Time2Grow-hankkeessa pidettiin kolmen hoivakodin kesken 14 simulaatiotyöpajaa eli Simu-pajaa Kotkan kampuksella. Simu-pajojen aiheet oli saatu työntekijöiden esihaastatteluiden perusteella. Tarkoituksena oli löytää uusia toimivia ratkaisuvaihtoehtoja, lisätä osallistujien itsetuntemusta sekä kehittää yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Pajoissa käsiteltiin mm. haasteellisia tilanteita hoivatyössä, palautteen antamista, työhön opastamista, siviilielämän haasteita, lääkepoikkeamaa ja unelmia.

Etukäteen tehtävä huolellinen perehdyttäminen eli ’briefing’ sekä jälkikäteen tehtävä purkukeskustelu ’debriefing’ ovat simulaatiomenetelmän keskeisimmät käsitteet, joiden mukaan toimittiin myös näissä työpajoissa. Simulaatio-oppiminen on hyvin käytännönläheistä, ja siinä pyritään tavoittamaan mahdollisimman hyvin todellinen tilanne.

Kauhuskenaarioista onnistumisiin

Järjestäjinä saavuimme pajoihin aina ajoissa paikalle, koska emme voineet tietää, toimivatko kaikki simulaatiosysteemit samalla lailla kuin edellisellä kerralla. Yhdellä kerralla simulaatiotilanteen tarkkailu- ja katseluhuoneessa kaikki piuhat koneista oli otettu irti. Sitten oli vain ruvettava kytkemään piuhoja ja muuttamaan asetuksia niin, että kamerat on kytketty oikeisiin paikkoihin ja ääni kuuluisi. Yrityksistä huolimatta kaikki kuvaushuoneen kohteet eivät näkyneetkään kuvaruudulla tarkkailuhuoneessa.

Kun simulaatio alkoi, kaikki mikrofonit kiersivät, kuului kauheaa ääntä, näyttelijöiden puhe puuroutui ja videointi piti aloittaa alusta. Kun simulaatiotilanne oli ohi, huomattiin, että sitä ei voidakaan katsoa uusiksi. Se ei ollutkaan tallentunut kuin yhdelle kameralle eikä puhe kuulunut, vaikka kuva näkyi. Faktaa vai fiktiota?

Vaikka aina ei tekniikka pelannutkaan parhaalla mahdollisella tavalla, ihmiset olivat innostuneita ja ymmärtäväisiä. Halu kokeilla jotain uutta ja tilanteet inspiroivat kyllä kaikkia osanottajia tekemään parhaansa. Näyttelijät löytyivät aina helposti tarvittaviin rooleihin, ja heittäytyminen tilanteisiin oli aidon tuntuista.

Simu-pajassa rytmitys on tärkeää

Aloituksessa osallistujat toivotetaan tervetulleiksi, heitä motivoidaan, yritetään karkottaa esiintymisjännitystä ja käsitellään työpajan tavoitteita. Seuraavaksi on osallistujien stimulointi- ja ajatusten ravisteluvaihe, jolloin yritetään saada henkilöiden ajatukset irti totutuista kaavoista ja fokusoitua työpajan teemaan.

Työpajan työstöosuudessa osa henkilöistä näyttelee sovitun tilanteen ja osa on tarkkailijan roolissa. Yhteenvedossa käydään näytellyt asiat läpi ja otetaan kantaa esiin tulleisiin asioihin ja pääkohtiin.

Kahvihetki on tärkeä verkostoitumisen ja kuulumisien vaihdon kannalta. Päätöshetkessä vedetään asiat yhteen ja mietitään, minkä positiivisen ajatuksen tai toimintatavan kukin osallistuja vie omalle työpaikalleen.

 

On menossa stimulointi- ja ajatustenravisteluvaihe.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Osallistujat hyötyivät Simu-pajoista

Osallistujat olivat sitä mieltä, että Simu-pajat olivat aidon oloisia tilanteita, jossa tarvittiin myös omaa aktiivisuutta. Keskustelu oli antoisaa ja mieltä avartavaa, koska vertailukohtia löytyi myös toisista yksiköistä. Käsitellyt teemat olivat käytännöllisiä ja saivat pohtimaan konkreettisia ratkaisuja.

Pajoissa tuli esille, että työpaikoilla voitaisiin kokeilla nopeampia ratkaisuja ongelmiin ja tilanteiden eteenpäin viemiseen. Asioita käsitellään usein turhan monissa kokouksissa ja kierrätetään liian monen instanssin kautta. Tärkeää on tehdä ongelmakohdat näkyviksi. Pajoissa sai työkaluja sekä eväitä viemisiksi omille työpaikoille, joissa olisi hyvä harjoitella kokeilukulttuuria. Liikkeelle voi lähteä pienistä asioista, esim. kahvin keittämisestä tai ystävällisestä hymystä.

Käsiteltävät tilanteet olivat hyödyllisiä, koska ne nousivat todellisuudesta. Huomattiin, että yksiköt painivat samojen ongelmien kanssa. Yksiköt saivat vaihtaa kuulumisia ja kertoa onnistumisistaan ja haasteistaan luottamuksellisesti. Avoimuus ja oman viestinnän parantaminen koettiin tärkeäksi, samoin pyrkiminen negatiivisesta palautteesta rakentavan palautteen antamiseen. Simu-pajoissa saatiin siis aikaan vertaiskehittämistä.

Kehittäminen lähtee omasta toiminnasta

Oma toiminta ja asenteet koettiin myös tärkeäksi parantamisen kohteeksi. Kaikilla tulisi olla rohkeutta sanoa oma mielipiteensä ja olla sisukas. Ääneen puhutut asiat menevät eteenpäin. Puhuminen selän takana ei auta, ja hiljaisia mielipiteitäkin on olemassa. Yhteiset tavoitteet ja tiimien voima edistävät työyhteisön yhteishenkeä, jaksamista sekä luotettavuutta. Kiitos on tarpeellinen sana, jota voisi käyttää useamminkin. Mielen avartaminen ja itsensä kuunteleminen motivoivat tekemään työtä innostuneesti.

Omia toimintatapojaan voi myös tarkastella vahvistamalla ja syventämällä sekä tuomalla intoa työpaikkojen kehittämistyöhön. Työnkierto, ”kuppikunnat” ja syyllistämisestä pois pääseminen puhuttivat. Pitäisi käsitellä asiat asioina, eikä lähteä etsimään syyllisiä. On tärkeää, että sekä esimiehet että työkaverit tukevat toisiaan ja koko työyhteisöä.

Työpajat voivat olla melko raskaita, jos niihin tulee heti työvuoron jälkeen eikä palautumiseen jää aikaa. Mielenkiintoiset keskustelut ja toiminnallisuus pitivät nukahtamisen vaaran loitolla.

 

Tältä simulaatiotilat näyttävät tietokoneen näytöllä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Unelmat kantavat arjessa

Haimme viimeisessä työpajassa unelmia. Unelmat kantavat ja antavat voimaa arkeen. Unelmoiminen saa tulevaisuuden tuntumaan paremmalta. Vaikka joskus tuntuisi, että niitä on mahdotonta toteuttaa, ei koskaan voi tietää, toteutuvatko ne kuitenkin. Unelmien toteutumisen eteen kannattaa nähdä vähän vaivaa. Pitää oppia virheistään ja kääntää ne mahdollisuuksiksi, hauskuutta unohtamatta.

Tuure Kilpeläinen kannustaa laulussaan samaan: ”Kanna mukanasi unelmaa, sille pieniä lantteja heitä, kanna mukanasi unelmaa, sillä unelmat kantavat meitä, kanna mukanasi unelmaa, älä sen laulua peitä. ”

Teksti ja kuvat: Satu Hynynen, Time2Grow-hankkeen projektityöntekijä

 

 

 

 

 

 

 

Jaa sivu