Kymenlaakson kylien elämää ennen ja nyt kartoitetaan tarinakahviloissa. Älykkäiden kulttuurikylien ja Kymenlaakson museon järjestämät Kymenlaakson tarinakahvilat ovat osa Kymenlaakson metsäteollisuuden 150-vuotisjuhlaa. Tarinakahviloissa nostetaan esiin kiinnostavia tarinoita kylistä ja tarkastellaan, millainen Kymenlaakson on metsäteollisuuden myötä syntynyt. Myllykosken tarinakahvila pidettiin toukokuun lopussa Vanhalla Rautakaupalla.
Tarinakahviloihin liittyen pyrittiin paikallisten koulujen oppilailta keräämään kirjoituksia tai piirroksia omasta kotikylästä. Myllykosken yhteiskoululta saatiin kahdeksan persoonallista, ilahduttavaa kirjoitusta. Vastaajia oli Myllykoskelta, Ummeljoelta ja Keltakankaalta. Näistä luettiin otteita Myllykosken tarinakahvilassa.
Myllykosken tarinakahvilassa keskusteltiin vilkkaasti paikkakunnan historiasta. Pienen osallistujaporukan keskusteluissa esiin nousi etenkin paperitehdas ja tehtaalaisuus, mikä on ollut paikkakuntaa määrittävä ja muokkaava tekijä. Tarinakahvilan yhteydessä tutustuttiin myös Myllykosken paperitehtaasta kertovaan näyttelyyn Tarinoita tehtaalta. Myös urheiluseuroja ja nuoruusaikoja muisteltiin. Tarinakahvilassa kävi ilmi, että myllykoskelaiset ovat yhteisöllisiä ja vetävät yhtä köyttä esimerkiksi erilaisissa yhdistyksissä.
Tässä muutamia nostoja tarinakahvilan keskusteluista ja nuorten kirjoituksista.
Tehdas on osa Myllykosken identiteettiä
Tehdas on ollut oleellinen osa Myllykoskea ja tehtaalaisuus osa identiteettejä. Nuorten kirjoituksissa tehdashistoria ei näkynyt. Björnbergien veljekset perustivat Myllykoski Träsliperi Aktiebolagin vuonna 1892 ja ostivat Myllykosken sahan ja puuhiomon. Paperin valmistus alkoi 1905. Yhtiö oli osa Yhtyneitä Paperitehtaita 1920–1952. Björnbergien suvun omistamalla Myllykoski-konsernilla oli huippuaikoina tehtaita mm. Yhdysvalloissa, Ranskassa ja Saksassa. UPM-Kymmene osti Myllykoski Oyj:n vuonna 2010. Tehdas lakkautettiin joulukuussa 2011 ja lähes 500 menetti työpaikkansa Myllykoskella. Nyt Redeven omistamasta entisestä tehdasalueesta kehitetään biotalouden keskittymää, joka voi tuoda uutta elinvoimaa alueelle.
Paperitehtaalle mentiin nuorena kesätöihin ja myöhemmin vakitöihin. Tehtaalaisuus kulki suvuissa – ja sukulaiset pääsivät helposti tehtaalle töihin. Aluksi isä ja poika saatettiin laittaa samaan työvuoroon, jotta kotona olisi helpompaa ja vuorotyöläiset saattoivat nukkua samaan aikaan – ja ehkä isät myös opastivat samalla ”talon tavoille”. Naispuolisia työskenteli paljon labrassa, keittiössä, siivouksessa ja paperisalissa, mutta myös nosturikuskeina. Sama palkka samasta työstä oli tehtaan linja.
Tehdasta muistellaan hyvällä. Pidetyt tehtaanjohtajat Walden ja Björnberg pitivät huolta yhteisöstä ja työntekijöistä. Tehdas järjesti asuntoja ja tarjosi asuntolainaa talon rakentamiseen. Lainalla tehdas varmisti, että hyvä työntekijä pysyy tehtävissään ja yhteisön jäsenenä. Tehtaan työntekijät viettivät kesiä yhteisöllisesti Kesärannan mökkikylässä Kaipiaisissa. Elintason noustessa käynnit Kesärannassa hiipuivat – ihmiset kaipasivat omaa tilaa ja aikaa työyhteisön ulkopuolella.
Suhtautuminen työturvallisuus on onneksi muuttunut. Kuulosuojaimina käytettiin alkuun pelkkää pumpulia! Ensimmäiset kuulosuojaimet tulivat jo 40-luvulla, mutta vasta 70-luvulla ne yleistyivät käytössä eikä niitä enää pidetty turhina. Tehdastyössä käytettiin omia vaatteita vielä 80–90-lukujen taitteessa – työasuna saattoi olla puukengät, sortsit ja t-paita.
Yövuorossa saatettiin nukkua vuorotellen. Eräs nukkui otsa pöytää vasten, mutta aina havahtui oven aukeamisen ääneen pomon astuessa sisään, nosti päänsä ja sanoi Aamen, kuin olisi rukoillut! ”Silloin meni hyvin, kun porukka nukkui.” Työajalla tehtiin joskus myös omia ”soteva-hommia”, mutta viraapelityöt taisivat muutenkin olla ajan tapa eri tehtailla. Haponkestävän teräksen eli ”vapaa-ajan teräksen” omaan käyttöön ottamista estetiin valvonnalla, mutta jotkut heittivät palasia aidan yli myöhemmin haettavaksi. Ylijääneitä polttopuita eli nutikoita sai viedä kotiin. Aina ei oltu niin tarkkoja nutikan koosta, joten isojakin pätkiä otettiin joskus mukaan – jopa niin että niistä on kuulemma rakennettu muutama Myllykosken talo….
Tarinakahvilassa keskusteltiin myös tärkeistä paikoista ja kulttuurihistoriasta. Seuratalolla (”Seukku”) harrastettiin mm. keilausta ja painia, järjestettiin tansseja ja diskoja ja näytettiin elokuvia ja pidettiin yksityisiä juhlia. Kirkkovuorelle taas on saatettu kokoontua hakemaan rohkaisua ennen Seukulle menoa. Patosiltaa pitkin pääsi kätevästi Ummeljoelta Mylsälle. Nuorison täytyi joen toisella puolella varoa, ettei ”tullut köniin”! Kahnauksia kuulemma on ollut Myllykosken ja Anjalan välillä, mutta riiuureissuja se ei estänyt. Myllykoskella oli myös Linnoitustoimisto, jossa tehtiin Salpalinjan suunnitelma ja piirustukset.
Myllykoski on tunnettu urheilupitäjä. Menestyksekäs MyPa perustettiin jo 1947, sitä ennen toimi urheiluseura Myllykosken Kilpaveikot. Myös nuorten kirjoituksissa nousi esiin muistot MyPan peleistä. Urheiluseuran jäsenyys ja seurauskollisuus oli aikoinaan tärkeää, seuran vaihto olisi ollut petturuutta. Tärkeitä liikuntapaikkoja ovat mm. Ospan kenttä ja Tehtaan kenttä. Tehtaan kentällä on kuvattu elokuvaa Lapatossu ja Vinski Olympia-kuumeessa vuonna 1939. Tehtaan kentän käyttö vapautui 1940-luvulla, eikä vahtimestari enää hätistellyt pois.
Miten nuoret näkevät oman kotikylän?
Perhe, kaverit, kotiseudun muistot, turvallisuus ja rauhallisuus olivat nuorille vastaajille tärkeitä. Kaikki tarvittava oli lähellä, vaikka toisaalta etäisyydet muualle ja palveluiden pariin hieman harmittivat. Kylällä ihmiset tunsivat toisensa ja se näyttäytyi hyvänä asiana. Toisaalta pienen kylän elämä ja se, että kaikkien asiat kylällä tiedettiin, saattoi myös hieman ärsyttää. Kauppoja, kioskia tai ravintoloita ja harrastusmahdollisuuksia kaivattiin lisää. Kuulemma nuoret ovat pitäneet omia kioskeja ja pihakirpputoreja. Moni koki, että kylässä oli tarpeeksi tapahtumia tai paikkoja, joissa käydä. Joillakin oli tekemisen puutetta. Eräs kuvaili Kouvolaa ankeaksi. Urheilu- ja harrastusmahdollisuudet esimerkiksi hiihtoon ja metsästykseen saivat kiitosta. Eräs mainitsi, ettei nuorille ole harrastusmahdollisuuksia tai uuden harrastuksen aloittaminen nuorena on hankalaa.
Rauhalliset kesä illat keskisaaressa ja pizzan hakeminen huoltoasemalta ilman, että joutuu jonottamaan, on kyllä asioita mitä suuressa kaupungissa ei ole.
Opiskelumahdollisuuksien puute, halua nähdä maailmaa, asua suuremmassa kaupungissa ja kokea uusia asioita olivat syitä poismuuton suunnitelmiin. Muiden lähteminen isompiin kyliin saa lähtemään. Toisaalta paluumuuttokaan ei eräässä vastauksessa ollut poissuljettu. Perhe, tuttuus, tekemisen mahdollisuudet, pienen kylän tunnelma ovat pitovoiman tekijöitä, mutta koulutus, työ, ystävät ja unelmat houkuttavat muuttamaan pois.
Siitä huolimatta haluaisin perustaa perheen jonain päivänä saman tyyppiseen pienempään kylään, mutta en halua perustaa perhettä tänne, haluan muistaa Myllykosken minun lapsuuden kotinani.
Kirjoituksissa korostuivat kotiseutu, lapsuuden ja nuoruuden muistot sekä paikat. Paikat, joissa muistot perheen tai kavereiden kanssa muodostuivat, olivat merkityksellisiä ja tärkeitä, kuten oma koti, päiväkoti, koulu, uimaranta, silta, Kymijoki, Koivusaari. Monelle hyviä muistoja olivat myös Mypan pelit kesäisin. Myös luonnon läheisyyttä ja metsiä arvostettiin.
Aina, kun olen mennyt koulun ja päiväkodin pihoille, minulle on tullut kaikenlaisia ihania ja lämpimiä muistoja mieleen. Koulun pihalle on parasta mennä kavereiden kanssa muistelemaan hauskoja kommelluksia.
Yhteisöllinen kylä
Etenkin menneinä vuosikymmeninä kylä oli hyvin yhteisöllinen – lieneekö tehtaan vaikutusta? Nyt kylä on hiljentynyt. Tehtaan lopettamisen jälkeen 2011 kylän palvelut vähenivät, vaikka kuulemma Myllykoski oli hiipunut jo aiemminkin. Syyksi arveltiin Kouvolan valikoimia ja palveluita sekä muuttoa pois työn perässä. Nyt Myllykoskella on asukkaita noin 4500, noin puolet huippuajoista. Kylässä on vielä ala- ja yläkoulut ja eläkeläisillekin riittää tekemistä. Myllykoskella on paljon kulttuuritoimintaa, kuten metallimiesten kuoro, Myllykosken klubi ja Anjalankosken elokuvakerhon esitykset. Aktiiviset eläkeläisyhteisöt Hutikka ja Hupakot harrastavat yhdessä liikuntaa ja tekevät hyväntekeväisyyttä. Yhteisöillä on myös käytössä oma tila kokoontumisiin.
Monen identiteetti rakentui vuosien ajan tehtaalaisuuteen ja tehtaaseen elannon takaajana. Toisaalta se muodosti myös tietynlaista hierarkiaa kyläläisten keskuudessa. Tehtaan sulkeminen vaikutti myös kaveripiireihin, entisiä työkavereita ja naapureita nähtiin entistä harvemmin.
Myllykoski heijastelee ehkä yleisempääkin yhteistöllisyyden heikkenemistä ja yksilöllisyyden tai yksityisyyden nousua. Mikä osuus on arvojen ja elämäntapojen muuttumisella, kuinka suuri osuus on entisen yhdistävän tekijän eli tehtaan menettämisellä? Nuorilla on koulukavereita ja omasta kylästä hyviä muistoja, mutta Myllykoski tai lähikylät eivät tarjoa opiskelumahdollisuuksia tai tyydytä elämän nälkää. Toisaalta eräs mietti, vaarantuisivatko tärkeät turvallisuus ja rauhallisuus, jos palveluita tulisi liikaa?
Maailma muuttuu ja yhteisöt sen myötä. Jos tehtaat ja sen perintö sekä Kymijoki tekivät Myllykoskesta Myllykosken – mikä tekee Myllykosken tulevaisuuden? Olisi löydettävä uusi yhteinen nimittäjä, joka kokoaa ihmiset yhteen vetämään entistä enemmän yhtä köyttä. Voisiko yhdistäjänä ja yhteisöllisyyden vahvistajana olla kyläläisyys ja oman kylän kehittäminen? Ihmisten taustoista tai työpaikoista riippumaton toiminta ja talkoohenki, joka tuo merkityksellisyyttä elämään, voimauttaa, elinvoimaistuttaa kylää ja lisää viihtyvyyttä?
Kaverit, muisto ja tunnelma saisi minut jäämään tänne, ja ehkä jonain päivänä Myllykoskesta tulee jotain suurta. Ja haluaisin nähdä Myllykosken kehityksen
Teksti
Laura Lehtinen, projektipäällikkö, Älykkäät kulttuurikylät
Lähteet
Tarinakahvilan 24.5.2022 aineisto. Vanha Rautakauppa Myllykoski. Älykkäät kulttuurikylät -hanke ja Kymenlaakson museo.
Myllykosken yhteiskoulun yläluokkalaisten kirjoitelmat 2022.
Kymenlaakson teollisuusperinteen kartoitus 28.1.2003.
Museovirasto 2009. Myllykosken teollisuusympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY. 22.12.2009. http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1479 [viitattu 13.7.2022]
Myllykoski (paperitehdas), Wikipedia-artikkeli. Muokattu 15.1.2022. Saatavissa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Myllykoski_(paperitehdas) [viitattu 13.7.2022]