Vuorovaikutuksessa opittavat sosiaaliset ja kommunikatiiviset taidot ovat nykytodellisuudessa entistä merkittävämmässä roolissa (vrt. Antikainen, Rinne & Koski 2021, 339). Oppilaitos voi tarjota monipuolisia mahdollisuuksia näiden taitojen kartuttamiseen mm. ryhmässä tapahtuvan toiminnallisen oppimisen kautta. Toiminta voi avata keskustelua, rentouttaa tunnelmaa, rikkoa syntyneitä roolituksia, olla itsessään palkitsevaa tai synnyttää tunteen siitä, että on osa porukkaa tai ylipäänsä olemassa! Nuoruudessa ihminen tutustuu omaan tapaansa kokea asioita ja elää elämäänsä osana ryhmää tai ryhmiä. Elämysten nälkä ja ryhmään kuulumisen kaipuu kertovat elämänhalusta, jota kasvattajayhteisön tulisi tukea tarjoamalla monipuolisia identiteetin kehittymistä edistäviä kokemuksia.
”Apua, nyt jännittää, mutta voin mä yrittää jos säkin. Yksin en kyl tohon kanoottiin mee!”
”Oottehan sit siinä mun kanssa?”
”Mitä me nyt tähän ratkasuks keksittäis?”
Samiedun TOKO- eli toimintakokemuspäivät antoivat ryhmille mahdollisuuden kokea uutta yhdessä ja tutustua paremmin toisiinsa. Päivät toteutettiin Savonlinnan kansanopiston Vilpunrannassa yhteistyössä Samiedun, Xamkin Juvenian Yhessä eteenpäin -hankkeen, Savonlinnan Toimintakeskuksen ja Activity Maker -yrityksen kanssa. Toiminnallisilla rasteilla oli ilahduttavaa seurata yhdessä tekemistä ja oivalluksia. Opiskelijat ja opettajat kertoivat uskaltaneensa päivän aikana kokeilla uusia asioita. Olipa sitten kyseessä tulenteko tuliraudalla, yllättävä pienryhmätehtävä kaaos-pelin tiimellyksessä tai tutorien ohjaustehtävät, oli hienoa aistia osallistujien tukeutuvan ja tutustuvan toisiinsa.
Entä jos alkaa ahdistaa?
Uudenlainen toiminta ryhmässä voi myös jättää ulkopuolelle, saada opiskelijan ”lukkoon”, ”kipsiin” tai häröilemään muuta ryhmää häiritsevästi. Ryhmä psyykkisenä rakenteena on sen luonteinen, että se nostaa jäsenissään esiin varhaisia käyttäytymismalleja (Nikkola & Elmgren 2017, 130). Jännitys ja levottomuus ovat jossain määrin aina läsnä kun koetaan uutta yhdessä tai kun siirrytään eri ympäristöön oppimaan. Miten sitten järjestää toimintaa ja uusia kokemuksia ilman, että porukka ahdistuu liikaa tai levottomuus ottaa vallan?
Kysymys on niistä tekijöistä, jotka luovat turvaa ja purkavat tilanteeseen liittyviä paineita – ihan missä olosuhteessa tahansa. Oman opettajan merkitys on suuri, koska hän kuljettaa mukanaan ryhmän rakentamia tuttuja pelisääntöjä ja käytäntöjä, parhaimmillaan myös mukaan ottavaa ja kannustavaa asennetta. Huumori ja hyväksyvä ilmapiiri ovat opiskelijoiden itsensä sanoittamia toiveita omalle ryhmälle toisen asteen opintojen alussa – ja toimivat nimenomaan paineita ja stressiä purkavasti.
Ammatillisissa opinnoissa vierailut erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin yhdessä opettajan ja opiskelukaverien kanssa kasvattavat valmiuksia myös työssäoppimisjaksoja ajatellen. Toimintakulttuuria ei luoda yhdessä toimintakokemuspäivässä vaan tavallisen perusarjen tilanteissa, mutta monipuolista vuorovaikutuksellista oppimista sekä oivalluksia ja havaintoja ryhmän toimintatavoista saadaan varmasti, kun lähdetään uusiin ympyröihin.
Mihin sitä nuorisotyötä tarvitaan?
Nuorisotyön erityisyytenä voi nähdä dialogisuuden ja avoimen ilmapiirin, jossa nuoren ymmärtäminen on ensiarvoista, yhteisöllisyys on sekä lähtökohta että tavoite (esim. Cederlöf 2017, 53 ja 58). Nuorisotyö tuo mukanaan oppilaitoksen toimintaan ryhmässä toimimiseen liittyvää ymmärrystä ja tukea nuoruuden näkökulmasta. Nuorisotyö rakentaa non-formaaleja oppimistilanteita, joissa voi tulla kohdatuksi omana itsenään eikä ohjaaja ole arvioivassa asemassa opiskelijoihin nähden. Myös opettaja saa välillä keskittyä havainnoimaan ryhmää tai kokea oman ryhmän tunnelmaa osallistujan näkökulmasta. Nuorisotyön käytänteitä oppilaitosyhteisöön kiinnittymisen, hyvinvoinnin, sosiaalisten suhteiden ja elämänpolun tukena kehitetään koko ajan lisää ja tarve oppilaitoksissa tapahtuvalle nuorisotyölle on tällä hetkellä suuri.
Korona-aika on karsinut oppilaitosten yhteisöllistä toimintaa ja syksyllä 2022 toisen asteen aloittaneella ikäluokalla on aiempiin aloittajiin verrattuna vähemmän kokemusta tapahtumista, retkistä ja muista ”poikkeuspäivistä” opiskeluryhmän kanssa. Nuorten jännitys ryhmätilanteita ja puheenvuoron ottamista luokkatilanteessa kohtaan on kasvanut (ks. esim. kouluterveyskysely 2021). Koronavuosien aikana nuoruuttaan eläneiden opiskelijoiden kokemusvajeen takia pedagogisesti suunniteltujen uusien, myös perusarjesta poikkeavien tilanteiden tarjoamisella onkin nyt entistä suurempi merkitys. Toimintakokemuspäivät ovat tuore esimerkki Samiedun yhteisöllisyyttä tukevasta käytännöstä, josta toivottavasti syntyy opiskelijoiden ja henkilökunnan palautteen myötä jatkuvasti kehittyvä hieno perinne.
Lukusuosituksia:
Antikainen, Rinne & Koski 2021. Kasvatussosiologia. Erityisesti kappale 9 Identiteetti, koulutus ja oppiminen
Hoikkala & Kuivakangas (toim.) 2017. Kenen nuorisotyö? Yhteisöpedagogiikan kentät ja mahdollisuudet. Erityisesti artikkelit: Cederlöf. Eetos, ihminen ja etiikka – näkökulmia nuorisotyöstä ja nuorisotyölle. Sekä Nikkola & Elmgren. Ryhmän pimeä puoli – miten elää ryhmän arvaamattomuuden kanssa?
Kouluterveyskysely 2021. THL.