Karelia-ammattikorkeakoulun (Karelia AMK) talo-, rakennus- ja konetekniikan koulutukset ovat olleet mukana valtakunnallisessa Jatkoväylä -hankkeessa selvittämässä keinoja, joilla tuetaan Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän (PKKY) tekniikan alan ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa insinööritutkinto Karelia-ammattikorkeakoulussa. Aikaisemmissa väylähankkeissa on jo selvitetty, mitä yhteisiä, mahdollisesti AMK+ -näyttöinä suoritettavia opintoja ko. koulutuksissa on. Samalla on luotu väyläopintoja, joilla on tuettu ammatillisen puolen opiskelijoiden mahdollisuuksia selvitä tekniikan alan matemaattis-luonnontieteellisistä opinnoista sekä tekniikan alan pääsykokeista.
Meneillään olevassa Jatkoväylä-hankkeessa Karelia-AMK:n tekniikan alan opinto-ohjaajat haastattelivat keväällä 2017 PKKY:stä Karelia-amk:un hakeutuneita opiskelijoita. Haastatteluilla pyrittiin samaan selville, miksi PKKY:stä valmistuneet opiskelijat ovat hakeutuneet juuri Karelia AMK:n talo-, rakennus- ja konetekniikan koulutuksiin. Samalla selvitettiin mistä hakijat olivat saaneet tietoa opinnoita ja millaista tukea ja informaatiota he olisivat kaivanneet hakuvaiheessa. Opiskelijoilta kysyttiin lisäksi, mitä haasteita heillä on insinööriopintojen aikana ollut ja haluaisivatko he mennä kertomaan insinööriopinnoista aikaisempaan oppilaitokseensa.
Rakennustekniikassa selvitys tehtiin kyselylomakkeella ja siihen vastasi kuusi henkilöä. He olivat tulleet joko rakennustekniikan koulutuksesta, talotekniikan koulutuksista tai jostakin muusta tekniikan koulutuksesta. Kaikki haastatellut olivat olleet töissä valmistumisen jälkeen, mistä koettiin olevan hyötyä varsinkin ensimmäisen vuoden opinnoissa. Pisimmillään työt olivat jatkuneet 3 vuotta, mutta suurimmalla osalla alle vuoden. Rakennustekniikan opinnot nähtiin kautta linjan mahdollisuutena parantaa omaa osaamistaan ja mahdollisuutena päästä etenemään urallaan.
Suurin osa vastaajista olisi kaivannut hakuvaiheessa lisätietoa opintojen sisällöstä ja toteutustavasta. Erityisesti matemaattisten aineiden määrä ja osaamisvaatimukset olivat mietityttäneet. Näistä olisi vastaajien mielestä ollut hyvä käydä kertomassa jo ammatillisten opintojen aikana. Kaikki vastanneet kuitenkin totesivat, että vaikka matemaattiset aineet koettiin hankaliksi, niistä oli kohtuullisen helppo selvitä, jos oli valmis tekemään töitä niiden eteen. Itsenäisen opiskelun suuri määrä olikin tullut monelle yllätyksenä. Pääsääntöisesti vastaajat pitivät rakennustekniikan insinööriopintoja mielenkiintoisina ja ennakko-odotusten mukaisina ja moni olisi valmis myös käymään esittelemässä niitä aikaisemmassa oppilaitoksessaan.
Talotekniikassa selvitys tehtiin haastattelemalla, mutta kysymykset olivat samat kuin rakennustekniikassa. Yhteensä haastatteluihin saatiin seitsemän henkilöä, joiden pohjakoulutus oli hyvin moninainen: sähkö-, automaatio-, ilmastointi-, putki- tai koneenasentaja. Yhdellä vastanneista oli kaksoistutkinto. Myös talotekniikan opiskelijat olivat olleet töissä ammattikoulusta valmistumisen jälkeen vaihtelevia jaksoja. Aikaisemmasta työkokemuksesta oli kaikkien vastaajien mielestä apua insinööriopinnoissa. Päätös insinööriopintoihin hakeutumisesta oli syntynyt joko töissä tai aikaisempien opintojen aikana. Yksi vastanneista oli tosin tiennyt jo ennen ammatillisten opintojen alkua, että haluaa jatkaa suoraan ammattiin valmistuttuaan vielä insinööriopintoihin.
Aikaisemmista opinnoista koettiin olevan talotekniikassakin hyötyä perusopinnoissa. Varsinkin sähkötekniikan perusopinnot olivat vastaajien mielestä sisällöltään samanlaisia molemmissa oppilaitoksissa. Vastaajien mielestä oli hyvä, että sähkötekniikan perusaineissa osaamisen oli voinut halutessaan todentaa näytöllä. Myös osa harjoittelusta oli ollut mahdollista suorittaa osaamisen näyttönä, jos opiskelijalla on aikaisempaa työkokemusta alalta. Hankaliksi aineiksi talotekniikan opiskelijat kokivat matemaattisten aineiden lisäksi kielet. Yhdellä vastaajalla myös LVI-alan opinnot olivat tuottaneet vaikeuksia, koska hänellä oli tutkinto ja työkokemusta vain sähköalalta. Opiskelijat olivat kuitenkin selvinneet haastavista aineista yhdessä opiskelemalla. Talotekniikan opiskelijat olivat hieman varovaisempia lähtemään esittelemän omaa alaa aikaisempaan oppilaitokseensa, mutta innokkaitakin löytyi.
Konetekniikan selvitys tehtiin opiskelijoiden kehityskeskustelujen yhteydessä. Pääosa ammattiopistosta tulleista oli käynyt metallipuolen koulutuksen, kuten hitsauksen, koneistuksen tai koneasennuksen opinnot. Muilta aloilta oli muutamia sieltä täältä. Ammattikorkeakouluun oli tultu joko suoraan ammattiopistosta tai parin – parinkymmenen vuoden työuran jälkeen. Yhtenäisenä motivaationa oli ajatus siitä, että sitä voisi vaikka pärjätä insinöörin työssä. Tämä ajatus oli tullut joko opiskelumenestyksen tai työssä tehtyjen havaintojen seurauksena.
Opetus Karelia AMK:ssa oli vastannut hyvin odotuksia. Matemaattiset aineet ja kielet olivat teettäneet töitä, mutta siihen oli osattu varautua. Osalla nuo aineet olivat sujuneet ”yllättävän hyvin”. Etenkin töissä olleet olivat käyttäneet keskiverto-opiskelijoita huomattavasti enemmän aikaa yhdessä opiskeluun. He olivat kokeneet sen myös helpottavan huomattavasti opiskelua.
Yhteenvetona voisi todeta, että usein ammatillisen koulutuksen käyneiden opiskelijoiden päätös jatkaa opintoja ammattikorkeakoulussa syntyy eri mittaisten työssäolojaksojen jälkeen. Kuitenkin ammatillisen koulutuksen aikana olisi hyvä tuoda enemmän esille jatkokoulutusvaihtoehtoja, kertoa millaisia koulutukset ovat ja millaisissa töissä amk:sta valmistuneet insinöörit työskentelevät. Tällöin hakeutuminen ehkä myöhemmässäkin vaiheessa on helpompaa. Ammattikorkeakouluopinnoista voisi käydä kertomassa kyseisestä ammattikoulusta valmistunut opiskelija, jolloin he tietäisivät ja tuntisivat hyvin kohderyhmänsä. Mikäli kiinnostus jatko-opintoihin on jo herännyt toisen asteen opintojen aikana, kannattaisi opiskelijoiden valita ylimääräisiä matemaattisten aineiden ja kielien osaamista tukevia opintoja, jolloin polku ammatillisesta koulutuksesta insinööriopintoihin voisi helpottua.
Johanna Luostarinen, talotekniikan opinto-ohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Jukka Tulonen, konetekniikan opinto-ohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
Janne Väätäinen, rakennustekniikan opinto-ohjaaja, Karelia-ammattikorkeakoulu
