi valita, mutta taideteoksensa prosessissa nuori on aktiivinen subjekti, joka saa valita itse. Voi paeta vaikeuksia hempeisiin tuotoksiin, antaa paperin täyttyä unelmista tai purkaa tunnetta kuvaamalla sen kaikkein raadollisimman. Taide herää henkiin rohkeista kokeiluista ja tiedostetuista valinnoista, joista syntyy taiteen etiikka. (Lisäksi yleensä myös hyviä keskusteluja.)
Taidetuokion tarkoitus
Kiertelen luokassa ja rohkaisen opiskelijoita toteuttamaan visioitaan. Entä millainen yllätysosallistujamme maalauksesta lopulta tuli? Akvarelli on siitä hyvä tekniikka, että lähes kaikki on muokattavissa. Hakaristi oli pesty pois ja maalattu päälle lisää klassisia hedelmällisyyssymboleita, suuria ja pieniä. Vaaleisiin kohtiin oli kirjoitettu pieniä tiiviitä tekstejä ja sanoja, joissa nuoruuden kokemusten täysi kirjo oli vahvasti läsnä.
”Tän nimi on krapula-aamu!”
Ehkä tämän taidetuokion tarkoitus on, että jokainen osallistuja saa luotua niin omannäköisen jutun, että pitää sekä prosessista että lopputuotoksesta. Tuntuu, että olemme taiteen ytimessä, jossa ihmisenä olemisen eri puolet saavat luvan olla läsnä.