Sana kulttuuri on käsitettävissä hyvin monella tavalla. Wikipedian mukaan se on mm. yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten ja aineellisten saavutusten kokonaisuus. Tässä merkityksessä käytetään myös sanaa sivistys. Yhteiskuntatutkimuksen näkökulmasta kulttuuri on erottelujen järjestelmä, jonka avulla ihminen luokittelee ympäristöä, arvottaa itseään ja muita sekä rakentaa identiteettiä. Kulttuuri on myös kokoelma asenteita, arvoja, tavoitteita ja käytäntöjä.
Onneksi on olemassa muitakin arvoja kuin rahallinen. Taiteella on itseisarvo. Ikävä kyllä tässä kohdassa tulee usein törmäys. Etenkin tiukkoina talousaikoina kulttuuripalvelut ovat ne, joista ensimmäisenä säästetään – vaikka säästö olisi suhteettoman pieni verrattuna kokonaisuuteen. Tämä tapahtuu siitäkin huolimatta, että osa kulttuuripalveluista on lakisääteisiä. Uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta tuli voimaan 1.3.2019.
Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan toimintaa, jolla kunta edistää kulttuurin ja taiteen tekemistä, harrastamista, saatavuutta ja käyttöä sekä taide- ja kulttuurikasvatusta ja kulttuuriperintöä. Alueen aktiivinen ammattitason taide- ja kulttuuritoiminta aktivoi myös harrastajakenttää. Kulttuuripohja, taide ja luova ajattelu tuottavat havaintoja, viisautta ja onnellisuutta.
Elämme taas haasteellisia talousaikoja. Kun rahaa on vähän tai se on jopa miinusmerkkistä, toivoisi vastakkainasettelun tilalle täysin päinvastaisen kysymyksen; ’Miten olla toistemme avuksi’?
Monialainen yhteistyö on tulevaisuutta. Kulttuurilain pykälä seitsemän kehottaa tähän yhteistyöhön; ’Tämän lain tavoitteiden edistämiseksi ja kunnan tehtävien toteuttamiseksi kunnassa tulee tehdä yhteistyötä kunnan eri toimialojen välillä. Kunnan tulee paikalliset olosuhteet ja voimavarat huomioon ottaen edistää tämän lain tavoitteiden ja tehtävien mukaista toimintaa yhteistyössä muiden kuntien, viranomaisten ja maakunnan sekä kulttuuri- ja taidealan ja muiden toimialojen toimijoiden kanssa.’
Ensinnäkin lapset ja nuoret. Sekä taiteen ja kulttuurin ammattilaiset että harrastajat satsaavat lasten ja nuorten tulevaisuudenuskoa lujittavaan taidetoimintaan koko ajan. Harrastusmahdollisuuksien lisäksi yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulujen kanssa tehdään paljon. Tunnetasot ja tulevaisuuden uskon vahvistaminen ovat jotain, joihin välineenä yltää nimenomaan taide ja kulttuuri. Taidetoiminnan ja taiteilijoiden vieminen päiväkoteihin ja kouluihin tarkoittaa lisäaikuisia lasten ja nuorten arkeen. Lisäksi erilaiset taidemenetelmät ovat oiva keino uuteen ilmiöpohjaiseen opiskeluun.
Terveys-, sosiaali- ja hyvinvointialalla taide voi olla osana sekä ennaltaehkäisevää työtä, itse hoitoprosessia tai osana kuntoutusta. On olemassa vahvaa tutkimusnäyttöä siitä, että taide- ja kulttuuritoimintaan osallistuminen auttaa parantamaan terveyttä ja hyvinvointia. Se voi jopa ehkäistä ja hoitaa psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia sekä auttaa selviytymään useiden akuuttien ja kroonisten sairauksien kanssa. Kulttuurilähete on palveluohjausta tehostava malli, joka ohjaa esimerkiksi yksinäisiksi itsensä kokevia henkilöitä erilaisten kulttuurihyvinvointipalveluiden piiriin. Turhien lääkärikäyntien määrä laskee, jolloin rahakin säästyy.
Kulttuuri ja luovat alat ovat Suomen suurimpia työllistäjiä, osa elinkeinotoimintaa. Mielenkiintoista on se, mitä taide voi tuoda muiden toimialueiden yrityksiin. Taide ja kulttuuri osana yrityksiä voi tarkoittaa esim. koristetta tai viihdettä. Yritysten seinillä ja sisustuksessa on taidetta. Firmat vievät henkilöstöjä konsertteihin tai teatteriin. Mutta entä näiden lisäksi; voiko taide toimia yrityksen haastavien tilanteiden ongelmanratkaisijana – jopa strategian välineenä? Voi. Joissain paikoissa toimiikin jo.
Lisäksi; kulttuuristaan alue tunnetaan. Kunta tai kaupunki erottuu massasta joko aktiivisen urheilumaineen, kulttuuritapahtuman, matkailukohteen, luonnon tai historian takia. Matkailua ei synny ilman alueen kulttuuripohjaa. Kulttuuria on myös se historiasta kumpuava tietämys, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Eli toisin sanoen. Jokainen meistä on pala aikansa ja paikkansa kulttuuria.
Sen lisäksi, että olemme itse kulttuurin paloja, olemme taiteen ja kulttuurin äärellä koko ajan
– toki eri elämänvaiheissa eri portaalla.
- Ensimmäisellä portaalla, suurimmalla ja kollektiivisimmalla näyttämöllä lienee jokainen. Tämä näyttämö on arki. Luet lehtiä ja kirjoja, katselet tv:tä ja elokuvia, kuuntelet musiikkia. Kulttuuria on myös ruoka, sauna, juhlapäivät. Esteettinen ympäristö sekä kotona että ympärillä tuo levollisuutta ja hyvinvointia. Listaa voisi jatkaa.
- Toinen porras on harrastuksemme. Taide-, kulttuuri-, liikunta- tai muu harrastustoiminta antaa tuhansille ihmisille yhteisön, johon kuulua.
- Kolmas porras voisi tässä jaottelussa olla erilaiset taide- ja kulttuurikokemukset. Konsertit, teatterit, tanssit, matkat, museot, taidenäyttelyt. Jos asumme tai elämme niin, että taide-elämykseen lähteminen ei jostain syystä ole mahdollista, on paljon mahdollisuuksia, joissa elämys tuleekin meidän luoksemme. Tästä esimerkkinä hoito- ja hoivakodeissa tapahtuvat esitykset ja konsertit. Myös taiteilijaresidenssitoiminnan yleistyminen esimerkiksi vanhusten hoitokoteihin olisi ilahduttava suunta.
- Neljäs kulttuuriporras haastaa yhteisön – perheen, luokan, työpaikan, osaston, taloyhtiön, kylän – miettimään, millaista taidetoimintaa voisitte kaikki toteuttaa yhdessä, yhteisöllisesti? Esimerkiksi sukupolvia yhdistävä taidetoiminta on erittäin merkityksellistä. Hieno paradoksi sekin, että mitä lähempää yhteisötaiteen lähtökohta-aihe on, sitä laajemmin se kiinnostaa vastaanottajiakin. Yksityinen onkin yllättävän yleistä.
- Viides porras eli eri kenttien työparityöskentely on toivottavasti enenevässä määrin lähitulevaisuutta. Työn tekemisen tapa on muuttumassa vanhasta lokeroituneesta ajattelusta. Monialaisen yhteistyön suunta on väistämättä edessä. Siksi onkin eritäin mielenkiintoista miettiä, mitä uutta syntyy, kun kahden tai useamman keskenään erilaisen sektorin toimijat aloittavat yhteistyön. Sosiaali- ja terveyssektorilta tästä on jo hienoja esimerkkejä. Taiteilijoiden ja sairaalahenkilökuntien yhteistyön tuloksia ovat mm. sairaalaklovnit, hoivamuusikot tai etenkin psykiatrisella puolella kokeillut kuvataide- ja kirjoitustoiminnat. Sosiaalinen sirkus on erittäin mielenkiintoinen malli, samoin esimerkiksi saattohoidon yhteydessä käytetty nukketeatteri.
- Kuudes porras voisikin olla tästä johdettuna erilaiset taideterapiamuodot. Terapiaa voi kuitenkin ohjata vain koulutettu terapeutti. Vuorovaikutteinen ja ihmisläheinen työ edellyttää ammattitaidon lisäksi empatiakykyä ja pitkäjännitteisyyttä.
Edellisen hallituskauden lopussa silloiset sote- ja kulttuuriministeri antoivat yhdessä kulttuurihyvinvointi-suositukset, joissa yhtenä toimenpiteenä oli taide- ja kulttuuritoiminnan koordinoinnista ja integroinnista nimetyt vastuuhenkilöt. Tässä kohdekenttänä oli sosiaali- ja terveydenhuolto. Nimetyn kulttuurivastuu-henkilön soisi olevan myös jokaisessa päiväkodissa, koulussa, yrityksessä tai ylipäätään missä tahansa yhteisössä. Ministerien suosituksissa on myös näkökulma toimintojen resurssointiin. Raha on kaikkialla tiukalla, mutta laskelmia erilaisten kulttuurimallien käyttöönotoista on. Kun osa käyttötalousmenoista on sijoitettu taidetoimintaan, se on pitkässä juoksussa paitsi säästänyt, myös parhaimmissa tapauksissa tuonut rahaa jopa lisää.
Nyt koronan vielä rajoittaessa kulttuuritoimintaamme, meillä kuitenkin on lähellä kaikista kaunein galleria
eli luonto. Kävely lähiluonnossa yhdistää taiteen ja liikkumisen – eikä leikkiäkään tarvitse unohtaa.
Etsi luontoesine, kuuntele luontoääni, tee sormistasi kamera ja ota luontokuvia, etsi eläinten jälkiä,
kävele takaperin, halaa puita. Nauti elämästä.
Eloa ja iloa Kaakkois-Suomeen – kulttuurista hyvinvointia kuntalaisille
Projektipäällikkö Piia Kleimola, XAMK, Kymenlaakso, piia.kleimola@xamk.fi
#eloailoa #luovaxamk #xamk #LABfinland #okmfi